Nouseeko se päähän?

Olen pidemmän aikaa seuraillut keskustelua siitä kuinka vartijoista yleensä on saatu sellainen kuva, että vartijaksi ryhdytään vain sen takia, että päästään ns. pätemään.

Ikävä kyllä ammattiryhmäämme näitä "sattumia" aina lipsahtelee. Vartijaksi pääseminen kun ei tunnetusti kovin vaikeaa ole.

Tässä hieman omaa historiaani:

Jo monen monta vuotta olen halunnut tehdä poliisityötä. Tähän en sen kummempia perusteluita kirjoita, jokaisella on omat toiveensa.
Ajattelin, että kenties työskentely vartijana antaa minulle hieman tuntumaa tulevaan ammattiini.
En ole myöskään käynyt armeijaa joten homma menee työkokemuksesta, jota poliisikouluun tarvitaan...

Kävin n. 2 vuotta sitten nimeltä mainitsemattoman firman työnantajan juttusilla, jätin paperit ja täytin työhakemusen. Noin viikko siitä ko. henkilö soitti ja kysyi olisinko valmis tulemaan töihin.(En siis ollut koskaan toiminut vartijana)
Koska halusin juuri tähän firmaan, otin työn vastaan ennemmän kuin miellelläni.

Tästä siis alkoi kouluttautuminen vartijaksi. Viikko Helsingissä, ja siinä se, väliaikainen vartijakortti. Kortin keston ajan työskentelin satamahommissa.

Kortti päättyi, puolitoista viikkoa Helsingissä ja kiitos. Seuraava uusinta 5 vuoden päästä. Tämä tapahtuu niinkin yksinkertaisesti, että viedään poliisilaitokselle hakemus ja jos et ole suurempia rikkomuksia tehnyt niin tervemenoa töihin...

Nythän tässä ollaan kohta kaksi vuotta kupeksittu samoissa hommissa. Poliisikoulu romuttui pienehköön niskavammaan. En ole kyllä vielä luovuttanut. Pitää vaan pystyä todistamaan, että olen kykenevä toimimaan poliisina vammastani huolimatta. Työni teen ohjeiden mukaan ja tunnon tarkasti. Välillä kiehuu, kellä ei, mutta se ei ole ikinä vaikuttanut siihen kuinka käsittelen asiakkaita. Olivat he oikealla asialla tai eivät.

Tarkoitus tässä pienessä tarinassa oli todistaa se, että vartijaksi pääsee kuka vain ilman hullun papereita / rikosrekisteriä ja kuntotestin läpäisevä (joka ei muuten ole sekään kovin vaativa).

Tarkoitus oli myös kertoa se, että löytyy myös meitä jotka ottavat työnsä vakavasti, ei kuitenkaan niin vakavasti että olisi tarpeen pöllyttää mummoja pihalle ihan vaan sillä perusteella, että ne nyt vaan sattuivat seisomaan tiellä.

Jos pääsisin nyt poliisiksi, lähtisin heti, siitä ei epäilystäkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö kunnioittaisi myös omaa ammattiani ja työtovereita joilla meidän piirissä tuntuu ainakin toistaiseksi kaikilla olevan vielä järki päässä.

Pyytäisinkin siis: jos yksi wannabe jossakin tavaratalossa hyppii silmille tai kävelee ne banaanit siellä kainalossa, niin älkää yleistäkö tätä kuvaa koko vartijayhteisöön! Oman järjen käyttö ei ole ainakaan toistaiseksi laissa kiellettyä!