Joo, joitakin aikoja sitten tää joutui tulipaloon ja paloipa vielä aika laajastikin. Nykyään sitä miettii, että mikäs mahtaakaan olla tässä elämässä ideana, kun joillekin annetaan aika paljon vastoinkäymisiä. Hei, mut se on ihan totta ettei tää enää ole hauskaa. Asuu pienellä paikkakunnalla, jossa aikaisemminkin oli "hiljaista", nykyään saa surutta todeta, että enpä mä enää ketään kiinnosta. Toisaalta se ei haittaa, koska tää osaan kyllä elää yksinkin, mut tää tulee niin kovin surulliseksi huomatessaan kuinka tärkeä nykymaailmassa ulkonäkö on. Niin työssä kuin ihmissuhteissakin. Ihan arkiset asiatkin tuppaa joskus olee hankalia toteuttaa, kun valtaosalta puuttuu ymmärrys siitä, ettei tää kuitenkaan tapahtuneelle mitään voinu.
Palanut ja lesbo, ei oo helppoo...
Jonssi
112226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä haluaisin uskoa edelleen, että oikean ihmisen kohdatessa ja syvemmälle tutustuessa ulkokuorella ei ole merkitystä. Välittäminen, persoona, läheisyys, rakkaus - on se joka lopulta merkitsee. Pieni paikkakunta tekee rakkauselämästä vaikeaa kenelle tahansa kuitenkin. Ehkä voisit joskus käydä paikkakuntasi ulkopuolellakin? Jossain missä tapaa uusia ihmisiä.
Tokihan minä joskus käynkin paikkakuntani ulkopuolella ja aivan samoin uskon, että oikeassa paikassa ja oikean ihmisen kanssa ei ulkoisella ole merkitystä. Mutta jos omistaa jonkin ulkoisen "vamman" ei elämä ole enää niin yksinkertaista. Jos aina olisi ollut näin, niin en tietäisi mistään paremmasta, en silloin ehkä ihmettelisikään kuinka kylmä paikka tämä maailma pohjimmiltaan on.
:( Maailma osaa kyllä olla aika pinnallinen. Mutta ainakaan et ole menettänyt sisintäsi ja kykyäsi tuntea ja rakastaa..asian vuoksi, joka voi tapahtua ihan kenelle tahansa. En taida osata sanoa mitään oikeaa sinulle, muuta kuin että toivon tsemiä ja sitä iloa (love) elämääsi, joka varmasti jossain vaiheessa saapuu:)
tietää tapauksen...
...vaikka mistä sitä koskaan tietää. Ja ei kai sillä niin väliäkään. Älä mieti päätä kipeeks:)
mutta tuskin noita tapauksia montaa on...
Joo mikään sana ei auta mutta ikävää toi on. Jos voisin lohduttaa niin tekisin sen. Toivottavasti sun kasvot ei palaneet
*halii ja yrittää lohduttaa*
Hei!
Olen pahoillani puolestasi. Sinulla on lukuisia kohtalotovereita. Ihmisiä, joiden kasvot ovat peruuttamattomasti palaneet, arpeutuneet tai tuhoutuneet onnettomuuksien seurauksena.
Eräs tuttavani poltti kasvonsa heti lapsensa syntymän jälkeen. Hänen kasvojaan ei ole voinut pelastaa mikään. Silti hän on onnellisesti naimisissa ja hänellä on kaksi mukavan symppistä lastakin.
Nuorempana hän kärsi kovasti ulkonäöstään ja linnoittautui kotiinsa. Ystävien ja tuttavien tuella hän on voittanut elämänsä takaisin.
..kun ihmiset tottuvat jonkun ulkonäköön, niin se ei haittaa enää ollenkaan, eikä sitä jaksa tuijotella ja ihmetellä.
Lopultakin ihmiset ovat välillä hyttysen paskan arvoisia otuksia, jotka pelkästään lisäävät toistensa tuskaa..:(
Tsemppiä sinulle!
minä en ainakaan katso ulkonäköä ollenkaan vaan sitä millainen ihminen on sisäisesti!!jos katsoo pelkkää ulkokuorta niin menettää monta hyvää suhdetta!!
tsemppiä sinulle!!aivan varmasti löydät jonkun joka ajattelee samalla lailla kuin sinäkin!!itsekin toivon löytäväni oman kullan kainalooni!!
Mies soitti hienosti sähkökitaraa kadulla Helsingin keskustassa. Osaisinpa soittaa noin hyvin. Viimeiseksi huomasin miehen kasvot, kokonaan palaneet joskus, hyvin parantuneet kyllä, mietin minkähän ikäinen mahtoi olla, 20-50v? Vaikea päätellä. Oli varmaan hyvä tuuri käynyt onnettomuudessa kun oli siinä soittemassa ja muuten hyväkuntoisen oloinen. Pahoista onnettomuuksista selviäminen kertoo mielestäni mm. henkisestä voimasta ja taidosta, yhdistän siihen kyllä aina myös hyvän onnen ja korkeamman voiman varjeluksen, elämän tarkoituksen...