Hei vain kanssa eläjät, oma tilanteeni on tälläinen:
Olen viihtynyt sinkkuna jo pidemmän aikaa ja tapaillut ihmisiä paljonkin tänä aikana, nyt tapasin ihmisen jonka kanssa oikeasti viihdyn ja pidän hänestä, kemiat osuu kohdilleen ja toinenkin sanoo tykkäävänsä minusta. Tilannetta hankaloittaa se, että toinen ei ole aivan varma mitä haluaa, mutta kuitenkin haluaa olla kanssani mutta ei vielä seurustella. Itselläni on tapana kiirehtiä, mutta osaan myös lyödä jarruja kiinni jos tilanne sen vaatii. Olemme muutamaan otteeseen yrittäneet määritellä tätä tilannetta ja tulleet sitten päätökseen että tapailemme vain toisiamme, tämä toimii näin hyvin. Eli statusta "seurustellaan" ei vielä ole, eikä se minua haittaakaan.
Lähinnä minua tuntuu vaivaavan se, että jos toinen ei tiedä mitä haluaa, niin kauanko se tulee kestämään. Tämä ahdistuksen tunne tähän tilanteeseen on tullut vasta lähipäivinä, enkä ole aiemmin tälläistä kokenut suhteen alussa (yleensähän ahdistus tulee vasta kun suhde loppuu). Onko tämä vain pelko siitä, että toinen tulee jossain kohtaa lopettamaan suhteen siksi, ettei olekaan varma haluaako tätä? Vai voiko tämä olla vain omaa epävarmuuttani, että yritän kiirehtiä liikaa? En itse ota esille suhteen määrittely keskusteluja, vaan ne tulevat toiselta osapuolelta. Omakohtainen mielipiteeni on, että meillä ei ole kiire. Suunnittelemme kuitenkin lähitulevaisuuteen yhteisiä menoja ja yksi on jo varmakin.
Apuja?
Olen viihtynyt sinkkuna jo pidemmän aikaa ja tapaillut ihmisiä paljonkin tänä aikana, nyt tapasin ihmisen jonka kanssa oikeasti viihdyn ja pidän hänestä, kemiat osuu kohdilleen ja toinenkin sanoo tykkäävänsä minusta. Tilannetta hankaloittaa se, että toinen ei ole aivan varma mitä haluaa, mutta kuitenkin haluaa olla kanssani mutta ei vielä seurustella. Itselläni on tapana kiirehtiä, mutta osaan myös lyödä jarruja kiinni jos tilanne sen vaatii. Olemme muutamaan otteeseen yrittäneet määritellä tätä tilannetta ja tulleet sitten päätökseen että tapailemme vain toisiamme, tämä toimii näin hyvin. Eli statusta "seurustellaan" ei vielä ole, eikä se minua haittaakaan.
Lähinnä minua tuntuu vaivaavan se, että jos toinen ei tiedä mitä haluaa, niin kauanko se tulee kestämään. Tämä ahdistuksen tunne tähän tilanteeseen on tullut vasta lähipäivinä, enkä ole aiemmin tälläistä kokenut suhteen alussa (yleensähän ahdistus tulee vasta kun suhde loppuu). Onko tämä vain pelko siitä, että toinen tulee jossain kohtaa lopettamaan suhteen siksi, ettei olekaan varma haluaako tätä? Vai voiko tämä olla vain omaa epävarmuuttani, että yritän kiirehtiä liikaa? En itse ota esille suhteen määrittely keskusteluja, vaan ne tulevat toiselta osapuolelta. Omakohtainen mielipiteeni on, että meillä ei ole kiire. Suunnittelemme kuitenkin lähitulevaisuuteen yhteisiä menoja ja yksi on jo varmakin.
Apuja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa
Tuo kuulostaa niin hyvältä, että olet tavannut ihmisen, jonka kanssa oikeasti viihdyt ja josta pidät. Onnea!!!
Minä luulen, että koko elämän ajan saa harjoitella epävarmuuden sietämistä. Siitä tässäkin varmasti on kyse. Toinen ei tiedä mitä haluaa – kuinka voisikaan tietää, hänhän ei vielä tunne sinua, ehkä ei joka tilanteessa itseäänkään. Ja nyt ahdistaa se, kuinka pitkään joudut elämään epävarmuudessa. Ja kuitenkin järkesi sanoo, että teillä ei ole kiirettä, koko elämä aikaa. Ja sen jälkeen sydämesi sanoo, että haluaisit selvyyttä, koska epävarmuuden sietäminen on niin rasittavaa….
Mun mielestäni tämä kaikki kuulostaa niin elämältä. Se on tällaista! Mä ehdotan, että otat rauhallisesti, iloitset tästä ihmisestä ja jokaisesta yhteisestä päivästä ja yhteisestä suunnitelmasta. Asiat selkenevät ajallaan kun opitte paremmin tuntemaan toisianne. Karista tietoisesti pelkosi pois
.
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä
Moi Päivi ja kiitos vastauksesta,
Olet aivan oikeassa kun sanot ettei toinen voi vielä tietää mitä haluaa, koska emmehän tunne vielä aivan täysin. Vietämme toistemme seurassa lähes kaiken liikenevän vapaa-ajan, mutta sitten kun olen ilman hänen seuraansa, minua ahdistaa. Olen yrittänyt keksiä tähän ratkaisua, mutta en ole keksinyt muuta kuin että pidän vain hänestä todella paljon. Hänkin sanoo pitävänsä minusta, joten ei tässä ongelmaa pitäisi olla, en vain saa ahdistusta katoamaan.. Epävarmuus tietysti kalvaa, vaikka hänen seurassaa en ajattele edes koko asiaa. Silloin minulla ei ole kiire mihinkään, enkä koe tarvetta yrittää selvittää hänen kanssaan missä mennään, vaan haluan antaa aikaa. Nyt yksin ollessani, koen että haluaisin olla vain hänen kanssaan.
En haluaisi edes harkita mitään lääkitystä, mutta tuntuu että tämä ahdistus on hieman liikaa minulle. Mikä vielä ratkaisuksi?