Istun tässä yksin yössä itkemässä, kello on 02.45. . . 1 tunti ja 15 minuuttia ja miljoona kyyneltä on siitä kun pieni urhea sydän lakkasi lyömästä. 12,5 vuotta yhteistä taivalta on takana. Pieni rakas ystäväni on ikuisesti poissa. Tuska on V A L T A V A ! ! ! Miten tästä voi selvitä?
Kritiina
Kritiina
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ymmärrän tuskasi. Pieni rakas ystäväsi on ikuisesti poissa, mutta säilyy ikuisesti kauniina muistoina mielessäsi. Anna ajan kulua niin suru siitä pikku hiljaa laantuu.
Osanotto minultakin:(
Tiedän tunteen, valitettavasti.
Otan osaa suruusi. Olen menettänyt koiran, kanin ja muita rakkaita eläimiä. Olen ollut heidän vierellään turkkia silittäen kun heidän sydämensä on lyönyt viimeisen kerran ja he ovat hengittäneet viimeisen kerran ulos. Rakkaan eläimen kuolema voi koskettaa ihan yhtä paljon kuin rakkaan ihmisenkin kuolema.
Tällaisina hetkinä minä olen miettinyt, miten minun oma koirani eroaa sioista, lehmistä, lampaista ja muista eläimistä, joita kasvatetaan keskitysleirimäisissä oloissa kymmeniä miljoonia vuosittain. Kyllä koiramme ovat onnekkaita, kun ovat saaneet hyvän kodin, hellyyttä ja rakkautta. Siat, lehmät ja lampaat kykenevät ihan vastaavantasoisiin tunteisiin kuin koirat. Ne pystyvät kokemaan kiintymystä, hellyyttä, läheisyyttä, ahdistusta, masennusta, pelkoa ja kauhua.
Minä lopetin lihansyönnin, koska huomasin, että se on ravitsemuksellisesti turhaa. Kasvisruokavaliosta saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Eläinten keskitysleirimäinen kasvattaminen tapettavaksi ruokapöytiimme on äärettömän raakaa ja turhaa. Toivon, että jokainen koiran omistaja käyttäisi aikaa tämän miettimiseen: jos minun koirani kaipaa onnellista elämää ja haluaa välttää kärsimystä, niin miksi siat ja lehmät olisivat jotenkin erilaisia?
Välittäkää toisistanne ja välittäkää eläimistä!
Sinulle:
Vaikeinta
Vangittu näkee muurit
joiden yli kaipaa.
Kahlittu näkee kahleet,
nälkäinen unessa leivän.
Mihin on teljetty, siitä
on paettava, mitä ei
anneta, se on otettava.
Vaikeinta on vapaus.
Ottaa aavistettu perhonen
kiinni, vahingoittamatta.
Ja raaskia päästää irti
- Tommy Tabermann
"Olen kimallus tähden , olen pilven lento,olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan Teille hyvää yötä... "
Itse olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten.
Tän viestin välityksella kaukohalit, yritä jaksaa vaikka vaikeaa sen on.
Tiedän Miltä Sinusta tuntuu.Itse menetin koirani
julman väkivallan kautta.Omat koirani tappelivat niin,että yksi koiristani sai niin vakavat vammat, että eläinlääkäri joutui lopettamaan nuoren lupaavan nartuni sen seurauksena.Siitä on nyt noin kuukausi ja vieläkin itken itseni uneen ja toivon,että unessa saisin silittää sen kaunista turkkia edes hetkisenkin ja pitää sitä sylissäni ja suukotella edes pienen hetken verran.Ikäväni on niin raastavaa,etten voi edes katsoa pienen kuvaa ilman,että kyyneleet vierivät vapaasti vuolaana, enkä edes yhtään häpeä sitä, vaikka muut ihmiset näkevät ja katsovat kummissaan ,että vähintään kokonainen perhe on joutunut murhenäytelmän uhriksi,eikä vain koira!!Se minua loukkaa kaiken eniten, kun ihmiset, jotka eivät rakasta muuta kuin itseään eivät voi ymmärtää,että joku itkee koiran takia.. Kaiken huippu vielä oli se,että itse sain vuorokausi tapahtuman jälkeen aivoinfarktin ja olin viikon sairaalassa.Onneksi olen nyt jo toipumassa hyvää vauhtia ja uskon,että minulla on yksi pieni suojelusenkeli olemassa jossain kaukana Saateenkaarisillan tuolla puolen.Jaksamista Sinulle ja koetetaan muistella niitä kaikkia hyviä hetkiä, joita saimme viettää koiraystäviemme kanssa ja niitä on varmasti meillä molemmilla hyvin hyvin paljon!!
Sunnuntaina menetin rakkaan 14,5vuotiaan tipsuni. Aamusta asti oli outo, istu vaan kuono ylöspäin, näki että parempi oli niin hengittää ja hengitys oli muutenki raskasta ja tiheää. (söi sydän ja nesteenpoistolääkkeitä) sit 6 mais rupesi kakomaan ja siitä sit meni kyljellee ja näin että hengitys loppui, pari viimeistä vetoa ja rakkaani oli taivaassa. Sydän varmasti sit petti,kieliki oli vähän kalpea. Nyt on hirveä suru ja kaipuu, sitä pidettiin meillä kuin pikkuvauvaa. Mutta en olisi kestäny sitäkää, jos sen olo olisi jatkunu tuollaisenaan. Kuskasin sen viä su päiväl lääkäril, mut lisäsi vaan lääkitystä. Rakkaus ei kuole koskaan!
otan osaa suruusi.en sano,että tietäisin miltä sinusta tuntuu-koska en tiedä.Kerran olin vähällä menettää oman rakkaan koirani,mutta selvisikin,että se voisi jatkaa elämäänsä onnellisina,ilman että koira voisi huonosti. Ajattele,että koirasi menee sinne,missä ei ole kipua,vain hyviä luita ja maata missä temmeltää.Koirien taivaassa koirasi odottaa Sinua,näin minä ajattelin ennenkuin koirani selvisi-ja se paransi mieltäni.
mun koira kuoli kun se oli 13 vuotta ja en edes mennyt seuraavana päivänä kouluun kun en pystynyt olla itkemättä... vaikka tämä tapahtui puoltoista vuotta sitten itken vieläkin joskus illalla kun en saa unta ja nään koiran kuvan seinälläni ...
Vehnäterrierini on 15 vuotias, pirteä vielä, mutta väistämättä tuo päivä koittaa vielä minullekin. Vaikka tiedän sen tulevan olemaan vaikeata, koetan ajatella kuinka kiitollinen minun tulee olla että koirani sai viettää maapallon päällä epätavallisen pitkän ajan.
Koitan ajatella hyviä muistoja ja miettiä ettei ystävälläni ole nyt mitään hätää eikä tuskia.
Jokaisen meidän päivät koittavat täällä joku päivä.
Kiitos teille kaikille lohduttavista sanoistanne!
Kun eilen aamulla laskin pienen nyytin haudan pohjalle, iso osa sydäntäni tipahti sinne myös. Tänään sai lohtua ystävältäni joka sanoi, että juuri tuollaisen lähdön hän olisi omalle koiralleen halunnut. Pieni ystäväni vaipui ikiuneen kotona läheisimmät ihmiset vierellään ja viimeinen katseensa oli minun silmiini.
suruusi. Pyyhi surun kyyneleet,siirry ikuisiin muistoihin,mitkä säilyy ainiaan.
ikävän ja kyynelten tulla silloin, kun siltä tuntuu! Pieni rakas ystäväsi on kultapilvellä ja ehkä juuri tällä hetkellä leikkii oman rakkaista rakkaimpani kanssa, kaikki on nyt hyvin, ei ole tuskia enään!
Voimia toivon sinulle, sillä minkään rakkaan menetys ei ole helppo, eikä sen aiheuttamaa surua voi millään rievulla pois pyyhkiä!
Lämmin osanottoni!