... mietityttää, mutta ne hetket, jotka olen viettänyt kanssasi ovat saaneet minut haluamaan unohtaa koko asian. Olen ollut aina sitä mieltä, että ikä on vain numeroita, mutta 30 vuoden ero kuitenkin tuolla jossain alitajunnassani mietityttää välillä!
Järki ja tunteet myllertää tässä tilanteessa... Miestä ei kyllä ikinä uskoisi viisikymppiseksi, on nuorekas ja menevä, ja ulkonäöstään sekä kunnostaan hyvin huolta pitävä. Ehkä mietin vain liikaa muiden mielipiteitä... Ja tiedostan kyllä, ettei tästä voi tulla mitään kestävää, sillä elämäntilanteemme ovat niin erilaiset. Kunhan olemme nauttineet toistemme seurasta, se on ihanaa.
Parikymppiset kundit eivät tunnu olevan millään samalla aallonpituudella, siksi vanhemmat miehet kiinnostavat. Tosin, uskoin sen ikäeron olevan max 10 vuotta, mutta sitten törmäsin tähän herrasmieheen... On tämä kyllä, hankalaa... Liikaa taidan vain ajatella tätä asiaa!
Järki ja tunteet myllertää tässä tilanteessa... Miestä ei kyllä ikinä uskoisi viisikymppiseksi, on nuorekas ja menevä, ja ulkonäöstään sekä kunnostaan hyvin huolta pitävä. Ehkä mietin vain liikaa muiden mielipiteitä... Ja tiedostan kyllä, ettei tästä voi tulla mitään kestävää, sillä elämäntilanteemme ovat niin erilaiset. Kunhan olemme nauttineet toistemme seurasta, se on ihanaa.
Parikymppiset kundit eivät tunnu olevan millään samalla aallonpituudella, siksi vanhemmat miehet kiinnostavat. Tosin, uskoin sen ikäeron olevan max 10 vuotta, mutta sitten törmäsin tähän herrasmieheen... On tämä kyllä, hankalaa... Liikaa taidan vain ajatella tätä asiaa!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kerro lisää? Missä törmäsitte? Miten olette tekemisissä? Ei se ikäero aina sano, vaan tunne, jos se on oikea!
Olemme tekemisissä kuukausittaisella tasolla, joskus useammin, joskus vähän.. Tosiaan elämäntilanteemme vaikuttavat tähän paljon, hän matkustelee ja minulla on työni.. Tunne on kyllä oikea, eiköhän se tosiaan kerro.. Pitäisi aina muistaa, että kyllä se sydän menee aivojen ja järkeilyn edelle!
Kirjoitat aika samalla tavalla tuon keskimmäisen kappaleen kuin itse olisin sen tehnyt. Itselläni on 24 vuoden ikäero siihen herrasmieheen, josta pidän. Paljon. Kannattaa puhua asiasta sinun "hänen" kanssaan. Joskus asiat selviää, joskus ei.
Ihana kuulla, ja totta puhut. Ei niitä asioita tosin kannata liiaksi alkaa miettiä, kun on löytänyt jotain näin ainutlaatuista... miksi siitä ei pitäisi kiinni. Mietteliästä ja analysoivaa sorttia kun vain olen... :)
Toivottavasti saat pitää hänet. Jos ei lopulta muuten, niin ainakin ystävänä. :) Samoin toivon itseni kohdalla. Haluan pitää hänet elämässäni, koska niin suuren vaikutuksen hän on minuun aikanaan tehnyt.
Samaa toivon sinulle, teille
jos tyyppi on kypsä ja vastuullinen aikuinen, jättää parikymppisen kasvamaan oiekasti aikuiseksi,. Mun mielestä alaikäraja isoihin ikäeroihin olisi esim.25. Eli nuorempi osapuoli osaisi jo pitää omista oikeuksistaan huolta eikä suostuisi vedätettäväksi,
Miksi toinen osapuoli vedättäisi? On myös ihmisiä, jotka eivät käytä hyväksi...
niin anna palaa, ikä on vaan numeroita, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa, asia on vain sinun ja miehen välinen.
ihmisillä on kauhee painajainen ikäerosta ja vuosista, mitä niillä on väliä jos on hyvä olla yhdessä.
Isähahmoa varmaan..turvallisuutta, rakkautta, hyväksyntää, harmonisuutta..entäs sitten, kun mies on 70..onko aika oman ikäisesi?
Yhdessä, teitä puhutellaan isänä ja tyttärenä... Sinulle se ei ehkä ole niin noloa kuin miehelle. Jonka myös pitäisi olla vanhempi ja viisaampi.
Melko varmasti jos viisikymppinen mies hakee seuraasi, kyseessä on hyväksikäyttö, tuskin ainakaan älyllisten haasteiden vuoksi? Älä nyt loukkaannu, mutta kyse hiukan samasta kuin tietääkö muurahainen maailmankaikkeudesta. Ei tiedä, ei aavista. Siksi et voi itse aavistaa, kuinka toinen sinut elämänkokemuksensa myötä kokee.
Mielestäsi oman ikäisesi ovat lapsellisia, mutta totuus on, että niin olet sinäkin viisikymppiselle. Eli vielä kerran; tyypin täytyisi olla pikkuisen pervo seurustellakseen
kanssasi.
Olin nuorempana samaa mieltä, että ikä on vain numeroita, mutta tällä elämän kokemuksella..pakko sanoa ettei ole.
Itsellänikin on 20v nuorempia kosijoita, jotka haluaisivat kanssani parisuhteeseen. He ovat omasta näkökulmastani lapsia, ja olisi minulta moraalisesti edesvastuutonta heihin sekaantua. Annan heidän kasvaa ja kokea oman ikäluokkansa seurassa.
Enkä ala äidiksi kenellekään, vaikka he äidillisiä tunteita herättävätkin.
Kannattaa siis tutkailla ja tutkia omaa minuuttaan kaikessa rauhassa.
Hyväksikäytön kokemukset voivat olla hyvin traumaattisia.
Viiskymppisetkin voivat olla ihan pentuja käytökseltään! Etenkin tulee mieleen sellaiset lapsettomat joiden huolettomat teinivuodet ovat jatkuneet hamaan aikuisuuteen. Kaikki riippuu siitä mitä on elämän varrella kokenut. Ei ikä takaa sitä, että olisi niin perin kokenut ja viisas saati vastuullinen. Kyllä tässä ikäeroasiassa täytyy huomioida yksilötasokin. Kun kunnolla kolahtaa ja on kyse kahdesta aikuisesta niin kyllä se ikä on vaan numeroita. Tiedän avioparin jossa nainen on 25v nuorempi kuin mies. Heillä on kolme pientä lasta ja ovat onnellisen oloisia! En mitenkään näe naisen tulevan hyväksikäytetyksi tämän vanhemman aviomiehensä taholta.
Yksi pointtini; jos mies on henkisesti itseään puolta nuoremman tasolla, kaikki ei ole aivan normaalisti.
Anna palaa vaan!!
anna tunteen viedä
Isähahmoa hakemassa?
Ei tarvetta isähahmolle, minussa on kuitenkin enemmän miestä kuin monessa miehessä ;)