Entisaikaan masennusta kutsuttiin LORVIKATARRIKSI.

Tietääkseni mitä vanhemmiltani olen kuullut niin tuo " lorvikatari " on "tekosairaus"
ei oikea masennus ole mikään tekosairaus.

Ja mitä muuta masentuneille voi mielestäsi tehdä kuin syöttää lääkkeitä kun ei muukaan onnistu? Yksi vaihtoehto olisi sanoa että hyppää köyden jatkoksi se helpottaa. Itse olen ollut jo vuosia psykologin ja toimintaterapeutin asiakas ja ei tuo jutteleminen ole ainakaan auttanut mitään. Ei ongelmiani voi juttelulla korjata, nuo lääkkeet ainakin tekee sen verran zombimaisen olon että aina ei tarvitse ajatella.

En ymmärrä miksi tämäntyyliset trollialoitukset saa aina eniten kommentteja ja lukukertoja.Älkää kommentoiko niin ketju häviää.

Ennen aikaan lorvikatarrin vaivaamia kierteli kesäisin talosta taloon maaseudulla ja pyysivät yöpaikkaa. Nukkuivat sitten tuvan penkillä. Saivat jotain evästä matkaansa. Tätä näki vielä 60-luvulla.
Masennus on sitten ihan toinen juttu.

Ennen vanhaan ihmiset oli vajaita. Niin vajaita, että pitivät pahan olon sisällään kunnes se räjähti ja pakotti itsemurhaan. Vähemmän sai apua koska ihmiset ymmärsivät toisiaan vähemmän vajauden takia. Vaikka nyt on asiat väärin, kyllä ne oli asiat ennen vääremmin.
Koska on viisastuttu, avun saanti on helpompaa ja monipuolisempaa, mutta siinä sivussa tuli se, että elämä itse on myös helpompaa, mutta se on pieni hinta niille parannuksille ja avuille mitä ihmiset nykyään saa.

Nii, olisi kyllä mielenkiintoista nähdä jostain tilastosta, että miten itsemurhia tehtiin entisaikoina. Nykyään ne yrittää vähentää niitä jostain syystä ja ilmeisesti toi masentuneiden "hoitaminen" on osa sitä toimintaa.