Lukeeko viljelijät

Ennen, kun oli lypsykarjaa en olisi voinut keksiä tyhjänpäiväisempää ja hyödyttömämpää ajankäyttömuotoa, mutta nyt kun ollaan karjattomassa, ja aikaa on, voisin vaikka kirjan lukeakin,

Onneksi on netti, ei tarvii lukea melkein elokuvina kaikki saatavilla.

Mitä on lukeminen ? Täällä kehä kolmosen ulkopuolella ei ole kouluja eikä sähköjä. Koko valoisa aika tehdään töitä perinteisillä menetelmillä ja iltaisin puhdetöitä kynttilänvalossa. Tässä on ihan draamaa omassa elämässä tarpeeksi. Ohos, kynttilä kaatui olkilattialle, täytyy mennä ...

Ihmeellisiä kysymyksiä välillä palstalla. Maaseudulla on ihan samoja ihmisiä kuin kaupungeissakin, niin harrastuksiltaan kuin mieltymyksiltäänkin. Aika moni kaupunkilainen on maalta kotoisin vai mitä ?

Siis, että lukeeko viljelijät?? Minut opetettiin kansakoulussa lukemaan jo syksyllä v. 1965 ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia lukemisen suhteen. Hesaria luin heti pienestä pitäen tuvan lattialla, ensi sarjakuvat ja Karin piirros, sitten pörssikurssit, seurasin erityisesti Fordin ja SMK:n osakkeiden kursseja.
Koulun kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja Maon punaista kirjaa myöten... Myöhemmin olen lukenut kaikkea mahdollista venäläisistä klassikoista alkaen nyky kirjallisuuteen. Kotimaisia suosikkeja Sariola, Paasilinna, Tuuri, Tervo, Skiftesvik, Lehtonen, Linnankoski, Päätalo, Meri jne. jne.
Japanilaista kirjallisuutta olen lukenut ja monia muita mm. libanonilaisen kirjailijan Kahil Kibranin tuotannon olen lukenut kokonaan. Kiplingin tuotantoa olen lukemassa parhaillaan.

Joten oliko Ullalla jotain kysyttävää, että voisin auttaa?

Miestenlehtiä on poikamiesisännät lukeneet kautta aikojen,nyt tosin netti ehkä syrjäyttänyt sitäkin harrastusta.

Musiikkiakin voi kuunnella.
http://www.youtube.com/watch?v=Jy27WEjdJTw

Ennen, kun olin vielä eeuussa luin V.Huovisen Konsta Ptylkkäs juttuja. Siinä hermot sai vähä huilia. Nykyään netistä tulee illan mittaan jo novellin verran tekstiä luettuakin.

Minulla vähän se käsitys, ettette juuri lue. Tai siis Maaseudun tulevaisuutta ja Konevie
stiä. Naiset ehkä Seuraa.

Hyvä olisi lukea.

Juu, Elisabeth Haich - Vihkimys , on erittäin suositeltava kirja.

Luetaan, viimeksi mää luin puhelinluettelon läpi, aika tylsä juoni ja ihan liikaa päähenkilöitä.

Toiset lukee ja toiset ei - niin kait se on kaupungissakin. Ja kaikkea siltä väliltä. Ihmisten kirjo on moninainen sekä kaupungissa että maalla - etkö tiennyt?

Lapsuudenkodissani - pienviljelystila keskisessä Suomessa - luettiin paljon. Sekä äiti että isä olivat kovia lukemaan ja meistä kuudesta lapsesta neljästä tuli varsinaisia lukutoukkia. Ja ne kaksi lukevat myös, mutta ei erityisen paljon.

Aikuistuttuani elin kymmenkunta vuotta Helsingissä ja toki lukuharrastus säilyi.

Nyt olen elänyt taas parikymmentä vuotta maalla ja koko perheeni on kova lukemaan. Myös tämä tietotekniikkanatiivi nuorisomme. Käytän oman paikkakuntamme pientä kirjastoa kuin myös lähiseudun paria isompaa kirjastoa. Yleensä siellä vilske käy eli en ole ainoa.

Epäkäytännöllisä (ja kallistakin) on se, että haluaisin omistaa tärkeät ja mieluisat kirjat. Vaikka en lukisi niitä enää ikinä uudelleen silti tunnen mielihyvää ja saan voimaa, kun minulla on omassa hyllyssä se ja se kirja. hmm - pitänee laajentaa taloa ei tästä muuten selviä.

Toki lukemisen määrä vaihtelee työhuippujen ym mukaan. Mutta kun oppii käyttämään pienetkin hetket ja keskittyy hyvin, vaikka voisi lukea vain puoli sivua, niin kyllä hanke etene.

Kirjoittiko joku, että lähes kaikenhan saa filmeinä - miksi siis lukea? Kait se oli vitsi? Jos ei ollut, niin hän ei ole ymmärtänyt lukemisen syvintä olemusta ja antia. Juoni on vain yksi elementti. Enkä suinkaan ylenkatso elokuvaa taide- ja viihdemuotona. Pidän myös elokuvista, mutta filmin katsomisen ja lukemisen kokemus ja elämys on aivan erilainen. Vaikka olisi sama tarina kyseessä.

Kaunokirjallisuutta lontoon murteella lähinnä, sivistys mielessä yritän päästä läpi :
Marx - Capital
Ludvig von Mises - Human Action
Carl von Clausewitz - On War
...mutta hieman hidasta tuo edistyminen noiden kanssa, ensimmäistä sata sivua, toinen aloittamatta ja kolmatta parikymmentä, mutta eiköhän ne tuossa talvenaikana mene.