Oli pitkä ketju miesten työkaluista, vaikka tosiasiassa taisi olla yksia aino kyseessä oleva reki.
Mutta kertokaapa naiset millä me särvintä teimme sillä välin kun miehet metsässä hortoilivat.
Minä en muista muita kun kehräävän rukin ja kangaspuut joilla molemmilla olen toiminut.
Sitten oli putropulikka jolla perunat muusattiin, ja maalaispaikoissa separaattori ja sellainen pysty kirnu jossa voita tehtiin nuo opin vasta sodan aikana evakkoreissulla tuli tutumpi esine.
Mutta löytyykö näistä mitään sellaista kiinnostavaa, jota ei olisi jo palstalla aiemmin pähkäilty.
Mutta kertokaapa naiset millä me särvintä teimme sillä välin kun miehet metsässä hortoilivat.
Minä en muista muita kun kehräävän rukin ja kangaspuut joilla molemmilla olen toiminut.
Sitten oli putropulikka jolla perunat muusattiin, ja maalaispaikoissa separaattori ja sellainen pysty kirnu jossa voita tehtiin nuo opin vasta sodan aikana evakkoreissulla tuli tutumpi esine.
Mutta löytyykö näistä mitään sellaista kiinnostavaa, jota ei olisi jo palstalla aiemmin pähkäilty.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ikäni kaupunkilaisena ei ole oikein tulleet monet vimpaimet tutuiksi.
Mummolassa väänsin separaattoria.
Meidän kielessä perunamuusia tehtiin pottupötkällä.
Vyyhdinpuut on tallella vieläkin.
Putropulikka;
minä olen aina kaivannut nimeä tuolle esineelle jolla perunat muusataan. Olen sitten keksinyt nimiä sille kuten muussimuskula, perunanuija. Onko muilla muita nimiä. Pottupötkä on hauska nimi :)). Karjalassa puuro oli putro. Oliko perunamuusi siellä perunapuuroa, en muista, fiiulin muistanee kun on vanhempi.
Pottusurvimella sitä pottuvoita tehtiin.
Ei siitä sokeritopasta sokerisaksilla mitään irronnut. Ensin piti vaikka suutarinvasaralla lohkaista topasta sopiva pala, jota sokerisaksilla pienemmiksi pilkottiin. Minulle muuan tuttu teki kerran sokeriskset. Missähän lienevät, pitääkin etsiä...
Äiti muisteli aikoinaan, kuinka äitinsä lähetti hänet ostamaan sokeria.
Älä osta topan nokkaa, vaan perspuolta.
Siinä ero oli varmaan kuin Pulmulla ja Sirkulla.
Pudasjärvellä puhutaan "
Pottuvoitööti"
Mihin menevät kaikki entiseen aikaan verraten säästyvät ajat?
Ajatellaan vaikka kahvinkeittoa, silloin kun sitä on ollut.
Ensin pavut paahtumaan, sitten jauhettiin, kiehautettiin.
Mukaan sokeritopasta sokerisaksilla sokerimurua, jos oli.
Sokkerisakset meillä on keittiön seinällä.
Onneksi silloin ei ollut keksitty nettiä. :))
Eiköhän perunapuuro tehdä ruisjauholisäyksellä löysään perunamuusiin keitinvesineen käsittääkseni.
Jos joku minulta kysyisi putropulikkaa, en todella olisi kuullutkaan sellaisesta, varmaan olisin tarjonnut piirakkakaulinta. Juustomuotti on tutumpi, käyttänytkin sitä olen, pellavaloukuttimen nähnyt vain, ja puurohärkin. (Varma en ole nimestä) aitassa näin sellaisen kuusen lavuksesta tehdyn, jolla anoppi sekoitteli ennen mämmikeitostaan isossa padassa. Leipävarras on tuttu, enpä muita tiedä nyt.
Jaa suuret puutiinut suolasioille,...pienemmät suolalahnoille ja silakoille olen mummolassa nähnyt kumollaan.
Härkkimellä leipätaikina sekoitettiin. Leipävarras lienee sama kuin orsi. Leipälapio oli sellainen pitkävartinen, kaikki tiennevät millainen. Pelekka oli sama mutta lyhytvartinen.
Nelikossa painon alla suolattiin silakoita ja joskus pikkusiikoja. Voi että ne siiat olikin sitten hyviä, vaikka niin suolaisia että suuta poltti.
Kapustat isä vuoleskeli itse. Samoin meille penskoille huvin vuoksi puulusikat. Oikeat lusikat oli niklattua rautaa. Joskus 50-luvulla tuli suuri uutuus: alumiinilusikat. Olihan ne aluksi hienoja, mutta pian syöpyivät rumiksi ja karkeiksi. Ensimmäiset ruostumattomasta teräksestä tehdyt lusikat oli liian kalliita...
Voi kirnuttiin veivistä pyöritettävällä kirnulla. Myöhemmin isä teki oikean pystykirnun.
Sellainen pikaisesti tekaistu voi oli roppaa. En tarkemmin muista miten se tehtiin.
Meilläpäin käytettiin perunapuuroon ohrajauhoja ja pottumuusia tehtiin pottunuijalla.
Jatkanpa vaikka omaa ketjuani kun niin hiljaiselta ja vaitonaiselta palstalla kuulostaa..
Olet sini-sirkku aivan oikeassa mainitessasi perunapuuron valmistuaineet.
Meillä Karjalassa muinoin käytettiin vain nimitystä perunamuusista kun putrosta puhuttiin.
Kaikki puurot nimettiin putroiksi. En tiedä kuinka muilla näin ainakin oli meillä.
Oli kapustaa , kahfelia , koussikkaa ja kaikenlaisia pieniä vempaimia.
Mutta ruokaa syntyi vaikka vähemmänkin ja vaikka kalut pieniä
olivatkin.
Etkö katleija sinäkään ollut kuullut putropulikasta, vaikka karjalasta päin oletkin?
Ehkä se olikin sitten vain nimityksenä meillä kotona.
Harvoinhan siinä iässä vielä kylissä käytiin jossa olisi ruoka ollut keskeisenä aiheena.
Sota-aikana jouduin jo enemmän sitäkin tekemään, mutta kyllä ne puheaiheet enemmän muista kisoista löytyivät.
Pulikka ja putro ovat tuttuja, mutta putropulikan olen autuaalliseti unohtanut. Sinä olit muistaakseni kannakselta ja minä taas Seiskarin saaresta, jossa oli aika paljon virosta lainattuja sanoja.
Laitan sulle linkin Luovutetun Karjalan murresanastosta. Ei se ole täydellinen mm. putro löytyi mutt'ei pulikkaa :)
Luettelo on siitä kiva että näkee mistä pitäjästä mikin sana on kotoisin.
ps. ruoka se tärkeää onkin, minulla on nyt sienikausi menossa, niitä kun nyt on metsissä tässä lähellänikin. Me karjalaisethan olemme tottuneet käyttämään muitakin sieniä kuin kantarelleja.
tässä se linkki tulee perästäpäin, kuinkas muuten:
http://www.luovutettukarjala.fi/murre/murre.htm
Pulikka on putza Karjalan murteella,
Ja päivä on pulkassa = pulikassa = puukapulassa.
Äitini viljeli puheessaan vanhoja ruotsinkielisiä väännöksi kuten taltrikki tai nästyyki. Sanoi olevansa niin vanhanaikainen.
Minä taas olen kuullut talterikista ja nestuukista.