Mitä mieltä noin yleisesti ottaen olette seuraavasta.. Onko isä- tai äitipuolen suhtautumisessa puolison lapseen eroja, tarkoitan lähinnä että ottavatko miehet asian "helpommin", naiset kun yleensä yleistetään pahoiksi, mustasukkaisiksi sekä perheenrikkojiksi?! Mitä mieltä siis olette??
Hyvät ihmiset!!!
31
2134
Vastaukset
- KiyaNa
Itse ajattelisin, että monen miehen voi olla helpompi sopeutua "isäpuolena" olemiseen, koska äidit tavallisesti vastaavat lasten hoidosta itsenäisesti. Äitipuolena joutuu monesti suoriutumaan niistä lapsiin liittyvistä asioista, jotka äiti on yleensä hoitanut.
Esimerkki omasta uusperhekokemuksestani: Mies ei ollut osallistunut kotitöihin entisessä suhteesaan. Vaimolla oli ollut ohjat käsissä kaikissa lapseen liittyvissä asioissa ja tämä ikäänkuin oli delogoinut osan tehtävistä miehelle. Miehen ei ollut tarvinnut itse ajatella lapsen tarpeita. Vaimo oli tehnyt suurimman osan ja sanonut aina miehelle mitä tämän tulee tehdä (esim. "vie lapsi harrastukseen", "tarkista lapsen läksyt" jne.).
Lapsiviikonloppuina olisin odottanut isältä oma-aloitteisuutta noissa lapseen liittyvissä asioissa. Koin, ettei ole minun tehtäväni automaattisesti laittaa lapsen sänkyä kuntoon, pestä tämän pyykkiä, siivota leluja, käydä kaupassa, valmistaa ruokaa jne. Minun olisi pitänyt ottaa "äidin rooli", johon en kokenut olevani valmis (etenkään siinä vaiheessa, kun vasta olin tavannut lapsen).
Äidit eivät ehkä niinkään sysää isäpuolille tuota vastuuta, vaan antavat näiden niellä pala kerrallaan ja ottaa sitä pikkuhiljaa omaan tahtiin.
"Perheenrikkojista"...
Oletteko ylipäätään huomanneet sitä, että vaikka ei olisi edes lapsia ja tulee kolmanteen osapuoleen liittyvä ero, jätetty mies ajattelee: "Naiseni lähti toisen miehen mukaan.", kun jätetty nainen toteaa: "Toinen nainen vei mieheni."- Ilkeä äitipuoli
Aivan totta tuo "perheenrikkojista" oleva kommentti.. niinhän se muuten menee, empä ole tullut tuota ajatelleeksi ;) Kiitos vastauksestasi!
- mimmuli
Niin se vaan valitettavasti menee, että naiselta (äitipuolelta) automaattisesti odotetaan/vaaditaan enemmän.
Minun omakohtainen kokemukseni:
Mieheni oli aikaisemmassa suhteessaan isäpuolena tytölle.
Hänen ei puuttunut lapsen hoitoon tai huolehtimiseen! Ei siis leikkejä, pelejä tai muuta ylimääräistä huomioonottamista. Tytön äiti kantoi lapsestaan yksin kaiken vastuun.
Tilanne onkin tänään ihan toinen!
Minä olen nyt mieheni pojalle "äitipuoli". Haluan toki osallistua yhteiseen aikaan, mutta en pojalle leikkikaverina tms.
Minä olen halunnut vähän tietoisestikin jättäytyä juttukaverin ja kodinhoitajan rooliin.
Ei ole pitkä aika, kun mieheni ihan suuttui minulle, kun en leiki hänen poikansa kanssa!
...ei hänen tarvinnut ed. suhteessaan olla leikkikaverina...miksi vaatii kuitenkin sitä minulta?! - yh-äiti
minun lasteni "äitipuoli" ei tykkää minun lapsistani vaan asettaa omansa aina selkeälle etusijalle. Väittää että minun lapseni kiusaavat hänen lastaan kun ovat isänsä luona. Heidän suhteensa rakoilee aika pahasti kun lasteni isän täytyisi sulattaa nyxänsä muksu, mutta nyxän ei tarvitse sietää hänen lapsiaan.
- äiti..
Kuka lasta puolustaa jos ei tämän oma äiti??? Niinhän sinäkin omiasi puolustat - niin myös miehesi nyxä omiaan!
Miten suhtaudut miehesi nyxään ja tämän lapseen? Mieti tarkkaan omaa asennettasi. Se välittyy suoraan lastesi käytöksessä tapaamisviikonloppuina.
Minua suututtaa semmoinen kuvio, että mieheni viikonloppulapset pitävät itsestäänselvyytenä, että heillä on oikeus leikkiä minun lapseni tavaroilla kuin omillaan. Kysymättä. He vievät lelut käsistäkin, kouluikäiset. Ja omani on vielä vaipoissa, vauvaksi voisi väittää vaikka kävelee jo.
Ei minun pienelläni kuitenkaan ole oikeutta koskea viikonloppulasten tavaroihin.
2 viikkoa tämä koti on yhden lapsen koti, jokainen nurkka hänen käytössään. Lelut ja leikit silloin kun hän haluaa.
Sitten tulee isän vkl-lapset. Huom! Lapset kyllä tykkäävät kovasti toisistaan, siitä ei ole kyse! Vaan siitä, että vkl-lapset tulevat "kuin omaan kotiinsa" (ruma ilmaisu, mutta en tiedä muutakaan..) ja ottavat tilat ja tavarat ja oman lapseni lelut automaattisesti omaan käyttöönsä.
Minun lapseni olisi jotenkin ymmärrettävä, että hänen kuuluu jakaa lelunsa. Samalla hänen tulee ymmärtää, ettei hänellä ole asiaa makuuhuoneeseen - siellä on isompien leikki, johon hänellä ei ole asiaa, ovi on kiinni.
Pelkään pahoin, ettei tilanne muutu miksikään sitten kun vkl-lapsilla on isommassa asunnossa oma huone: huone on heidän, pienellä ei ole sinne asiaa.
Mutta kun lapset tulevat, heille on itsestään selvää mennä pienen huoneeseen leikkimään tämän leluilla kuin omillaan!
Ja he muuten leikkivät todella kovakouraisesti!
Tässä on asia, jossa joudun omani puolta pitämään.
Olen ehkä vähän epäselvä asiassani, mutta kyse on siis siitä, että yhtäkkiä pienen lapsen pitäsi ymmärtää jakaa kaikki tila, kaikki oma toisille - vaikkei se ole edes iän puolesta vielä mahdollista. Ja kuitenkaan hänellä ei enää ole oikeutta olla omassa kodissaan leikkimässä siellä missä haluaa - vkl.lapset ottavat tilat ja tavaratkin käyttöönsä kuin omansa... - Kaneli
äiti.. kirjoitti:
Kuka lasta puolustaa jos ei tämän oma äiti??? Niinhän sinäkin omiasi puolustat - niin myös miehesi nyxä omiaan!
Miten suhtaudut miehesi nyxään ja tämän lapseen? Mieti tarkkaan omaa asennettasi. Se välittyy suoraan lastesi käytöksessä tapaamisviikonloppuina.
Minua suututtaa semmoinen kuvio, että mieheni viikonloppulapset pitävät itsestäänselvyytenä, että heillä on oikeus leikkiä minun lapseni tavaroilla kuin omillaan. Kysymättä. He vievät lelut käsistäkin, kouluikäiset. Ja omani on vielä vaipoissa, vauvaksi voisi väittää vaikka kävelee jo.
Ei minun pienelläni kuitenkaan ole oikeutta koskea viikonloppulasten tavaroihin.
2 viikkoa tämä koti on yhden lapsen koti, jokainen nurkka hänen käytössään. Lelut ja leikit silloin kun hän haluaa.
Sitten tulee isän vkl-lapset. Huom! Lapset kyllä tykkäävät kovasti toisistaan, siitä ei ole kyse! Vaan siitä, että vkl-lapset tulevat "kuin omaan kotiinsa" (ruma ilmaisu, mutta en tiedä muutakaan..) ja ottavat tilat ja tavarat ja oman lapseni lelut automaattisesti omaan käyttöönsä.
Minun lapseni olisi jotenkin ymmärrettävä, että hänen kuuluu jakaa lelunsa. Samalla hänen tulee ymmärtää, ettei hänellä ole asiaa makuuhuoneeseen - siellä on isompien leikki, johon hänellä ei ole asiaa, ovi on kiinni.
Pelkään pahoin, ettei tilanne muutu miksikään sitten kun vkl-lapsilla on isommassa asunnossa oma huone: huone on heidän, pienellä ei ole sinne asiaa.
Mutta kun lapset tulevat, heille on itsestään selvää mennä pienen huoneeseen leikkimään tämän leluilla kuin omillaan!
Ja he muuten leikkivät todella kovakouraisesti!
Tässä on asia, jossa joudun omani puolta pitämään.
Olen ehkä vähän epäselvä asiassani, mutta kyse on siis siitä, että yhtäkkiä pienen lapsen pitäsi ymmärtää jakaa kaikki tila, kaikki oma toisille - vaikkei se ole edes iän puolesta vielä mahdollista. Ja kuitenkaan hänellä ei enää ole oikeutta olla omassa kodissaan leikkimässä siellä missä haluaa - vkl.lapset ottavat tilat ja tavaratkin käyttöönsä kuin omansa...Juuri tälläisten lehmien takia, en anna omien lasteni tavata isin uutta lehmää. Jos isi ei lapsiaan halua yksin tavata olkoon tapaamatta, mutta lehmä ei kyllä saa olla lapsieni kanssa missään tekemisissä. Olen hyvin tarkka, kenen kanssa lapset ovat ja keihin tutustuvat.
Eivät lapset itsekään halua sitä nähdä.
Mutta meidän isi on sen verran fiksu, että on lasten kanssa meillä kotona, ettei tuollaiset ämmät anna huonoja vaikutteita.
On järkyttävää miten ns.aikuiset perheenrikkojanaikkoset kohtelee toisten perheiden lapsia ensin vietyä heiltä isin , ja kuvittelevat olevansa parempia kuin heidän oma äitinsä. Luulisi että kunnioittaisivat heitä ja möyrisivät polvillaan lasten edessä, mutta ei. Mutta onneksi lapset kasvavat ja kyllä muistavat miten heitä on pienenä kohdeltu. - edeltävän viestin kirjoittaja
äiti.. kirjoitti:
Kuka lasta puolustaa jos ei tämän oma äiti??? Niinhän sinäkin omiasi puolustat - niin myös miehesi nyxä omiaan!
Miten suhtaudut miehesi nyxään ja tämän lapseen? Mieti tarkkaan omaa asennettasi. Se välittyy suoraan lastesi käytöksessä tapaamisviikonloppuina.
Minua suututtaa semmoinen kuvio, että mieheni viikonloppulapset pitävät itsestäänselvyytenä, että heillä on oikeus leikkiä minun lapseni tavaroilla kuin omillaan. Kysymättä. He vievät lelut käsistäkin, kouluikäiset. Ja omani on vielä vaipoissa, vauvaksi voisi väittää vaikka kävelee jo.
Ei minun pienelläni kuitenkaan ole oikeutta koskea viikonloppulasten tavaroihin.
2 viikkoa tämä koti on yhden lapsen koti, jokainen nurkka hänen käytössään. Lelut ja leikit silloin kun hän haluaa.
Sitten tulee isän vkl-lapset. Huom! Lapset kyllä tykkäävät kovasti toisistaan, siitä ei ole kyse! Vaan siitä, että vkl-lapset tulevat "kuin omaan kotiinsa" (ruma ilmaisu, mutta en tiedä muutakaan..) ja ottavat tilat ja tavarat ja oman lapseni lelut automaattisesti omaan käyttöönsä.
Minun lapseni olisi jotenkin ymmärrettävä, että hänen kuuluu jakaa lelunsa. Samalla hänen tulee ymmärtää, ettei hänellä ole asiaa makuuhuoneeseen - siellä on isompien leikki, johon hänellä ei ole asiaa, ovi on kiinni.
Pelkään pahoin, ettei tilanne muutu miksikään sitten kun vkl-lapsilla on isommassa asunnossa oma huone: huone on heidän, pienellä ei ole sinne asiaa.
Mutta kun lapset tulevat, heille on itsestään selvää mennä pienen huoneeseen leikkimään tämän leluilla kuin omillaan!
Ja he muuten leikkivät todella kovakouraisesti!
Tässä on asia, jossa joudun omani puolta pitämään.
Olen ehkä vähän epäselvä asiassani, mutta kyse on siis siitä, että yhtäkkiä pienen lapsen pitäsi ymmärtää jakaa kaikki tila, kaikki oma toisille - vaikkei se ole edes iän puolesta vielä mahdollista. Ja kuitenkaan hänellä ei enää ole oikeutta olla omassa kodissaan leikkimässä siellä missä haluaa - vkl.lapset ottavat tilat ja tavaratkin käyttöönsä kuin omansa...niin miksi isin nyxän lapsen ei tarvitsisi jakaa lelujaan? Minun lapseni ovat vain vähän vanhempia kuin nyxän lapsi. Kotona siis minun luonani lapset jakavat lelunsa, miten he siis ymmärtäisivät että kun he menevät isin luokse etteivät he saa koskea oikeastaa mihinkään. Minusta isin kodin pitäisi olla lapsille kuin toinen koti, paikka jossa on myös lasten hyvä olla, mutta minun lapsille se on vain yökyläpaikka. Isin nyxä väittää että minun lapseni ovat kovakouraisia ja satuttavat hänen lastaan, mutta kyllähän lastenkin pitää oppia puolensa pitämään, tietysti jos oikein kunnolla kiusaamiseksi/satuttamiseksi menee tulee aikuisten puuttua. Mutta isin nyxä vahtaa ja vahtii koko ajan kuulemma mitä minun lapseni tekevät tai eivät tee ja minun kasvatustani sitten haukutaan...
- Perheerikkojanaikkonen
Kaneli kirjoitti:
Juuri tälläisten lehmien takia, en anna omien lasteni tavata isin uutta lehmää. Jos isi ei lapsiaan halua yksin tavata olkoon tapaamatta, mutta lehmä ei kyllä saa olla lapsieni kanssa missään tekemisissä. Olen hyvin tarkka, kenen kanssa lapset ovat ja keihin tutustuvat.
Eivät lapset itsekään halua sitä nähdä.
Mutta meidän isi on sen verran fiksu, että on lasten kanssa meillä kotona, ettei tuollaiset ämmät anna huonoja vaikutteita.
On järkyttävää miten ns.aikuiset perheenrikkojanaikkoset kohtelee toisten perheiden lapsia ensin vietyä heiltä isin , ja kuvittelevat olevansa parempia kuin heidän oma äitinsä. Luulisi että kunnioittaisivat heitä ja möyrisivät polvillaan lasten edessä, mutta ei. Mutta onneksi lapset kasvavat ja kyllä muistavat miten heitä on pienenä kohdeltu.mieheni lasten tapaamisviikonloppuina leikitään paljon, käydään mäkkärissä ja elokuvissa. Minä todella pidän lapsista ja lapset pitävät minusta. Ehkäpä lapset on kasvatettu kunnioittamaan aikuisia... ja mehän nyt vain satuimme rakastumaan isin kanssa.
- aikuinen nainen
Kaneli kirjoitti:
Juuri tälläisten lehmien takia, en anna omien lasteni tavata isin uutta lehmää. Jos isi ei lapsiaan halua yksin tavata olkoon tapaamatta, mutta lehmä ei kyllä saa olla lapsieni kanssa missään tekemisissä. Olen hyvin tarkka, kenen kanssa lapset ovat ja keihin tutustuvat.
Eivät lapset itsekään halua sitä nähdä.
Mutta meidän isi on sen verran fiksu, että on lasten kanssa meillä kotona, ettei tuollaiset ämmät anna huonoja vaikutteita.
On järkyttävää miten ns.aikuiset perheenrikkojanaikkoset kohtelee toisten perheiden lapsia ensin vietyä heiltä isin , ja kuvittelevat olevansa parempia kuin heidän oma äitinsä. Luulisi että kunnioittaisivat heitä ja möyrisivät polvillaan lasten edessä, mutta ei. Mutta onneksi lapset kasvavat ja kyllä muistavat miten heitä on pienenä kohdeltu.No onpa tämän äidin teksi katkeroituneen oloista.
Millaisen asenteen oikein siirrät lapsiisi, varoittamalla heitä näistä "lehmistä"?
Taidat hiukan pelätä, että lapsesi saattavat pitää jostain toisestakin ihmisestä, kuin omasta äidistä ja isästä?!
Älä suotta kanna asiasta huolta.
Vaikka lapsesi tykästyisivätkin muihin ihmisiin, ei kukaan vie heidän elämästään äidin paikkaa!
Kasvata heistä sosiaalisia ja muut ihmiset huomioonottavia.
Voimia! - Kaneli
aikuinen nainen kirjoitti:
No onpa tämän äidin teksi katkeroituneen oloista.
Millaisen asenteen oikein siirrät lapsiisi, varoittamalla heitä näistä "lehmistä"?
Taidat hiukan pelätä, että lapsesi saattavat pitää jostain toisestakin ihmisestä, kuin omasta äidistä ja isästä?!
Älä suotta kanna asiasta huolta.
Vaikka lapsesi tykästyisivätkin muihin ihmisiin, ei kukaan vie heidän elämästään äidin paikkaa!
Kasvata heistä sosiaalisia ja muut ihmiset huomioonottavia.
Voimia!Juu sanotan näin että olin katkeroitunut ja vihainen ja syystä. En pelkää mitään, en ainakaan mieheni nykyistä lehmää, koska sellaisia on tusinassa 50! Lapseni eivät voi tykästyä siihen koska eivät saa häntä tavata. Jos tapaisivat olisin minä tottakai turvana.
Se on totta että minun paikkaani ei kukaan vie olen siitä pitänyt huolen. Lapsenikin sanovat aina et jokos sä isi taas meet sen lehmän luokse?
Lapseni ovat fiksuja ja menestyviä. Sen tähden katson tarkkaan, ketä saavat tavata. En halua heille turhaan pahaamieltä ja huonoa seuraa ja vaikutteita. - pippuri
Kaneli kirjoitti:
Juu sanotan näin että olin katkeroitunut ja vihainen ja syystä. En pelkää mitään, en ainakaan mieheni nykyistä lehmää, koska sellaisia on tusinassa 50! Lapseni eivät voi tykästyä siihen koska eivät saa häntä tavata. Jos tapaisivat olisin minä tottakai turvana.
Se on totta että minun paikkaani ei kukaan vie olen siitä pitänyt huolen. Lapsenikin sanovat aina et jokos sä isi taas meet sen lehmän luokse?
Lapseni ovat fiksuja ja menestyviä. Sen tähden katson tarkkaan, ketä saavat tavata. En halua heille turhaan pahaamieltä ja huonoa seuraa ja vaikutteita.No olisipa hienoa, jos minunkin mieheni lapset pysyisivät vaan poissa meidän kodista ja minun tieltäni.
Kunpa mieheni exä olisi sinun kaltaisesi.
Minun elämäni helpottuisi huomattavasti! - Kaneli
pippuri kirjoitti:
No olisipa hienoa, jos minunkin mieheni lapset pysyisivät vaan poissa meidän kodista ja minun tieltäni.
Kunpa mieheni exä olisi sinun kaltaisesi.
Minun elämäni helpottuisi huomattavasti!Hienoa, ainakin yksi, joka tunnustaa, ettei siedä toisten lapsia. Moni vaan asioita kaunistelee tarkoittamatta mitään.
- viikonloppuäiti (lapsen min...
Kaneli kirjoitti:
Hienoa, ainakin yksi, joka tunnustaa, ettei siedä toisten lapsia. Moni vaan asioita kaunistelee tarkoittamatta mitään.
Jaa,voi että - entäs kun elämääs astuu uusi mies..joo,meillä sama juttu,että miehen exä samanlainen aivokääpiö kuin sinä..nyt on uusi mies jolla ei ole lapsia - hänet on ottanut ilomielin vastaan. Nooh,katotaan kun joku kaunis päivä kerron totuuden tuon naisen taustoista - eiköhän ne silmät avaudu nykyiselläkin miehellä millaisen narsistin kanssa on erehtynytkään naimisiin. Ei käy kateeksi - säälin tuota miestä. Samoin sinun tulevaa miestäsi, jos nyt koskaan sellaisen löydät, phyh!
- Kaneli
viikonloppuäiti (lapsen min... kirjoitti:
Jaa,voi että - entäs kun elämääs astuu uusi mies..joo,meillä sama juttu,että miehen exä samanlainen aivokääpiö kuin sinä..nyt on uusi mies jolla ei ole lapsia - hänet on ottanut ilomielin vastaan. Nooh,katotaan kun joku kaunis päivä kerron totuuden tuon naisen taustoista - eiköhän ne silmät avaudu nykyiselläkin miehellä millaisen narsistin kanssa on erehtynytkään naimisiin. Ei käy kateeksi - säälin tuota miestä. Samoin sinun tulevaa miestäsi, jos nyt koskaan sellaisen löydät, phyh!
Voi kuule, niitä olisi jonoksi asti. Rumia voi jo heittää pois, mutta minulle ei kelpaakaan kuka tahansa. Jos ei ole päässä muuta kuin harvat hiukset, saa mennä sinne mistä tulikin. Ulkonäköä, ehdottomasti täytyy olla.
En minä eronneita huoli, naimisissa miehen täytyy olla, jotta voin nähdä kuinka sitten suu pannaan, kun parempi vie voiton!
Juu kaikkia ihmisiä voi sääliä, mutta kun se ei auta mitään reppana! Elämässä on mentävä eteenpäin sinunkin, vaikka kuinka ottaa pannuun, kun et löydä miestä. Parasta vaan kun katselet oman tasoisia miehiä, niin kyllä löytyy.
Ja että ihan sylkäistäkin piti, no sellaisen käytäksen omaa kun ei ole sitä kotikasvatusta ja suuremman osan ajastaan viettää kaduilla... se on harmi... - äiti...
Kaneli kirjoitti:
Juuri tälläisten lehmien takia, en anna omien lasteni tavata isin uutta lehmää. Jos isi ei lapsiaan halua yksin tavata olkoon tapaamatta, mutta lehmä ei kyllä saa olla lapsieni kanssa missään tekemisissä. Olen hyvin tarkka, kenen kanssa lapset ovat ja keihin tutustuvat.
Eivät lapset itsekään halua sitä nähdä.
Mutta meidän isi on sen verran fiksu, että on lasten kanssa meillä kotona, ettei tuollaiset ämmät anna huonoja vaikutteita.
On järkyttävää miten ns.aikuiset perheenrikkojanaikkoset kohtelee toisten perheiden lapsia ensin vietyä heiltä isin , ja kuvittelevat olevansa parempia kuin heidän oma äitinsä. Luulisi että kunnioittaisivat heitä ja möyrisivät polvillaan lasten edessä, mutta ei. Mutta onneksi lapset kasvavat ja kyllä muistavat miten heitä on pienenä kohdeltu.Niin, olen mieheni lapsille antanut valtavasti huonoja vaikutteita.
Olen opettanut heidät syömään veitsellä ja haarukalla ja ylipäätään ruokailemaan siististi, niin ettei muilla mene ruokahalu heitä katsellessaan.
Mitä on kauniit ja siistit ruokapöytätavat, sitä voi jokainen itse tahollaan miettiä.
Miltä taas näyttää kun niitä ei ole ja mitä se on , sitäkin saatte tahollanne miettiä.
Olen opettanut heidät, ettei ruokapöydässä piereskellä eikä röyhtäillä.
Olen opettanut, että hiukset kammataan/harjataan.
Huonoina tapoina edelleen opetan, että vesaköynnin päätteeksi vedetään pönttö ja pestään kädet, ja ettei vaatteita nakella pitkin seiniä ja lattioita vaan riisutaan tuolin selkänojalle tai tuolille tms.
Ettei saksilla saa leikellä verhoja. Eikä sohvalla piirrellä millään kynällä mihinkään vihkoon, vaan homma hoidetaan pöydän ääressä - tätä opetellaan edelleen!!!
Olen opettanut - ei! minä vaadin! että jos on murheita, ongelmia tms. niistä pitää tulla sanomaan, ettei kukaan lue ajatuksia eikä voi auttaa, jos ei kerro mistä kiikastaa.
Että märistä ulkouluvaatteista, hanskat, pipot yms., sanotaan eikä vaan laiteta laatikkoon... niin aikuinen voi laittaa ne kuivumaan.
Ja muuta tämmöstä, joiden voimalla voivat sitten vaikkapa häiriköidä koulussa .
Kaneli on provo, mutta silti vastailen tähän ja kommentoin edelleen: mistä voit tietää, keitä lapsesi haluavat nähdä ja keitä eivät?? Lapsillasi pitiäisi olla omia mielipiteitä eikä vaan toistoja sinun mielipiteistä. Heillä pitää olla mahdollisuus olla eri mieltä asioista kuin sinulla. Se on tervettä vanhemmuutta. - tarkennusta siis
edeltävän viestin kirjoittaja kirjoitti:
niin miksi isin nyxän lapsen ei tarvitsisi jakaa lelujaan? Minun lapseni ovat vain vähän vanhempia kuin nyxän lapsi. Kotona siis minun luonani lapset jakavat lelunsa, miten he siis ymmärtäisivät että kun he menevät isin luokse etteivät he saa koskea oikeastaa mihinkään. Minusta isin kodin pitäisi olla lapsille kuin toinen koti, paikka jossa on myös lasten hyvä olla, mutta minun lapsille se on vain yökyläpaikka. Isin nyxä väittää että minun lapseni ovat kovakouraisia ja satuttavat hänen lastaan, mutta kyllähän lastenkin pitää oppia puolensa pitämään, tietysti jos oikein kunnolla kiusaamiseksi/satuttamiseksi menee tulee aikuisten puuttua. Mutta isin nyxä vahtaa ja vahtii koko ajan kuulemma mitä minun lapseni tekevät tai eivät tee ja minun kasvatustani sitten haukutaan...
Mieheni lapset tulevat tänne meidän kotiimme tapaamiselle. Tämä on myös heidän kotinsa sinä aikana. Täällä on heille leluja ja tavaroita.
Olkoot heidän nimensä vaikka P ja A.
MInulla ja miehelläni on yhteinen lapsi, vuoden ikäinen, olkoot vaikka nimeltään Pieni.
Tällä Pienellä ei ole oikeutta koskea P:n ja A:N tavaroihin. Yksinkertaisesti siksi, että on ihan oikeasti on pieni, ja helposti myös rikkoo ja repii, ja laittaa suuhun, jolloin on ihan tukehtumisvaarakin.
Lisäksi ne ovat "isompien" tavaroita muutenkin, ovathan P ja A koululaisia.
Mutta kun P ja A tulevat tapaamiselle, he pitävät itsestäänselvyytenä, että Pienen tavarat ja lelut ovat myös heidän käytettävissään. Pieni joutuu siis jakamaan tilan, kotinsa, vanhempansa, mutta myös kaikki tavaransa. Hän ei osaa sanoa EI, koska hän ei osaa vielä juurikaan puhua. Hän ei osaa sanoa: tämän on minun. Mutta hän tulee meidän aikuisten luo ja huutaa ja kiljuu. Syy on yksinkertainen: P, yleensä siis P, leikkii hänen leluillaan, on tavallaan vallannut koko Pienen leikkitilan, kaikki hänen lelunsa, koko sen paikan ja reviirin, missä hän tavallaan on.
P ja A pitävät itsestäänselvyytenä ja oikeutenaan mennä huoneistomme ainoaan makuuhuoneeseen, sulkea oven, ja leikkiä siellä omia leikkejään omilla tavaroillaan, eikä Pienellä ole asiaa sinne: ei siihen leikkiin, ei niihin tavaroihin.
Kuitenkin heillä on oikeus "vallata" Pienen tavarat ja hänen leikkitilansa. P:lla ja A:lla on oikeus "ottaa käyttöönsä" koko tämä pieni asunto, mutta samalla he myös vievät tilan Pieneltä.
P ja A eivät siis jaa mitään, mutta Pienen täytyy jakaa.
Tämä on minusta väärin.
Eihän sisarukset normaalistikaan toimi näin, vaan kaikki jakavat, mutta kaikilla on myös oma tilansa.
Nyt Pieni joutuu luopumaan omasta tilastaan, jotta P ja A saavat oman tilansa, ja he ottavat kaiken tilan.
Ja se ei toimi.Se on väärin.
Kuvittele tilanne omaan kotiisi.
On ihastuttavaa, että A ja P tykkäävät Pienestä niin kovasti. MUtta samalla Pieni myös menettää kokonaan oman rauhan. Hän ei todellakaan ole tottunut siihen, että KOKO AJAN on joku perässä kävelemässä ja silittämässsä päätä ja selkää... ja toistamassa jokaista vauvalausetta minkä sanoo.
Pieni hermostuu. Hän ei leiki. HÄn istuu lattialla ja parkuu. Hän tulee aikuisen perään ja kiljuu. HÄn kulkee perässä, roikkuu lahkeessa ja haluaa syliin.
Hän nukkuu pitkät, normaalia pidemmät päiväunet ja menee kuitenkin normaaliin aikaan nukkumaan. Yöt ovat levottomia ja Pieni parkuu tuon tuostakin.
Tapaamisviikonlopun jälkeen seur. päivänä - maanantaina - hän nukkuu poikkeuksellisesti kahdet päiväunet.
Viikonloppu on ollut raskas Pienelle.
Minä en jaksa puuttua tilanteisiin, minusta isä on se jonka kuuluisi puuttua. Mutta hän ei näe, ei kuule. HÄn ei tajua, vaikka tästä asiasta on puhuttu moneen kertaan. Hän ei myöskään herää yöllä lapsen parkuun.
P:lle ja A:lle on sanottu ja sanotaan koko ajan, mutta kummallista on, että koululaisen muisti tämän asian puitteissa on noin puolen tunnin mittainen. Kohta on taas sama tilanne: A tai P on vallannut Pienen leikkitilan, lelut, Pieni kiljuu...
KUKAAN 1-vuotias, KUKAAN 2.-vuotias EI OSAA vielä leikkiä YHDESSÄ toisten lasten kanssa, eivätkä tuon ikäiset osaa JAKAA lelujaan tai tavaroitaan! Eivät he osaa jakaa leluja edes päiväkodissa, missä on yhteiset lelut - 1-2 vuotias haluaa juuri sen lelun, mikä on toisella lapsella.
Tässä ei ole edes siitä kyse.
Tässä on kyse siitä, että vakituisesti täällä asuvalla lapsella ei ole samoja oikeuksia kuin viikonloppulapsilla.
Viikonloppulapsilla on omat tavarat ja oma reviiri ja yksinoikeus niihin.
Vakituisesti asuva lapsi joutuu jakamaan kaiken, vaikkei hän edes ikänsä puolesta kykene jakamaan.
Jos kohtelu on oltava tasa-arvoista ja tasapuolista, niin sen on oltava molempiin suuntiin. Nyt se on yksisuuntaista. - Kaneli
äiti... kirjoitti:
Niin, olen mieheni lapsille antanut valtavasti huonoja vaikutteita.
Olen opettanut heidät syömään veitsellä ja haarukalla ja ylipäätään ruokailemaan siististi, niin ettei muilla mene ruokahalu heitä katsellessaan.
Mitä on kauniit ja siistit ruokapöytätavat, sitä voi jokainen itse tahollaan miettiä.
Miltä taas näyttää kun niitä ei ole ja mitä se on , sitäkin saatte tahollanne miettiä.
Olen opettanut heidät, ettei ruokapöydässä piereskellä eikä röyhtäillä.
Olen opettanut, että hiukset kammataan/harjataan.
Huonoina tapoina edelleen opetan, että vesaköynnin päätteeksi vedetään pönttö ja pestään kädet, ja ettei vaatteita nakella pitkin seiniä ja lattioita vaan riisutaan tuolin selkänojalle tai tuolille tms.
Ettei saksilla saa leikellä verhoja. Eikä sohvalla piirrellä millään kynällä mihinkään vihkoon, vaan homma hoidetaan pöydän ääressä - tätä opetellaan edelleen!!!
Olen opettanut - ei! minä vaadin! että jos on murheita, ongelmia tms. niistä pitää tulla sanomaan, ettei kukaan lue ajatuksia eikä voi auttaa, jos ei kerro mistä kiikastaa.
Että märistä ulkouluvaatteista, hanskat, pipot yms., sanotaan eikä vaan laiteta laatikkoon... niin aikuinen voi laittaa ne kuivumaan.
Ja muuta tämmöstä, joiden voimalla voivat sitten vaikkapa häiriköidä koulussa .
Kaneli on provo, mutta silti vastailen tähän ja kommentoin edelleen: mistä voit tietää, keitä lapsesi haluavat nähdä ja keitä eivät?? Lapsillasi pitiäisi olla omia mielipiteitä eikä vaan toistoja sinun mielipiteistä. Heillä pitää olla mahdollisuus olla eri mieltä asioista kuin sinulla. Se on tervettä vanhemmuutta.Just joo!!! SINÄKÖ nyt olet se joka on miehesi lapsille opettanut käytöstapoja??? Juu, voi satuilla ihan itse omaksi iloksesi. Otatko kunnian siitä että lasten äiti on on kasvattanut heistä kunnon kansalaisen?? Olet kyllä mieleipiteinesi orpo.
Lapsilta menee ruokahalu sinua katsellessasi, sinulta joka heidän isin vei äidiltään. Sinulla ei sitäpaitsi ole oikeutta vaatia lapsilta mitään, ethän kuulu heidän elämäänsä millään tavalla.
Ai mistä tiedän ketä lapset haluavat nähdä?? Mulla on sen ikäiset lapset että heillä on omat vakaat mielipiteet, ei heille sanella mitä täytyy tehdä. Ja heillä on paljon erimielipiteitä kuin minulla, mutta monesta asiasta ollaan samaa mieltäkin. Mutta tottakai nyysöjäkin on olemassa, lapsia, jotka eivät osaa ilmaista omaa mielipidettään, ja heitä käsitellään kuin heittopusseja. Ja he tyytyvät siihen.
Olen opettanut lapsilleni, että perheessä ei ole kuin yksi äiti ja isä. Muta senhän meidän lapset jo tietävätkin. - Olet se
Kaneli kirjoitti:
Juuri tälläisten lehmien takia, en anna omien lasteni tavata isin uutta lehmää. Jos isi ei lapsiaan halua yksin tavata olkoon tapaamatta, mutta lehmä ei kyllä saa olla lapsieni kanssa missään tekemisissä. Olen hyvin tarkka, kenen kanssa lapset ovat ja keihin tutustuvat.
Eivät lapset itsekään halua sitä nähdä.
Mutta meidän isi on sen verran fiksu, että on lasten kanssa meillä kotona, ettei tuollaiset ämmät anna huonoja vaikutteita.
On järkyttävää miten ns.aikuiset perheenrikkojanaikkoset kohtelee toisten perheiden lapsia ensin vietyä heiltä isin , ja kuvittelevat olevansa parempia kuin heidän oma äitinsä. Luulisi että kunnioittaisivat heitä ja möyrisivät polvillaan lasten edessä, mutta ei. Mutta onneksi lapset kasvavat ja kyllä muistavat miten heitä on pienenä kohdeltu.sama muija eri nimimerkillä, jolla on sairaat mielipiteet ja kohta sairaat lapsetkin!
Hei, tee palvelus: älä enää kirjoita tänne mitään!
Sun juttuja on luettu aikaisemmin ihan tarpeeksi näiltä palstoilta. - Kyllästynyt
viikonloppuäiti (lapsen min... kirjoitti:
Jaa,voi että - entäs kun elämääs astuu uusi mies..joo,meillä sama juttu,että miehen exä samanlainen aivokääpiö kuin sinä..nyt on uusi mies jolla ei ole lapsia - hänet on ottanut ilomielin vastaan. Nooh,katotaan kun joku kaunis päivä kerron totuuden tuon naisen taustoista - eiköhän ne silmät avaudu nykyiselläkin miehellä millaisen narsistin kanssa on erehtynytkään naimisiin. Ei käy kateeksi - säälin tuota miestä. Samoin sinun tulevaa miestäsi, jos nyt koskaan sellaisen löydät, phyh!
Et voisi jo lopettaa tätä vanhaa virttä. Pilaat aina keskustelut noilla lehmäjutillasi. Ne antavat sinusta tosi positiivisen kuvan ihmisenä, just joo... Et edes kuulu uusperheisiin.
- Iskän elinkumppani
edeltävän viestin kirjoittaja kirjoitti:
niin miksi isin nyxän lapsen ei tarvitsisi jakaa lelujaan? Minun lapseni ovat vain vähän vanhempia kuin nyxän lapsi. Kotona siis minun luonani lapset jakavat lelunsa, miten he siis ymmärtäisivät että kun he menevät isin luokse etteivät he saa koskea oikeastaa mihinkään. Minusta isin kodin pitäisi olla lapsille kuin toinen koti, paikka jossa on myös lasten hyvä olla, mutta minun lapsille se on vain yökyläpaikka. Isin nyxä väittää että minun lapseni ovat kovakouraisia ja satuttavat hänen lastaan, mutta kyllähän lastenkin pitää oppia puolensa pitämään, tietysti jos oikein kunnolla kiusaamiseksi/satuttamiseksi menee tulee aikuisten puuttua. Mutta isin nyxä vahtaa ja vahtii koko ajan kuulemma mitä minun lapseni tekevät tai eivät tee ja minun kasvatustani sitten haukutaan...
lapsissahan ei ole koskaan mitään vikaa? Eivätkä he tee koskaan mitään väärin? Jne? Juuri eilen keskustelimme erään kunnallisvaaleissa ehdokkaana olevan äidin tyttäristä ja hänen käsityksestään heidän elämästään. Hän on terveydenhoito-oppilaioksessa opettajana, hänen miehensä on korkeasti kouluttettu ja "iso pomo" teollisuuslaitoksessa. Tämän äidin mielestään hänen lapsensa olisvat niin kullannuppuja ja moitteettomia. Ja kuinka monta kertaa 20 vuotta sitten, näiden vanhempien ollessa matkoilla, me kaikki siskosten kaverit menimme bileisiin heille. Yläasteaika, viinaa, huumeita, liimaa, miehiä, naisia, jne. jne. Kaikkea, mistä tämä äiti olisi saanut sydänkohtauksen, jos tietäisi. Tosin suurin osa bilettäjistä olivat suht kunnollisia, eivätkä sotkeutuneet toisten toilaisluihin, mutta tyttäret... Eihän äidin pienet omat kullat tee koskaan mitään kiellettyä...
- äidin rakkaudella
Iskän elinkumppani kirjoitti:
lapsissahan ei ole koskaan mitään vikaa? Eivätkä he tee koskaan mitään väärin? Jne? Juuri eilen keskustelimme erään kunnallisvaaleissa ehdokkaana olevan äidin tyttäristä ja hänen käsityksestään heidän elämästään. Hän on terveydenhoito-oppilaioksessa opettajana, hänen miehensä on korkeasti kouluttettu ja "iso pomo" teollisuuslaitoksessa. Tämän äidin mielestään hänen lapsensa olisvat niin kullannuppuja ja moitteettomia. Ja kuinka monta kertaa 20 vuotta sitten, näiden vanhempien ollessa matkoilla, me kaikki siskosten kaverit menimme bileisiin heille. Yläasteaika, viinaa, huumeita, liimaa, miehiä, naisia, jne. jne. Kaikkea, mistä tämä äiti olisi saanut sydänkohtauksen, jos tietäisi. Tosin suurin osa bilettäjistä olivat suht kunnollisia, eivätkä sotkeutuneet toisten toilaisluihin, mutta tyttäret... Eihän äidin pienet omat kullat tee koskaan mitään kiellettyä...
ovat oikeasti täydellisiä minun silmissäni sillä he ovat minun lapsiani. Eivät he mitään enkeleitä ole on heissä vikaa ja paljon, ovat kovin energisiä ja kokeiluhaluisia, mikä montaa aikuista ehkä häiritsee. toisella on jopa lääketieteelinnen syy olla hieman levoton. Kuitenkin nämä täydelliset lapseni osaavat sanoa kiitos, olehyvä, anteeksi, he halivat toisiaan ja muitakin. Mitä heistä tulee en tiedä he ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta minusta he ovat täydellisiä sillä olenhan heidän äiti.
- äiti omilleen edelleen
äidin rakkaudella kirjoitti:
ovat oikeasti täydellisiä minun silmissäni sillä he ovat minun lapsiani. Eivät he mitään enkeleitä ole on heissä vikaa ja paljon, ovat kovin energisiä ja kokeiluhaluisia, mikä montaa aikuista ehkä häiritsee. toisella on jopa lääketieteelinnen syy olla hieman levoton. Kuitenkin nämä täydelliset lapseni osaavat sanoa kiitos, olehyvä, anteeksi, he halivat toisiaan ja muitakin. Mitä heistä tulee en tiedä he ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta minusta he ovat täydellisiä sillä olenhan heidän äiti.
No voi jestas! Tämä viestiketju on pelkkää provoilua täynnä! En tarkoita sinua nimim. äidin rakkaudella, vaan näitä muita ...
Minun lapseni se vasta kamala kiusankappale onkin, huumeiden ja alkoholin käyttäjä JOO. Minun muksuni on 1-vuotias!!! Lukisitte edes kunnolla ja kommentoisitte vasta sitten!
Taidan ilmoittaa sefulle, että koko viestiketju poistettasi, koska tämä on niin pilattu näillä"Kanelin" ja muiden typerillä provoilla. - äitipuoli, vaan ei ilkeä
Kaneli kirjoitti:
Just joo!!! SINÄKÖ nyt olet se joka on miehesi lapsille opettanut käytöstapoja??? Juu, voi satuilla ihan itse omaksi iloksesi. Otatko kunnian siitä että lasten äiti on on kasvattanut heistä kunnon kansalaisen?? Olet kyllä mieleipiteinesi orpo.
Lapsilta menee ruokahalu sinua katsellessasi, sinulta joka heidän isin vei äidiltään. Sinulla ei sitäpaitsi ole oikeutta vaatia lapsilta mitään, ethän kuulu heidän elämäänsä millään tavalla.
Ai mistä tiedän ketä lapset haluavat nähdä?? Mulla on sen ikäiset lapset että heillä on omat vakaat mielipiteet, ei heille sanella mitä täytyy tehdä. Ja heillä on paljon erimielipiteitä kuin minulla, mutta monesta asiasta ollaan samaa mieltäkin. Mutta tottakai nyysöjäkin on olemassa, lapsia, jotka eivät osaa ilmaista omaa mielipidettään, ja heitä käsitellään kuin heittopusseja. Ja he tyytyvät siihen.
Olen opettanut lapsilleni, että perheessä ei ole kuin yksi äiti ja isä. Muta senhän meidän lapset jo tietävätkin.Kuulehan nyt nainen!
Miten sä voit olla ex- miehesi nykyistä kumppania kohtaan noin kohtuuton? Sä vaikutat niin sairaalta ihmiseltä, että mun käy sääliksi lapsiasi! Jos sinä löydät itsellesi miehen, niin onko hän sitten joku mahtisonni vai. En ihmettele, että sinut on jätetty! En arvostele yleisellä tasolla äitejä, vaan sinun kaltaisia lahopäitä! Toivottavasti, jos löydät jonkun miehen, hänellä ei ole lapsia. Kukaan ei ansaitse sinunlaistasi vaimoa, kumppania, äitiä tai äitipuolta! Onkohan Suomessa joku kerho, jossa opetellaan v...... äitipuolille? Hyi saa.....a, mikä ämmä olet. Onneksi äijäs on löytänyt uuden!
Hyvät jatkot mielikuvitusmaailmaasi! - Kaneli
äitipuoli, vaan ei ilkeä kirjoitti:
Kuulehan nyt nainen!
Miten sä voit olla ex- miehesi nykyistä kumppania kohtaan noin kohtuuton? Sä vaikutat niin sairaalta ihmiseltä, että mun käy sääliksi lapsiasi! Jos sinä löydät itsellesi miehen, niin onko hän sitten joku mahtisonni vai. En ihmettele, että sinut on jätetty! En arvostele yleisellä tasolla äitejä, vaan sinun kaltaisia lahopäitä! Toivottavasti, jos löydät jonkun miehen, hänellä ei ole lapsia. Kukaan ei ansaitse sinunlaistasi vaimoa, kumppania, äitiä tai äitipuolta! Onkohan Suomessa joku kerho, jossa opetellaan v...... äitipuolille? Hyi saa.....a, mikä ämmä olet. Onneksi äijäs on löytänyt uuden!
Hyvät jatkot mielikuvitusmaailmaasi!En ole kohtuuton vaan tasapuolinen. Kato sitä saa mitä tilaa.
Olen aivan terve ja voimissani. Olen jo löytänyt miehen tai oikeesti mies löysi minut. Ei mua ole koskaan jätetty.
Pääni ei ole laho ja juriidisilla tiedoilla täytetty.
En koskaan halua olla kenenkään puoli, olen kokonainen ja ainoastaan äiti ja vain omille lapsilleni.
Toisaalta on onni että mies löysi sellaisen vanhan ämmän, vanhemman kuin minä, ruttuisen ja ruman, niin voi minua aina kehuskella ja ihastella kuinka kaunis ja ihana minä olen, itkeä takaisin ja yrittä pyytää anteeksi, mutta yrityksesi jääkin.
Senhän on huomannut kaikki ystävämmekin, miten paljon hän minussa menetti ja minun myötä paljon muutakin. - Iskän elinkumppani
äiti omilleen edelleen kirjoitti:
No voi jestas! Tämä viestiketju on pelkkää provoilua täynnä! En tarkoita sinua nimim. äidin rakkaudella, vaan näitä muita ...
Minun lapseni se vasta kamala kiusankappale onkin, huumeiden ja alkoholin käyttäjä JOO. Minun muksuni on 1-vuotias!!! Lukisitte edes kunnolla ja kommentoisitte vasta sitten!
Taidan ilmoittaa sefulle, että koko viestiketju poistettasi, koska tämä on niin pilattu näillä"Kanelin" ja muiden typerillä provoilla.Niin, ajatella, että lapsia voi olla eri ikäisiä...
En voi ymmärtää sitä, että vanhemmat ovat sokeita omille lapsilleen. Juuri silloin tulee ongelmia lapsen kasvaessa. Varmasti sinäkin tulet huomaamaan sen tulevaisuudessa, että 1-vuotiaalla tulee olemaan oma tahto jossakin vaiheessa ja äidille ei kerrota kaikkea. Siitä tässä oli kysymys. Ei kannata tuudittautua siihen, että oma lapsi ei tee koskaan mitään virhettä tai väärin. Aivan varmasti tekee, joka ikinen. Vaikka ei koskaan käyttäisikään alkoholia tai huumeita. - äiti omilleen
Iskän elinkumppani kirjoitti:
Niin, ajatella, että lapsia voi olla eri ikäisiä...
En voi ymmärtää sitä, että vanhemmat ovat sokeita omille lapsilleen. Juuri silloin tulee ongelmia lapsen kasvaessa. Varmasti sinäkin tulet huomaamaan sen tulevaisuudessa, että 1-vuotiaalla tulee olemaan oma tahto jossakin vaiheessa ja äidille ei kerrota kaikkea. Siitä tässä oli kysymys. Ei kannata tuudittautua siihen, että oma lapsi ei tee koskaan mitään virhettä tai väärin. Aivan varmasti tekee, joka ikinen. Vaikka ei koskaan käyttäisikään alkoholia tai huumeita.Sisälukutaitoa, niinpä niin.
En puhu tulevaisuudesta, siitä mitä oma lapseni on tai ei ole tai tulee ehkä olemaan. Puhun tästä hetkestä, tässä ja nyt, käsillä olevasta tilanteesta.
Jokainen äiti näkee ja haluaa nähdä lapsessaan vain ja ainoastaan hyvää. Sehän on ihan normaalia.
Jokaiselle äidille on kova pala se, tavallaan pettymys, jos ja kun oma lapsi typerehtii tai tekee tyhmyyksiä. Ja varmasti kaikille äidielle on ihan yhtä suuri järkytys saada esimerkiksi vaikkapa koulusta viestiä, että oma lapsi häiriköi tunnilla ja/tai kiusaa muita.
Tässä ei kyse olekaan siitä, mitä minulla on mahdollisesti tulevaisuudessa edessä, mitä minun muksuni joskus on tai ei ole eikä kyse ole siitäkään, miten minä sitten reagoin. Kyse on tästä hetkestä. Ja tällä hetkellä lapseni on 1-vuotias. Viikonloppulapset ovat taas kouluikäisiä.
Jos me tuijotetaan joka ikisessä asiassa vain kauan eteenpäin, tulevaisuuteen, ei esimerkiksi koulukiusaajan toimintaan kannata puuttua: aikuisena hänestä tulee kuitenkin kunnon kansalainen, ehkä yritysjohtaja. Eikä koulukiusattukaan tukea tarvitse: aikusena hänestäkin tulee ihan taatusti kunnon kansalainen, joka osaa pitää puolensa. Unohdetaan siis kaikki murheet ja ongelmat, koska kaikilla niitä on - joe ei nyt, niin ainakin joskus tulevaisuudessa - ja kaikki niistä selviää, ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, sitten tulevaisuudessa, myöhemmin.
....... ????
- mamiksi
Annan nyt tilanteesta kuvan lapsen näkökulmasta.
Itse olin kuusi ja veljeni viiden vanha, kun äitimme nukkui pois. Asiasta ei keskusteltu. Kannoimme yksin surumme. Jo äidin kuoleman aikoihin tuleva äitipuolemme oli laskelmieni mukaan kolmannella kuulla raskaana. Siitäkään ei puhuttu. Muutimme heti äidin kuoleman jälkeen asumaan yhteen äitipuolen ja tämän minua kahta vuotta nuoremman tyttärensä kanssa.
Emme ymmärtäneet heti äidin poismenoa ja tuntuikin oudolta, kun heti piti kutsua uutta naista elämässämme äidiksemme. Vähitellen se luonnistui. Olihan äitipuoli ihan mukava. Teki meille vaatteita ja laittoi hiuksiamme. Hänen tyttärestään tuli ystäväni.
Sitten syntyi uusi pikkusiskomme. Rakastimme kaikki häntä. Kummallisesti vain äitipuolemme alkoi muuttua töykeäksi ja etäiseksi. Hän otti veljestäni silmätikun, vaikka alussa niin piti hänestä. Äitipuolemme nosti uuden perheenjäsenemme jalustalle: hän oli nyt se tärkein ja erikoisoikeutettu. Myös hänen vanhempi tyttärensä oli paremmassa asemassa kuin minä ja veljeni. Esimerkinä mainittakoon vaatteiden hankkiminen. Äitipuolen omat lapset saivat niitä paljon useammin ja pyytämällä toisin kuin me isän lapset. Narina ja vertailu ei auttanut tai sai huutoa niskaansa. Riitatilanteissakin me olimme aina ne pahat. Täytyi vain tyytyä osaansa.
Isäkin muuttui. Kai hän oli ja on edelleen niin rakastunut äitipuoleemme. Hän ei pitänyt enää puoliamme. Äitipuolen lapsille hän ei saanut olla ankara, mutta veljelleni ja minulle kylläkin. Äitipuolemme alkoi "manipuloida" isäämme. Hän kertoi aina heidän huoneessaan isällemme, mitä kaikkea pahaa (pikku kinat, vahingot yms.) olimme päivän aikana tehneet. Hän tiesi olemalla oikein vihaisen oloinen, saa hän isänkin suuttumaan... Ja kun isä suuttuu sattui meillä aina lapseen. Yleensä se oli veljeni. Ja tätä saattoi tapahtua joka ilta samalla kaavalla. Me muut kuuntelimme.
Tätä jatkui ja jatkui. Vanhemmiten emme enää puhuneet äitipuolemme kanssa mitään. Koti ei tuntunut kodilta ja isäkin on vain isä -niminen. Päätin, että muutan pois kotoa kuultuani vanhempien keskutelut iltaisin. Niissä äitipuolemme painotti isällemme, että tyttäresi ja poikasi muuttavat täältä heti pois, kun ovat täysi-ikäisiä. Sisarpuolistamme ei puhuttu mitään. Isä sanoi vain, että tietenkin. Äitipuolemme painotti, että muistakin sanoa heille. Ja vasta muutamaa kuukautta aiemmin isä oli sanonut minulle, että saan asua kotona kunnes saan koulu ni päätökseen. Se sitten siitä.
Eikä tuntunut mukavalta kuulla ohuien seiniemme läpi, kuinka äitipuoleni nimitteli minua huoraksi isälleni iltamyöhällä... Ja isä vain nauroi.
Elämä ei ole aina reilua, sen tiedän. Vaikeuksien kautta olen kuitenkin oppinut ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Osaan jakaa asioita ja tyytyä vähempäänkin. Olisin vain halunnut äidin ja kodin.
Tässä tilanteessa äitipuoli todellakin on ilkeä äitipuoli.- Helena
oli paljon äitipuolessasi mutta sanoisin että kaikkein eniten isässäsi koska hän salli tämän kaiken!
- mamiksi
Helena kirjoitti:
oli paljon äitipuolessasi mutta sanoisin että kaikkein eniten isässäsi koska hän salli tämän kaiken!
Osaltaan kyllä, mutta kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta. En ymmärrä millainen on ihminen, joka tieten tahtoen haluaa satuttaa pieniä ja vanhempiakin lapsia omalla käytöksellään. Äitipuoli tiesi/tietää, että hänellä on valta isään ja käyttää sitä näinkin julmalla tavalla hyväkseen. Isänkään teot eivät ole hyväksyttäviä. Koskaan hän ei kuitenkaan meitä satuttanut/aliarvostanut äitimme eläessä, vaikka heidän parisuhteensa oli kokoajan yhtä myrskyä sanan varsinaisessa merkityksessä. Äitipuolemme käyttää isän sokeaa rakkautta vain hyväkseen saamalla isän kuvittelemaan, että jos tämä tekee hänen mielikseen, välittää äitipuoli isästä enemmän. Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta kyllä nuo muutkin ovat saman huomanneet...
Sitäkään en tahdo ymmärtää, miksi ihmisten pitää tunkea itsensä sellaiseen elämään, jossa eivät viihdy, kuten naiset, joista ei ole äitipuoliksi. (Tässä en tarkoita kaikkia äitipuolia, onhan niitä ihaniakin olemassa). Tiedän, että tilanteeseen vaikuttaa monet asiat, kuten juuri ex:ät ja sun muut. Mutta ne naiset, jotka tietävät tämän tosiasian, että heistä ei ole kasvattamaan vieraiden lapsia, miksi väkisin saattaa itsensä sellaiseen elämään. Äitipuolestani näkee, että hän on hyvinkin katkera valintaansa ja pääsi leikkimään perhettä vasta, kun me "vieraat lapset" muutimme pois kotoa. Siinä pilaantuu yleensä muidenkin kuin äitipuolen elämä...
Kuitenkin, onneksi minulla on nyt ihana mies ja hänen perheensä. Tuntuu aivan mielettömän ihanalta, kun on lähellä ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät minua vertaisenaan. En kaipaa kotiin, kun se ei kodilta tunnu. Sitä alkuaikojen isää kaipaan. Toivottavasti hän joskus ymmärtää, mikä meni vikaan. - Selvännäkijä
mamiksi kirjoitti:
Osaltaan kyllä, mutta kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta. En ymmärrä millainen on ihminen, joka tieten tahtoen haluaa satuttaa pieniä ja vanhempiakin lapsia omalla käytöksellään. Äitipuoli tiesi/tietää, että hänellä on valta isään ja käyttää sitä näinkin julmalla tavalla hyväkseen. Isänkään teot eivät ole hyväksyttäviä. Koskaan hän ei kuitenkaan meitä satuttanut/aliarvostanut äitimme eläessä, vaikka heidän parisuhteensa oli kokoajan yhtä myrskyä sanan varsinaisessa merkityksessä. Äitipuolemme käyttää isän sokeaa rakkautta vain hyväkseen saamalla isän kuvittelemaan, että jos tämä tekee hänen mielikseen, välittää äitipuoli isästä enemmän. Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta kyllä nuo muutkin ovat saman huomanneet...
Sitäkään en tahdo ymmärtää, miksi ihmisten pitää tunkea itsensä sellaiseen elämään, jossa eivät viihdy, kuten naiset, joista ei ole äitipuoliksi. (Tässä en tarkoita kaikkia äitipuolia, onhan niitä ihaniakin olemassa). Tiedän, että tilanteeseen vaikuttaa monet asiat, kuten juuri ex:ät ja sun muut. Mutta ne naiset, jotka tietävät tämän tosiasian, että heistä ei ole kasvattamaan vieraiden lapsia, miksi väkisin saattaa itsensä sellaiseen elämään. Äitipuolestani näkee, että hän on hyvinkin katkera valintaansa ja pääsi leikkimään perhettä vasta, kun me "vieraat lapset" muutimme pois kotoa. Siinä pilaantuu yleensä muidenkin kuin äitipuolen elämä...
Kuitenkin, onneksi minulla on nyt ihana mies ja hänen perheensä. Tuntuu aivan mielettömän ihanalta, kun on lähellä ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät minua vertaisenaan. En kaipaa kotiin, kun se ei kodilta tunnu. Sitä alkuaikojen isää kaipaan. Toivottavasti hän joskus ymmärtää, mikä meni vikaan.olemaan vielä aika jolloin itse olet samassa tilanteessa kuin äitipuolesi aikoinaan. Tapahtuma tulee todella kasvattamaan sinua ja olet entistä voimakkaampi. Voimia.
- mamiksi
Selvännäkijä kirjoitti:
olemaan vielä aika jolloin itse olet samassa tilanteessa kuin äitipuolesi aikoinaan. Tapahtuma tulee todella kasvattamaan sinua ja olet entistä voimakkaampi. Voimia.
Ihan oikeassa olet :) Menemme mieheni kanssa kihloihin ensi kuun lopulla ja pikkuinen meille syntyy ensivuoden toukokuun lopulla. Miehelläni on aikaisemmasta suhteestaan, joka päättyi jo monia vuosia sitten, pikkuinen tyttö. Minusta tulee siis äitipuoli :)
Jännä olo tuli, kun luin tuon viestisi. Kertomatta tiesit. Kiitos sinulle paljon toivotuksesta. Hyvää syksyä sinulle!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437929Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4562211Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2292120- 1431691
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511228Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251216Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991098Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65833Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.55748Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6727