Muutin noin viikko sitten tähän asuntoon. Heräsin tänä aamuna kello 4 ja ajattelin että onpa valoisaa ja enpä tiennyt että katulamppu on noin lähellä. Katsoessani ikkunaan näin että se olikin kirkas pyöreä kuu eikä katuvalo. Täytyi vetää verhoa ettei paistanut suoraan sänkyyni. Noin puolen tunnin päästä heräsin taas valoon ja huomasin että kuu oli siirtynyt ikkunan toiselle puolelle ja paistoi taas suoraan huoneeseen. Tarkastelin sitä enemmän ja siinä tosiaan näkyi melkein maisemia.
En ole koskaan ennen nähnyt taivaan rannalla noin kirkasta kuuta jossa tosiaan näkee selviä tummempia alueita.
En ole koskaan ennen nähnyt taivaan rannalla noin kirkasta kuuta jossa tosiaan näkee selviä tummempia alueita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirkas yö.
Hanki kaukoputki, niitä aika edullisestikin. Kuun tarkkailun lisäksi se erinomainen apuväline naapurikyttäyksessä.
Mulla usein käynyt mielessä jonkinlaisen kaukoputken hommaaminen. Ei mulla tosin ole naapureita juuri, joita kyttäisi, mutta just taivasta ja luontoa. Mökillä kiikarille aika usein käyttöä, kaikenlaisia lintuja paljonkin ja muita elukoita. Lisäksi kiinnostaisi kuvaaminen kaukoputken läpi. Sen verran harvoin kuitenkin ehkä käyttöä, että eipä tuota ole koskaan tullut hankittua. Vaikka halvat siis ei ole kalliita :D
=DW=
Monesti tulee mieleen että onkohan ihmisillä kaukoputkia joilla tähystävät siään asuntoihin. Pitäisköhän ruveta vilauttelemaan?;D
Superkuu. Kuu on ollut nyt kolme viimeistä kuukautta radallaan lähempänä maata. Nyt se taas loittonee.
Taitaa aika suuri osa ihmisistä kuulua enemmän tai vähemmän 'kuuhulluihin'. Olen pienestä pitäen lumoutunut kuusta eikä sen lumovoima ole vieläkään vähentynyt.
Samanlainen oli poikani jo vauvasta lähtien. Muistan kuin eilisen ensimmäisen kerran kun yhdessä katsoimme kuuta. Havahduin hereille yöllä ja huomasin lapsen olevan myös hereillä, silmät apposen avoinna. Otin hänet syliini ja menimme ikkunan äärelle.
Tällä kertaa katselin lumoutuneena lapseni kasvoja enemmän kuin kuuta. Hämmästyneen vai oliko se sittenkään hämmästystä, joka tapauksessa uskomattoman suurin silmin ja keskittyneenä katseli kuuta. Tuli vastustamaton pakko suukotella häntä, mutta se ei hänelle käynyt, kuun katselemista ei saanut häiritä. Pienen pienellä kädellään pontevasti työnsi päätäni pois ja selvästi äännähteli että ei nyt, nyt on tärkeämpääkin.
Lukemattomat kerrat katselimme kuuta, esim. mökillä usein menimme eräälle kalliolle jossa makasimme ja katselimme kuuta ja taivasta. Vanhemmille olisi joskus riittänyt vähempikin, mutta tämä lapsi ei ihan vähällä saanut kyllikseen.
Nyt ovat lapsenlapset samanlaisia, varsinkin isompi. Isälleen aikoinaan hankitusta kuupallosta on katsellut kuun vuoristoja ja meriä, tiedä vaikka olisi niiden suhteen kartalla paremmin kuin Euroopan. Kaukoputkikin on hänen takiaan hankittu.
Pidän siitä tunteesta joka minulle tulee kuuta katsellessa.