Ei ole Suomen kirjallisuuden historiassa huonompaa kirjaa kuin on Anja Kaurasen (myöh. Snellman) Tushka. Sitä ei alita eikä lähellekään sitä pääse huonoudessaan mikään kirja. Miksi WSOY julkaisi sen? Miksi laatua ei valvottu? Miksi nuori kirjailija sai tärvellä ja suorastaan munata nimensä (huom. nimenvaihto) ikuisiksi ajoiksi? Mikä on kustantajan vastuu? Tästäkö syystä AS katkeroitui WSOY:lle ja vaihtoi kustantaa. Kamala kirja! Huh!
Suomen huonoin kirja
Amanda O
71403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi se on niin huono ja mitä se käsittelee?
Luin kesällä Anja Snellmannin (o.s. Kaurasen) romaanin Lyhytsiipisten kesä ja sen kieli tenhosi minut täysin. Harvoin olen lukenut yhtä nokkelaa taiteilua, tunnelma oli käsinkosketeltava. On vaikea uskoa, että sama nainen on kirjoittanut Suomen huonoimman kirjan...
Useinhan hyviltä kirjailijoilta löytyy erittäin hyviä ja onnistuneita teoksia ja erittäin huonoja rimanalituksia. Vain ne hyvät merkitsevät, ei siis saa tuomita kirjailijaa huonon yksittäisen teoksen perusteella.
Sattuuhan sitä. Kirjailijapiireissä on todettu, että tushkasta tuli pashka. Lukekaa silti, älkää uskoko kuin itseenne.
On se tosiaan varsinainen opus! Hyvä esimerkki siitä miten kustantaja julkaisee kiireellä hyvin myyneen esikoisteoksen jälkeen ko. kirjailijalta melkein mitä tahansa peetä. Varmaan kirjailija (kurjailija) häpeää koko ikänsä tekelettään.
Kauranen-Snellmanin ongelma on ollut tokakirjasta lähtien kieli. Se kun tuntuu olevan tärkeintä kirjailijattarelle, suorastaan itsetarkoitus. Sisältö ja rakenne piiputtavat pahasti. Kirjat ovat tematiikaltaan ja sisällöltään lähes naurettavia. Ne eivät kestä aikaa. Lukekaapa esim. Sonja o, sehän naurattaa. Anja S ei pääse Joenpellon tai Kilven tasolle vaikka pyrky on klova. Pyrky ei riitä, pitää olla näyttöä. Tekotaiteellisuus ja tietty pömpöösimäisyys pilaavat hyvinkin alkavan kerronnan. En usko häneen kirjailijana.
Minulle tärkeintä kirjassa ovat sen teema, sanoma ja itse tarina. Vasta sitten tulee kieli. Kieli on väline, kuin hohtimet sepän kourassa. Niillä käännellään ja väännellään. Hohtimet eivät saa olla tärkeämpi kuin itse taottava kohde. AS ei ymmärrä tätä. Siksi hänestä ei pidä puhua yhtä aikaa Eeva Joenpellon kanssa.