Rakastuminen - rakkaus - ystävyys

Kyllä minulla on ollut rohkeutta heittäytymiseen -joskus. Mutta jos vertaa alkuaikojen onnen huumaa jokseenkin tuntemattoman ihmisen kanssa myöhemmin koettuihin kärsimyksiin - niin onnen haluaisin, mutta en niiden kärsimysten hinnalla. Onnellisia olimme viikon kerrallaan, välillä. Kieltämättä sovinnon tekeminenkin oli onnea... Mutta sen kaiken tuskan rinnalla.. ja lopullisen eron, paluun, eron, paluun, joka kesti kaksi vuotta, koko ajan vereslihalla - ei ihminen kestä sellaista, kuinka tahansa rakatunut on ollutkin, vaikkei se edes olisi lopussakaan. - Jos haluaa sälyä mieleltään terveenä. Luulen että tasapainoinen suhde ihmisen kanssa, jotä pystyy ymmärtämään ja joka ymmärtää, on parempi kuin se huumaus jonka rakastuminen antaa. Ei se kestä vaikeuksia, erilaisuuuksia mielipiteissä, tavoissa
vaikka niin mielellään uskoisi, minäkin.

Kaikissa näissä suhteissa oli rakkautta, on vieläkin. Eihän se minnekään häviä. Muttakun en oikein syty fyysisesti tässä ystävyyssuhteessa.

No, itse asiassa oli vielä yksi voimakas rakastuminen, johon liittyi myös ystävyys ja jokin syvempi ymmärrys sekä myös fyysinen roihu.
Hienotunteisuutta, huumorintajua,ns henkistä munaa, henkistä vahvuutta, itsevarmuutta, mitä vielä, tempperamenttia. Siinä voisi olla kumppanuutta, sanan parhaimmassa mielessä.

En vain maininnut siitä tuossa alussa : ). Itse asiassa tapasin hänet uudelleen ihan vasta monien vuosien jälkeen.

tee kirjoitti:

Kaikissa näissä suhteissa oli rakkautta, on vieläkin. Eihän se minnekään häviä. Muttakun en oikein syty fyysisesti tässä ystävyyssuhteessa.

No, itse asiassa oli vielä yksi voimakas rakastuminen, johon liittyi myös ystävyys ja jokin syvempi ymmärrys sekä myös fyysinen roihu.
Hienotunteisuutta, huumorintajua,ns henkistä munaa, henkistä vahvuutta, itsevarmuutta, mitä vielä, tempperamenttia. Siinä voisi olla kumppanuutta, sanan parhaimmassa mielessä.

En vain maininnut siitä tuossa alussa : ). Itse asiassa tapasin hänet uudelleen ihan vasta monien vuosien jälkeen.

Lue lisää

Edellinen teksti ei ole minun. Kukin kirjoittakoon omalla nimimerkillään, jos on sanottavaa.

Kunnioittaminen kuuluu jokaiseen parisuhteeseen.
Kyllä tässä ystävyys suhteessakin on rajan vetoja ja selvittämistä ollut. Ja suhde on ollut usein katkolla sen takia. Haluaa hallita ja vaikuttaa elämääni liikaa, jota taas ei ole tapahtunut niin selkeästi näissä toisissa suhteissa.

Luulen ymmärtäväni, mitä rakastaminen tarkoittaa. Ja tiedän myös, milloin koen rakkautta sydämessäni. Se kertoo paljon. Kyllä rakastamista voi tuntea myös muitakin ihmisiä kohtaan ystäviä ei se siitä ole kiinni. Mutta jos kumppanuutta toivoo, miehille tärkeätä on myös fyysinen syttyminen. Eihän suhde muuten toimi.

Huomaan, että kirjoittaessani tilanteeni on hahmottunut itsellenikin paremmin. Joitakin asioita on noussut mieleeni. Ehkäpä asiat ratkeavat kuitenkin.

tee kirjoitti:

Kunnioittaminen kuuluu jokaiseen parisuhteeseen.
Kyllä tässä ystävyys suhteessakin on rajan vetoja ja selvittämistä ollut. Ja suhde on ollut usein katkolla sen takia. Haluaa hallita ja vaikuttaa elämääni liikaa, jota taas ei ole tapahtunut niin selkeästi näissä toisissa suhteissa.

Luulen ymmärtäväni, mitä rakastaminen tarkoittaa. Ja tiedän myös, milloin koen rakkautta sydämessäni. Se kertoo paljon. Kyllä rakastamista voi tuntea myös muitakin ihmisiä kohtaan ystäviä ei se siitä ole kiinni. Mutta jos kumppanuutta toivoo, miehille tärkeätä on myös fyysinen syttyminen. Eihän suhde muuten toimi.

Huomaan, että kirjoittaessani tilanteeni on hahmottunut itsellenikin paremmin. Joitakin asioita on noussut mieleeni. Ehkäpä asiat ratkeavat kuitenkin.

Lue lisää

En vastaa nimissäni kirjoittelevan henkilön teksteistä. Hänen syitään en tunne; kaipa niitä on. Toivon silti, ettei yksi häirikkö sabotoi keskustelua rakastumisen, ystävyyden ja rakkauden keskeisistä ongelmista, jotka itse olen kokenut ja kuten näyttää, monet muutkin tuntevat. Asianomaiselle ehdota vain että kirjottaa omissa nimissään. Ei se ole häpeä.

tee kirjoitti:

En vastaa nimissäni kirjoittelevan henkilön teksteistä. Hänen syitään en tunne; kaipa niitä on. Toivon silti, ettei yksi häirikkö sabotoi keskustelua rakastumisen, ystävyyden ja rakkauden keskeisistä ongelmista, jotka itse olen kokenut ja kuten näyttää, monet muutkin tuntevat. Asianomaiselle ehdota vain että kirjottaa omissa nimissään. Ei se ole häpeä.

Lue lisää

Ja vaikka siellä on ollut häirikkökin, hyvää aihetta ei malta keskeyttää. Mietin omista kokemuksistani lähtien, että tällaiset täydellä voimalla liikkeelle lähteneet rakkaussuhteet ilmeisesti ovat paljon haavoittuvampia ja herkempiä loppumaan, koska odotukset ovat niin suuret. Eivät tunteet ilmeisesti voi koko ajan pysyä yhtä voimakkaina. Kai tunteissakin pätee jokin laki, voiman ja keston suhteesta. Tästä luultavasti johtuu länsimaissa normaalin rakastumiseen perustuvan avioliiton eroherkkyys. Odotetaan luonnonvastaisesti, kaiken pysyvän ennallaan, ja kun se ei pysy, erotaan. Voi olla että vanhojen itäisten kulttuurien tapa, jossa vanhemmat kokemustaan ja järkeään käyttäen valitsivat lapsilleen sopivan puolison, on vähemmän altis pettymyksille. Niinkuin joku intialainen vertasi intialaista ja länsimaista avioliittoa: edellisessä pannaan kylmä kattila kuumalle hellalle, jossa se vähitellen lämpenee, jälkimmäisessä kuuma kattila kylmälle hellalle, jossa se jäähtyy.

tätä ketjua kirjoitti:

Ja vaikka siellä on ollut häirikkökin, hyvää aihetta ei malta keskeyttää. Mietin omista kokemuksistani lähtien, että tällaiset täydellä voimalla liikkeelle lähteneet rakkaussuhteet ilmeisesti ovat paljon haavoittuvampia ja herkempiä loppumaan, koska odotukset ovat niin suuret. Eivät tunteet ilmeisesti voi koko ajan pysyä yhtä voimakkaina. Kai tunteissakin pätee jokin laki, voiman ja keston suhteesta. Tästä luultavasti johtuu länsimaissa normaalin rakastumiseen perustuvan avioliiton eroherkkyys. Odotetaan luonnonvastaisesti, kaiken pysyvän ennallaan, ja kun se ei pysy, erotaan. Voi olla että vanhojen itäisten kulttuurien tapa, jossa vanhemmat kokemustaan ja järkeään käyttäen valitsivat lapsilleen sopivan puolison, on vähemmän altis pettymyksille. Niinkuin joku intialainen vertasi intialaista ja länsimaista avioliittoa: edellisessä pannaan kylmä kattila kuumalle hellalle, jossa se vähitellen lämpenee, jälkimmäisessä kuuma kattila kylmälle hellalle, jossa se jäähtyy.

Lue lisää

Onko rakkaudessa vain ja ainoastaan yksi ja ainoa oikea toimintamalli? Onko sekin jonkinlaista tasapäistämistä? Onko vaikea hyväksyä erilaisuutta myös tässä asiassa? Jos jollakin rakastuminen tapahtuu toisella tavalla, voiko joku kieltää sen ja vaatia toisenlaista etenemistapaa. Pitääkö silloin rakkaus tukahduttaa? Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, ettei toinen saisi silloin kokea rakkautta, koska se tapa kielletään häneltä.

Vaikka rakkaudessa on ongelmia aluksi, olen huomannut että se on kantanut kaikki ne hiljaisetkin vuodet, jos esim toista ei ole pystynyt näkemään. Kun toisen näkee, se rakkaus pulppuaa silti sieltä uudelleen.

Joten sanon muillekin. Älkää menettäkö toivoanne. Vaatii kypsyyttä ihmisenä molemmilta kohdata rakkaus ja olla valmis siihen. Siitä on kyse. Jos sillä hetkellä ei ollut valmis ja kypsä, niin ne keskeneräisyydet tulevat esiin. Ne on hyvä silloin työstää, jotta pääsee eteenpäin.

En usko, että kysymyksessä on odotukset minkään asian suhteen, koska rakkaus vain on.

Tällä en halua kyseenalaistaa toista tapaa, jolloin rakkaus kypsyy hitaasti. Haluan vain oikeuden tunteilleni ja erilaisuudelle, erilaiselle tavalle rakastua, kohdata rakkaus.

En halua ruveta vertaamaan avioliittoa länsimaissa ja intiassa, koska siellä naisen asema on ollut erilainen. Nainen on kuollut aiemmin miehen mukana polttohautauksessa. Se kertoo paljon naisen nöyryydestä ja kulttuurin säännöistä. En sitten tiedä miten naiset ovat kokeneet elämänsä avioliitossa. On varmaan jo opetettu lapsesta pitäen tähän, jolloin ei voi toivoa muuta. En tiedä sitten miten tällainen heijastuu naisen hyvinvointiin ja perheeseen ja sitä kautta myös yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin. Intiassa on paljon kurjuutta ja huonovointisuutta sekä jonkinlaista toivottomuutta.

sade kirjoitti:

Onko rakkaudessa vain ja ainoastaan yksi ja ainoa oikea toimintamalli? Onko sekin jonkinlaista tasapäistämistä? Onko vaikea hyväksyä erilaisuutta myös tässä asiassa? Jos jollakin rakastuminen tapahtuu toisella tavalla, voiko joku kieltää sen ja vaatia toisenlaista etenemistapaa. Pitääkö silloin rakkaus tukahduttaa? Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, ettei toinen saisi silloin kokea rakkautta, koska se tapa kielletään häneltä.

Vaikka rakkaudessa on ongelmia aluksi, olen huomannut että se on kantanut kaikki ne hiljaisetkin vuodet, jos esim toista ei ole pystynyt näkemään. Kun toisen näkee, se rakkaus pulppuaa silti sieltä uudelleen.

Joten sanon muillekin. Älkää menettäkö toivoanne. Vaatii kypsyyttä ihmisenä molemmilta kohdata rakkaus ja olla valmis siihen. Siitä on kyse. Jos sillä hetkellä ei ollut valmis ja kypsä, niin ne keskeneräisyydet tulevat esiin. Ne on hyvä silloin työstää, jotta pääsee eteenpäin.

En usko, että kysymyksessä on odotukset minkään asian suhteen, koska rakkaus vain on.

Tällä en halua kyseenalaistaa toista tapaa, jolloin rakkaus kypsyy hitaasti. Haluan vain oikeuden tunteilleni ja erilaisuudelle, erilaiselle tavalle rakastua, kohdata rakkaus.

En halua ruveta vertaamaan avioliittoa länsimaissa ja intiassa, koska siellä naisen asema on ollut erilainen. Nainen on kuollut aiemmin miehen mukana polttohautauksessa. Se kertoo paljon naisen nöyryydestä ja kulttuurin säännöistä. En sitten tiedä miten naiset ovat kokeneet elämänsä avioliitossa. On varmaan jo opetettu lapsesta pitäen tähän, jolloin ei voi toivoa muuta. En tiedä sitten miten tällainen heijastuu naisen hyvinvointiin ja perheeseen ja sitä kautta myös yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin. Intiassa on paljon kurjuutta ja huonovointisuutta sekä jonkinlaista toivottomuutta.

Lue lisää

Olisisin hyvin kiinnostunut kuulemaan intialaisesta tai yleensä aasialaisesta kultturipiiristä tulevien ihmisten kokemuksia järjestettyjen aviolittojen onnistumisessa. Jos tämän palstan lukijoissta löytyy yhtään. - Älkää arastelko puutteellista kielitaitoa, jos teillä on mielipiteitä asiasta. Kirjoitttakaa, pyydän! Minä haluaisin kuulla, kuten varmaan monet muutkin, avoimella mielellä. Jos teillä, niin meilläkin on omat ongelmamme asiassa. Avio- avo- ym.- suhteissamme. Kestävä rakkaus ja avioliitto ovat tärkeitä asioita. Vain tavat niiden tavoittamisessa näyttävät vaihtelevan.

kuuntelija kirjoitti:

Olisisin hyvin kiinnostunut kuulemaan intialaisesta tai yleensä aasialaisesta kultturipiiristä tulevien ihmisten kokemuksia järjestettyjen aviolittojen onnistumisessa. Jos tämän palstan lukijoissta löytyy yhtään. - Älkää arastelko puutteellista kielitaitoa, jos teillä on mielipiteitä asiasta. Kirjoitttakaa, pyydän! Minä haluaisin kuulla, kuten varmaan monet muutkin, avoimella mielellä. Jos teillä, niin meilläkin on omat ongelmamme asiassa. Avio- avo- ym.- suhteissamme. Kestävä rakkaus ja avioliitto ovat tärkeitä asioita. Vain tavat niiden tavoittamisessa näyttävät vaihtelevan.

Lue lisää

Kyllä Suomessa ja varmaan muissakin länsimaissa on tunnettu avioliiton järjestäminen puhemiesten/ -naisten toimesta. Silloin kun nuorten tutustuminen toisiinsa oli rajoitetumpaa kuin nykyisin, ainakin alueellisesti. Näin järjestettyjen avioliittojen muistelijoita ei taida silti enää löytyä asiaa kommentoimaan. Mahdollisesti jälkeläisiä.

Jotenkin luulen, että nykyään hiukan lian paljon ajatellaan sitä, mitä minä tunnen ja mitä minun pitäisi tuntea ja kokea. Ei vaadi kovin ihmeitä edes yrittää kysyä ja sen mukaisesti suhtautua toisen osapuolen - rakastetun - tunteisiin ja tarpeisiin. Hyvin paljon on kiinni tahdosta ja yrityksestä. Vaikka naisen on perimmältään yhtä vaikea ymmärtää miestä kuin miehen naista, rakkaus murentaa tätä muuria ja halu mmärtää.

"Toisesta välittäminen, huolehtiminen, kunnioittaminen, toisen seurassa viihtyminen, toisen ymmärtäminen (ainakin yrittäminen) ne kaikki kuuluvat rakastamiseen.

Moni sanoo rakastavansa tajuamatta mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ei rakastaminen ole vain joku tunne."

Totta, näin on. Aluksi rakastuu, joka on tunne. Se muuttuu rakkaudeksi, joka ilmenee tekoina toista kohtaan. Välittämisenä, huolehtimisena, kunnioittamisena, hellyytenä, kosketuksina, kannustavina sanoina. Tiedän ja olen sen tiennyt.
Mutta aina ei voi toiselle osoittaa ihastumistaan/rakastamistumistaan/rakkauttaan. Eikö se ole aika inhimillistä. Silti se voi olla rakkautta. : )

kommentoija kirjoitti:

"Toisesta välittäminen, huolehtiminen, kunnioittaminen, toisen seurassa viihtyminen, toisen ymmärtäminen (ainakin yrittäminen) ne kaikki kuuluvat rakastamiseen.

Moni sanoo rakastavansa tajuamatta mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ei rakastaminen ole vain joku tunne."

Totta, näin on. Aluksi rakastuu, joka on tunne. Se muuttuu rakkaudeksi, joka ilmenee tekoina toista kohtaan. Välittämisenä, huolehtimisena, kunnioittamisena, hellyytenä, kosketuksina, kannustavina sanoina. Tiedän ja olen sen tiennyt.
Mutta aina ei voi toiselle osoittaa ihastumistaan/rakastamistumistaan/rakkauttaan. Eikö se ole aika inhimillistä. Silti se voi olla rakkautta. : )

Lue lisää

Yritätkö sanoa, että joku rakastaisi toista ihmistä, kertomatta, näyttämättä sitä toiselle ?
No, jos joku minua rakastaisi, haluaisin kyllä
sen tietää ..

tem kirjoitti:

Jotenkin luulen, että nykyään hiukan lian paljon ajatellaan sitä, mitä minä tunnen ja mitä minun pitäisi tuntea ja kokea. Ei vaadi kovin ihmeitä edes yrittää kysyä ja sen mukaisesti suhtautua toisen osapuolen - rakastetun - tunteisiin ja tarpeisiin. Hyvin paljon on kiinni tahdosta ja yrityksestä. Vaikka naisen on perimmältään yhtä vaikea ymmärtää miestä kuin miehen naista, rakkaus murentaa tätä muuria ja halu mmärtää.

Lue lisää

Siihen, mitä tällä palstalla on kirjoitettu - ihan syviä, syvällisiä kokemuksia - sanoisin jotain omaani. Se miksi lännessä odotetaan rakastumista parisuhteen edellytyksenä ja idässä sopivuutta ja harkintaa, johtuu ehkä läntisten yhteiskuntien tietystä eristäytymis- ja yksilöllistymis- ja yksinäistymiskehityksestä. Silloin ei ole jäjellä luottamusta muihin ihmisiin, tuskin edes omien vanhempien hyvään tahtoon. Ainoa tapa luoda suhde toiseen suokupuoleen on rakastuminen. Vähempi ei riitä, ei tunteminen, ei mielipiteitten vastaavuus tai muu sellainen. Ongelma sitten on tietysti se, että koska rakastuminen on biologis-psyykkinen ilmiö, joka tähtää suvun jatkumiseen, se ei sellaisena kestä kauan. Jos henkistä ja kultturista yhteensopivuutta ei ole, ongelmat tulevat vastaan viimeistään parin vuoden päästä. Siksi länsimainen ihminen on rakkausasioissaan nykyään melkoisesti hakoteillä, panostaessaan kohtuuttoman paljon rakastumisen tunteeseen ja kohtuuttoman vähän todellisiin yhteisymmärryksen edellytyksiin. Rakastua voi lähes kehen tahansa, vaikka kuinka kaukaisen kulttuurin eustajaan, ja niin tapahtuu. Mutta jos sen antaa vaikuttaa myös päätöksiinsä, ongelmia on varmuudella edessä, niinkuin voimme joka päivä lehdistä lukea. Rakastumisella on sellainen voima, että harva pystyy samalla ajattelemaan, yhtä vähän kuin kunnolla suuttuessaan.