Olen 36-vuotias nainen.
Liikunta oli pitkään tauolla sairauden vuoksi ja välillä olin pitkät ajat jopa vuodepotilaana. Vuosi meni melkein ilman liikuntaa. Mitä nyt autolla kaupoille ja siellä kauppojen kiertelyä kävellen, mutta ei mitään kuntoliikuntaa.
Nyt olen siinä kunnossa, että olen alkanut pikkuhiljaa kävelylenkit, kun heinäkuun helteet menivät ohitse. Ostin uudet lenkkarit ja koko elokuun kävin aamukävelyllä noin puoli tuntia ja iltapäivällä 1-2 tunnin kävelyitä, matkaa muutama kilometri.
Pari viimeistä viikko on kulunut melkein sieni ja marjametsillä umpimetsässä rämpien ja muutenkin siellä mäkisempää maastoa ja paljon "kiipeämistä" ym.
Olen koittanut pitää järjen matkassa ja olla varovainen, koska tiedän, että jalkojeni lihakset eivät ole hyvässä kunnossa. Sairauden aikana varsinkin pohjelihakseni pienenivät ihan silmin nähden ja luultavasti myös lyhentyivät (minun on helpompi kävellä 5cm korkokengillä, kuin tasaisilla pohjilla).
Tästä huolimatta nyt parin päivän ajan ovat polveni alkaneet naksumaan inhottavasti ojentaessa niitä ja polvissa on kipua. Varsinkin kaikki kiertäminen ja vääntäminen tuntuu pahalle, mutta myös ihan tavallisesti kävellessä tuntuu lievää kipua. Naksuminen ja kipu hieman pelottaa. Lattialle en viitsi mennä polvilleen kun sattuu ja kyykkyyn en myöskään mielellään laskeudu kun tuntuu kipua silloin.
Yritän nyt lepoa lenkkeilystä ja kaikesta ylimääräisestä. Mietin pitäsikö ottaa buranaa? Ajattelin vain, että onko muilla kokemusta tällaisesta rasituskivusta ja onko parempi olla ilman liikuntaa kokonaan vai miten olisi viisainta tehdä?
Liikunta oli pitkään tauolla sairauden vuoksi ja välillä olin pitkät ajat jopa vuodepotilaana. Vuosi meni melkein ilman liikuntaa. Mitä nyt autolla kaupoille ja siellä kauppojen kiertelyä kävellen, mutta ei mitään kuntoliikuntaa.
Nyt olen siinä kunnossa, että olen alkanut pikkuhiljaa kävelylenkit, kun heinäkuun helteet menivät ohitse. Ostin uudet lenkkarit ja koko elokuun kävin aamukävelyllä noin puoli tuntia ja iltapäivällä 1-2 tunnin kävelyitä, matkaa muutama kilometri.
Pari viimeistä viikko on kulunut melkein sieni ja marjametsillä umpimetsässä rämpien ja muutenkin siellä mäkisempää maastoa ja paljon "kiipeämistä" ym.
Olen koittanut pitää järjen matkassa ja olla varovainen, koska tiedän, että jalkojeni lihakset eivät ole hyvässä kunnossa. Sairauden aikana varsinkin pohjelihakseni pienenivät ihan silmin nähden ja luultavasti myös lyhentyivät (minun on helpompi kävellä 5cm korkokengillä, kuin tasaisilla pohjilla).
Tästä huolimatta nyt parin päivän ajan ovat polveni alkaneet naksumaan inhottavasti ojentaessa niitä ja polvissa on kipua. Varsinkin kaikki kiertäminen ja vääntäminen tuntuu pahalle, mutta myös ihan tavallisesti kävellessä tuntuu lievää kipua. Naksuminen ja kipu hieman pelottaa. Lattialle en viitsi mennä polvilleen kun sattuu ja kyykkyyn en myöskään mielellään laskeudu kun tuntuu kipua silloin.
Yritän nyt lepoa lenkkeilystä ja kaikesta ylimääräisestä. Mietin pitäsikö ottaa buranaa? Ajattelin vain, että onko muilla kokemusta tällaisesta rasituskivusta ja onko parempi olla ilman liikuntaa kokonaan vai miten olisi viisainta tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.