Mitä se olisikaan, jos voisi edes kerran elämässään luottaa toiseen ihmiseen paljastaen sisimpänsä kokonaan. Puhumattakaan siitä, että toinen ymmärtäisi kuinka vaikeaa se minulle oikeasti on. Et tiedäkään kuinka vaikeaa minun on/oli paljastaa tunteeni.
Et ymmärrä luonnettani yhtään
kahdenvälistä
13234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitäpä pelkäät? Sitäkö että sinut hylätään kun et ole täydellinen?
Nou hätä, kukaan meistä ei ole.
Sitä se kai sitten on. Voi olla myös lapsuuden traumoja, kun ei ole koskaan kelvannut sellaisenaan kuin on.
https://www.youtube.com/watch?v=xuMRNEcHFnI
Kyllä pitäisi sinunkin saada kerrankin olla sellainen kun olet. Voihan se olla että joku sinut näkee oikein? Niin yleensä käy ainakin kerran elämässä jokaiselle.
En tiennyt..Ja olen pahoillani,että ignorasin suo silloin.
Muo pelotti,mutta en olis saanut jättää suo huomioitta..Anteeksi.
Siltä tosiaan vaikutti.
Pelotti..Mitä siitä olisi seurannut.
Ihan samalla tavalla kun sinuakin..Uskot tai et.
joo ei siinä tunteet saa näyttää ja se on fiksu tapa kommunikoida jos oikeesti HENKEVÄ keskustelu saadaan.
En ole viestin kohde, mutta ymmärrän täysin. On todella vaikea luottaa. Avata itsensä toiselle ihmiselle ja luottaa siihen, että se toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Että se toinen ei loukkaa. Käytä heikkouttasi sinua vastaan. Iske kun vavahtelet hänen edessään paljaana, itsesi ja tunteesi paljastaneena. Käännä selkäänsä, kun kurotat hänen puoleensa, sydän kämmenelläsi. Entistä vaikeampaa se on luottaa, jos joku on niin joskus tehnyt.
yritit ja alussa osasitkin paljastaa sisimpääsi, sitä kauniimpaa sinua. Voi kun olisit jaksanut yrittää enemmän niin olisin oppinut lukemaan sinua ja kaikki olis voinu mennä toisin...mutta niinkauan kuin on elämää on aina uusi mahdollisuus.
naiselle meni...164 senttiselle ja 53 kiloiselle
Sisintään on todella vaikea paljastaa kenelle tahansa. Jos niin tekee, kuuntelijaan tulee voida luottaa 80-100%.
Minäkin toivoin tosi kauan aikaa että löytyisi joku ihminen joka ymmärtää minua täysin ja olisi kiinnostunut minusta ja ajatuksistani. Ehkä olen liian tylsä ihminen sitten kuitenkin, tai jotain muuta liian omituista kun ei vaan löydy. Voi sitä elää ja ajatella asiansa omassa päässään.
mitä luonteessas sitte o vikkoo? pitäiskö paljonnii niellä paskoo, jos oot suustas paha suat männä huussin perkuuseen!
minäkään tajua yhtä miestä...ollaankin erilaisia. Mut jotain samaa silti meis on.