miten on mahdollista, että jos/kun hoitokokousten aikana/jälkeen hoitajat ITSEKIN ovat joutuneet tekemään hoitotoimistaan parannusta, nämä samaiset kaverit eivät siis ole korjanneet ko asiaa VÄÄRIN HOITAMIENSA ihmisten kanssa?
Onko TÄMÄKIN "luuranko kaapissa" siis TOTTA?
Onko TÄMÄKIN "luuranko kaapissa" siis TOTTA?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sehän se tässää hullunkurisinta onkin, että nämä asiat heittävät tällaista häränpyllyä.
siis oletko täysin varma siitä että:
Sinut "saatanan haltuun" jättänyt kaveri olisi taitamattomia hoitojaan syntinä anteeksi pyytänyt (muualla/muilta) eikä ole sinua millään lailla lähestynyt?
Ja että tämä kaveri on edelleen tänä päivänä vanh lest puhujana?
pyytää anteeksi siltä, jota vastaan on rikkonut. Mutta jos he eivät pyydä, niin emme voi heitä siihen pakottaa.
Epäuskovaisuuskaan ei tee poikkeusta.
Jos minä rikon epäuskovaista vastaan, niin mielellään pyydä häneltä anteeksi(jos Jumala antaa voimia), vaikka hänellä ei olisi Pyhää henkeä. Sitten pyydän vielä anteeksi uskovaiselta(ja tässäkin, jos Jumala antaa voimia), jotta saisin kuulla elävää evankeliumia. Tällain jaksaa parhaiten uskoa synnit anteeksi.
Jos nämät puheet pitävät paikkaansa niin eiv''thän ne jotka pyysi anteeksi vääriä hoitamisiaan, niin voi mennä toisen samaan syntiin langenneen luo ja häneltä pyytää anteeksi, ja jos etes jokukaan on mennyt pyytämään joidetulta anteekis ja sitten siunannut vääriä veljiään niin olisi oikein mutta helillekkin sitten olisi jäänytanteeksipyynnöt joita vastaan olivat rikkoneet.
Silloin voisimme istua varmoina siitä että olemme saaneet puhdasta evankeljumia, ja puhdasta vettä lähteistä, jota olen alkanit epäilemään.
Ei Paavalikaan joutunut pyytämään anteeksi yksitellen kaikilta kristityiltä, joita hän oli vainonnut kuoliaaksi asti.
Jos Herramme armo kohtaa niitä, jotka ovat väärin valtaa käyttäneet, vaaditko heitä pyytämään anteeksi kaikilta niiltä, jotka he ovat kokouksen voimalla sitoneet? Ne ovat historiallisia tapahtumia, ja sidotuillakin olisi oikeus pyytää syntinsä anteeksi ja käydä uskomaan.
"Ei Paavalikaan joutunut pyytämään anteeksi yksitellen kaikilta kristityiltä, joita hän oli vainonnut kuoliaaksi asti."
Hankala pyytää anteeksi kuolleilta. Jos loukattua ei ole mahdotonta tavoittaa, niin eikö silloin pitäisi pyytää anteeksi?
On vähäisen Puhutteleva. KUINKA he voivat jatkaa kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.
Jos he kerran ovat olleet väärässä; eikä samaan syntiin jOUTUNEEN voi TOISILTAAN pyytää anteeksi.'
Silloinhan on tämä LLL = vl haara vieläkin eri hengessä.
Siihen tilanteeseen olisi pitänyt tulla JOSTAKIN joku jolla olisi ollut tuoda puhdas evankeljumi...
Mutta sitähän ei ole kuulemma tapahtunut.. Kuinka tästä eteenpäin
? TÄMÄ on vain hypoteesi,vaikka voi hyvinkin olla todellisuus.
Mutta jospa Pyhä Henki tulikin suoraan taivaasta eikä "ennen uskoneiden" kautta? Siis täysin vastoin vl-opetusta!
ensinnäkin jos lankeet syntiin, niin se ei taroita sitä, että olisit saman tien epäuskovainen, jos sulla on usko Kristukseen.
sanoit:"Jos he kerran ovat olleet väärässä; eikä samaan syntiin jOUTUNEEN voi TOISILTAAN pyytää anteeksi." Ei tämä ole mikään pakko. Voit uskoa anteeksi samaan syntiin joutuneenkin kanssa, jos vain jaksat.
Toiseksi en usko, että kaikki vl:ät olivat mukana noissa epärakkaudellissa hoitokokouksissa.
sanoit:"Silloinhan on tämä LLL = vl haara vieläkin eri hengessä. " Miten niin. Jos joku meistä ajattelee järjellä, ei se sitä tarkoita, että me menetettäisiin heti Pyhä Henki. Lihan päätelmät ova synti muiden joukossa, jotka voi uskoa anteeksi.
Mutta olen niin usein kuullut puheissa ettei sa,aam syntiin langenneet voi toisilleen antaa anteeksi.
Eihän kaikki ole surtuneet Aveuden syntiin, vai onko:
En tiedä, oliko tämä vakavassa mielessä kerrottu tapaus, mutta joku kertoi taannoin tällä palstalla, että noiden kuohuntojen jälkeen piti "käydä Kuusamon syrjäkylien mummoilta kysymässä, miten kuuluu uskoa".
Olin vielä lapsi nuihin aikohin, asuttiin Kuusamossa ja muistan vain sen että ainakin vanhemmille jäi hyvä mieli noista hoitokokouksista kun saivat palata takaisin Jumalan lasten rakkauteen. Tietenkin lapsi ihmetteli että mistä on kysymys kun yötä myöten oli ihmisiä kylässä ja muistan miten isä itki kovasti, mutta todellakaan mitään kaunaa ei ole jäänyt ja armosta hän saa olla uskomassa tänä päivänäkin.
Ja muistan kyllä ne syrjäkylän mummot jotka uskoivat kuin lapset ja meilläpäin sanottiin että he uskovat suu auki.
Näin minäkin olen ymmärtänyt, että lopputulos kaikesta tuosta kuohunnasta olisi ollut todellisen rakkauden palaaminen siioniin.
Silloin ulosjoutuneiden ihmisten katkeruus on kuitenkin riipaisevaa. Voimme vain rukoilla, että jos niin on tarkoitettu, hekin vielä saisivat palaamisen armon.