ehkäisee uusimasta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaasukammio

Vaihtoehto hirttämiselle tai sähkötuolille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Californian valtionvankilan (San Quentin) kaasukammio. Muutettiin myrkkyruiskeen antamiseen soveltuvaksi, mutta palautettiin takaisin kaasukammioksi myöhemmin kun myrkkyruiskeelle tehtiin oma tilalähde?

Keltainen: Osavaltio käyttää kaasukammiota toissijaisena teloitusmentelmänä. Vihreä: Osavaltio on aiemmin käyttänyt kaasukammiota teloitusmenetelmänä. Sininen: Osavaltio ei ole käyttänyt kaasukammiota.
Kaasukammio luotiin vaihtoehdoksi hirttämiselle ja sähkötuoliteloituksille, jotka olivat alkuaikoinaan joskus epäonnistuneet kammottavin seurauksin. Arizona, Colorado, Kalifornia, Maryland, Mississippi, Missouri, Nevada, New Mexico, Oregon, Pohjois-Carolina ja Wyoming ovat historiansa aikana käyttäneet kaasukammiota. Ennen teloitusta kammion tiiviys testataan paineilmalla. Ikkunoita peittävät verhot avataan teloituksen ajaksi.
Kuolemaantuomittu kiinnitetään vahvoilla nahkaremmeillä kammion keskellä sijaitsevaan tuoliin. Tuolin alla on rikkihappoa varten astia, jonka yläpuolella koukussa roikkuu kangaspussissa puolen kilon verran natriumsyanidikiteitä. Pussi on kiinni koukussa, joka aukeaa ja pudottaa kiteet hapon sekaan ulkopuolisella ohjauksella.
Aiemmin happoastia oli valmiina tuolin alla, mutta eräiden onnettomuuksien jälkeen käytäntöä muutettiin: kaasukammion ulkopuolelta ns. kemikaalihuoneesta johtaa astiaan erityisventtiilein varustettu putki, jota pitkin valmiiksi etukäteen sekoitettu rikkihappoliuos lasketaan astiaan toimeenpanokäskyn tullessa. Putkessa on kaksitiehana, jolla kuoleman tulon jälkeen voidaan kytkeä niin ikään etukäteen valmistettu lipeäliuos valumaan happoastiaan kaasun tulon katkaisemiseksi.
Tuomittua kehotetaan pidättämään hengitystään teloituksen alkamishetkeen asti, jolloin hän hengittäisi mahdollisimman paljon kaasua kerralla. Ensimmäinen kaasukammioteloitus suoritettiin Nevadassa vuonna 1924, jolloin teloitettiin murhasta tuomittu kiinalainen gangsteri Gee Jon.
Teloituksen alkaessa pussi pudotetaan happoastiaan, jossa alkaa muodostua sinihappokaasua. Teloitettavan hengittäessä kaasua tajuttomuus seuraa teoriassa välittömästi. Varsinainen kuoleminen kestää kuitenkin yleensä viidestä kymmeneen minuuttia. Usein teloitettava näyttää tajuttomuudestaan huolimatta saavan voimakkaita oksennusreaktioita, ja lihasten kouristukset ovat murtaneet jopa luita. Teloitettavan rintaan on kiinnitetty stetoskooppi, ja lääkäri toteaa vangin kuolleen, kun sykettä ei enää kuulu.
Teloituksen jälkeen kaasun tulo lopetetaan neutraloimalla rikkihappo etukäteen valmistetulla lipeäliuoksella, kammio tuuletetaan, ja suojapuvuin sekä kaasunaamarein varustetut vartijat puhdistavat teloitetun ruumiin, jotta siitä ei haihtuisi tappavaa syanidikaasua. Ruumis kääritään paksuun kankaaseen, joka on käsitelty syanidia neutraloivalla kemikaalilla, useimmiten natriumtiosulfaatilla eli valokuvauskiinnitteellä