Menetys ei merkinnyt mulle mitään...

Mä istuin aseman kahvilassa ja tsiikasin ulkona riehuvaa ukkosmyrskyä. Ihmiset veti takkeja kiinni, kun tuuli puhalsi vanhan miehen hatun melkein radalle. "Sä tulit sittenkin" Sami sanoi mun takaa. "joo... Mitä sulla oli mulle?" Me oltiin oltu Samin kanssa jo vuoden yhdessä, ja sit yhtäkkiä se lähetti mulle viestin:"Tuu asemalle, mulla on jotain tärkeetä asiaa"
Tässä mä nyt odotin ja katsoin Samia silmiin. Se vältteli mun katsetta selvästi. "Mä... mun olis pitänyt kertoa tää jo aikaisemmin..mut.." Sami aloitti. Mä tiesin, mitä seurais seuraavaksi,joten nousin ja juoksin sateeseen asemansillalle. Sami seuras mua. "Mun on sanottava tää sulle nyt, Saara. Me ei voida enää seurustella. Mä oon rakastunut uudestaan..." #Jätä mut rauhaan!!! Mä karjuin sille ja jotain odottamatonta tapahtui Samin kääntyessä pois. Mä kuulin vain rekka-auton jarrujen kirskunnan, ja tömähdyksen. Mä en katsonut taakseni.
Sairaalassa mä huomasin Samin taskussa jotain lappuja. Siinä oli kuva Samista ja sen... Salarakkaasta! Siinä ne suuteli ja hiplas toisiaan. Samalla hoitaja ajoi mut ulos sillä Sami tutkittaisiin.
Tunnin päästä mulle ilmoitettiin, että Sami oli kuollut. Mutta se ei merkinnyt mulle enää mitään.