Tulipa mieleeni että kaikilta tosimatkaajilta on joskus jotain varastettu, huijattu tai muuten vain hävinnyt, ehkäpä jopa ryöstetty. Arvotavaraa, rahaa yms... Jollei muutamien kymmenien ulkomaanmatkoilta mitään ole viety niin ei ole rehellinen tai sitten herra on huonomuistinen.
Oppi- isäni Aussi- Make sanoi jo ensimmäisillä oppitunneillaan että jätä Rolexisi ja kultaketjusi tallelokeroon äläkä koskaan kanna päälläsi mitään arvokasta joka huomion kiinnittää. Järkevä neuvo mutta unohtui sittemmiten kun ei Make ollut matkoilla mukana.
Ostin 11.01.1988 siitä Walkkarin alun ekasta kultakaupasta kaulaketjun. Kuitti on tässä nenäni alla. Olen joissakin asioissa jämpti jätkä sekä arkistoin melkein kaiken. Paino oli 30,4 grammaa ja kultapitoisuudeksi on kirjattu 100 % gold chain, maininnalla already taken. Hinta on ollut 12 300 patia. Oli silloin naurettavan halpa. Hintavertailuksi mainittakoon että oppaan vuorokausihinta oli silloin 500. Matkani kesto oli silloin 6 viikkoa ja lomabudjettini 35 000 markkaa. Se oli silloin paljon se vaan kyllä oli kivaakin...
Eksyinpä jälleen aiheesta. Joo tuo ketju killui kaulassani vuoteen 1998 eli kaksikymmentä vuotta, oli komea ja näyttävä. Kaikki yllättyivät sen painosta kun käteensä saivat. Jotkut suomineidot sitä nyt vierastivat kun lähetyssaarnatessani heistä piruja pois niin ketju nenäänsä paukkui...
Kyseisen vuoden lomamatkallani hörhöilin jälleen baarikierroksella sitä oikeata sydämeni valtiatartani etsien. Jossain vaiheessa nyt sitten vain huomasin että ketju oli häipynyt. Siinä oli se perinteinen täyden kullan s- tai u- lukko, miten vain joka yksinkertaisesti vääntämällä hieman se aukeni, pehmeää kun oli.
Turhaa oli enää syyllistä etsiä mutta muistuipa mieleeni oppi- isäni viisaat sanat joita en ollut noudattanut.
Olisi kivaa kuulla vastaavanlaisista törppöilyistä joita nyt alan miehille sattuu.
Sika- amaliat voivat pitää pilkkaavat lättynsä kiinni, heillä ei kuitenkaan olisi edes mitään pöllittävää...
Oppi- isäni Aussi- Make sanoi jo ensimmäisillä oppitunneillaan että jätä Rolexisi ja kultaketjusi tallelokeroon äläkä koskaan kanna päälläsi mitään arvokasta joka huomion kiinnittää. Järkevä neuvo mutta unohtui sittemmiten kun ei Make ollut matkoilla mukana.
Ostin 11.01.1988 siitä Walkkarin alun ekasta kultakaupasta kaulaketjun. Kuitti on tässä nenäni alla. Olen joissakin asioissa jämpti jätkä sekä arkistoin melkein kaiken. Paino oli 30,4 grammaa ja kultapitoisuudeksi on kirjattu 100 % gold chain, maininnalla already taken. Hinta on ollut 12 300 patia. Oli silloin naurettavan halpa. Hintavertailuksi mainittakoon että oppaan vuorokausihinta oli silloin 500. Matkani kesto oli silloin 6 viikkoa ja lomabudjettini 35 000 markkaa. Se oli silloin paljon se vaan kyllä oli kivaakin...
Eksyinpä jälleen aiheesta. Joo tuo ketju killui kaulassani vuoteen 1998 eli kaksikymmentä vuotta, oli komea ja näyttävä. Kaikki yllättyivät sen painosta kun käteensä saivat. Jotkut suomineidot sitä nyt vierastivat kun lähetyssaarnatessani heistä piruja pois niin ketju nenäänsä paukkui...
Kyseisen vuoden lomamatkallani hörhöilin jälleen baarikierroksella sitä oikeata sydämeni valtiatartani etsien. Jossain vaiheessa nyt sitten vain huomasin että ketju oli häipynyt. Siinä oli se perinteinen täyden kullan s- tai u- lukko, miten vain joka yksinkertaisesti vääntämällä hieman se aukeni, pehmeää kun oli.
Turhaa oli enää syyllistä etsiä mutta muistuipa mieleeni oppi- isäni viisaat sanat joita en ollut noudattanut.
Olisi kivaa kuulla vastaavanlaisista törppöilyistä joita nyt alan miehille sattuu.
Sika- amaliat voivat pitää pilkkaavat lättynsä kiinni, heillä ei kuitenkaan olisi edes mitään pöllittävää...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se oli sitä aikaa, kun joka äijällä oli 10 patin ketju kaulassa, vaan eipä ole enää.sillon voi lompsankin jättää rannalla pöydälle kun lähti vaikka vesille. Tänä päivänä lähtee puolen patin ketjukin kaulasta on rikollisuus niin paljon lisääntyny.Voi olla ihan tsäkääkin ettei multa ole mitään mainittavas varastettu. On sentään 59 retkee takana ja varmaan 28 x kanssa.tunnetaankin toisemme.
No jos Hra Kotijoella on noin monta matkaa takana niin aivan varmasti olemme jossain joskus törmänneet ja rupatelleet.
Muistan hämärästi että kultaa myytiin tai myydään vieläkin Ilmoittamalla paino pateina. En tosin muista paljonko lie grammoina?
Lisänä vielä tuohon pöllittyyn ketjuun. Olin siihen ostanut suomesta n. 15 g painavan Suomen Leijonan joka oli nyt vain puolikultaa eli 585:sta. Se nyt tietysti lähti samalla. Tottakai sillä hetkellä hieman vitut'ti mutta huuhdoin murheen pois.
Kaikkea kivaa on vuosikymmenien saatossa maailmalle lomamatkoilla jäänyt. Kaikkea en edes muista. Ne nyt vain täytyy budjetoida matkakassaa ajatellessa.
Itse olen ajatellut että kulta on pieni hätävärä jos yllättävää sattuu ja käteisestä puute tulee. Kerran jouduin Ateenassa myymään panssariranneketjuni ja kamerani kun huo'rat pöllivät puolet viikon lomakassastani.
Noin 20 reissua pattiksella örveltämässä ja ainoa mikä on kadonnut on muutaman kympin Kalevala-koru jonka todennäköisesti itse hukkasin tai lahjoitin kännipäissäni.
Rannalle sammunut koko yöksi puolen tusinaa kertaa lompakot ja kännykät taskussa ja mitään ei ole hävinnyt.
Tytötkään ei koskaan ole vieneet lompakostani mitään vaikka sen nukkumaan mennessämme (lue kun minä sammun) nakkaan huolettomasti hotellin pöydälle. Tiedän näppituntumalla aina paljonko lompsassa on rahaa ja se sama määrä siellä on ollut aamullakin.
Parilta kaverilta on kopioitu Visakortti automaatilla ja tililtä on tehty nostoja. Vaikea kuvitella turvallisempaa metropolia kuin Pattaya. Euroopassa minut on käännetty puolen tusinan kertaa ja kaksi kertaa ryöstetty.
100%:n kultapitoisuutta ei muutes ole yhdenkään käyttöön tarkoitetun kaulaketjun materiaalina. 24:n karaatin kulta kun on niin pehmeää ettei se kestä kaulaketjuna ilman sidosaineita. 14 karaatia on normaali kaulaketjussa ja arvoikkaimmissa 18 karaatia. 14 karaatin ketjussa on 58,5% kultaa.
Sijoituskullassa (harkot, laatat, kolikot) on lähellä sataa prosenttia kultapitoisuus ja sellaista iphonen kokoista laattaa voi taivuttaa paljain käsin helposti.
Kampa hävis vuosituhannen vaihteessa, jumankekkuli, joutu ostamaan uuden, kaljuks en ryhdy, siitä ei thai-tytöt tykkää, ainakaan kaikki.
Luultavasti olet 28x.. antanut batin ketjun jollekin sitä kipeämmin tarvitsevalle.
ketju lähti, muutama vuosi sitten. edellis iltapäivänä olin saapunut thaikkulaan, pattayalle ja jonkinlainen tulokumara päälle... parikertaa kävi mielessä että pitää purkaa nuo ylimääräiset hilut pois päältä, oli vaan niin "kiire" että ei millään ehtinyt.. aamulla sitten mopo alle ja jompparille käymään, pari mopopoikaa tuli takaapäin ja kyydissäolija nappasi vitjan. oma tyhmyys vaan vitutti, ketju ei niinkään.
Olen samaa mieltä Turvallisen Pattayan kanssa että Pattayalla on turvallista.
Huomasin aloituksessani virheen. Ketjun kääntö tapahtui vuonna 2008 mutta se kai on merkityksetöntä. Tuosta kultapitoisuudesta. Tiedän toki että sidosainetta hieman tarvitaan korun kestävyyden takaamiseksi. Toistin vain sen mitä kuitissa luki. Yleinen pitoisuus arvokkaimmissa ketjuissa on n. 22- 23 karaattia ja sen huomaa jo heti väristäkin sekä painosta. Aikoinaan eivät edes myyneet 585 kultaa. Aina se oli vähintäin sen 18 karaattia. Toki suomessa Kultajouset yms. kaupat myyvät jopa 12- ja sitä alhaisempiakin pitoisuuksia kultana. Se on laillistettua huijausta. Suomessa ei ole muita määräyksiä kuin että kultapitoisuus on leimattava. Ei niistä monikaan mitään ymmärrä.
Ostin kerran tuliaisena (oli jäänyt matkakassasta panematonta rahaa) 10 gramman kultalaatan Bangkokin lentoasemalta lähtiessäni. Siinä luki että pitoisuus oli 99,99 %. Hintaa en nyt muista mutta rahaa oli se ostaa.
Kerran Pattiksella ostin hieman sijoituskultaa ja tarjosin osamaksuksi ranteessani olevaa panssariketjua. Ukko siinä sitä tiiraili ja punnitsi. Painoi 99 gr. Sanoi nauraen että hänet hirtettäisiin jos hän koettaisi myydä tätä kultana koska se oli vain sitä 585:ttä Mikon Kullasta ostettuna. Maksoi siitä kuitenkin puolet siitä mitä olin itse maksanut. Kai se oli oikea hinta. Meni kuulemma sulatukseen Bangkokiin.
Ai niin taas eksyin aiheesta.
Pikku juttu Damista. Olin siellä ex- vaimoni n:ro 2:n kanssa ja olimme Dam- aukiolla ostamassa kokaiinia. Tummahipiäinen herrasmies sitä sitten pari geetä myikin. Odottelin hieman vaihtorahaa takaisin kun kaveri pinkaisi ja oli hetkessä jo kaukana. Tuumailin että turhaa on perään lähteä ja ehkä viisaampaakin.
Menimme vetämään sitä kamaa sitten jollekin kiviaidalle setelipillillä nokkaan.
Muuta tehoa ei ollut kuin että persettä rupesi palelemaan. Oli kai jotain hevosille tarkoitettua puudutetta...
28x on hukannut järkensä matkoillaan. Tosin, en ihan varma ole minkälaisella lusikalla sitä on alunperin annettu.
Alkuun: en ole 28 tai muu hänen nimimerkki. Hra 28 sattuu nyt olemaan seikkailijaluonne, joille sattuu ja tapahtuu reissuillansa. Vaikka ollaan internetin syövereissä ja täällä patonkia jauhetaan, uskon silti hänen kertomuksensa. En jaksa uskoa että pahinkaan psykopaatti tai muu hullu jaksaisi keksiä näin paljon uskottavaa tarinaa. Itsekin Damissa pyörineenä ja oppirahat maksaneena tiedän tuon olevan hyvin yleistä. Aasiassa nyt voi tehdä ja tapahtua ihan mitä vaan. Mukava lukea kunnon stooreja eikä mitään onelinereita. Keep it real!
Käyttäisin seikkailijaluonteen sijasta luonnehdintaa sivistymätön moukka tai tyhmä kuin saapas. Jompaa kumpaa tai molempia tilanteen mukaan.
Herra 28x... jutut saavat aina hymyn kasvoilleni. Elämänmakuista kerrontaa. Voin vain arvata, että elämä on hänen kasvoihinsa jo uurteeita viillyt. Hyvä niin. Ei hänen juttujaan ole pakko lukea.
Omat juttusi saavat hymyn kasvoillesi ? No, mikä ettei...hemmetti vieköön jos se helpottaa pahaa oloa