Perheessämme on kaksi poikaa, jotka kummatkin ovat mielestäni liian paljon omissa oloissaan. Eivät halua luoda kontakteja kodin ja koulun ulkopuolella saadakseen kavereita. Asumme kaukana koulusta, joten viikonloppuisin ja iltaisin pojat pääasiassa leikkivät kahden, ts. pelaavat pleikkaria tai tietsikaa. Olen huolissani heistä. Varsinkin näin loma-aikoina joudun oikein patistamaan pojat ulos edes hetkeksi. Lähi-ympäristössä asuu vaikka kuinka paljon lapsia joiden kanssa poikani ovat joskus leikkineet, mutta mitään pysyviä kaverisuhteita ei ole syntynyt. Kysyessäni mikseivät hae naapurin poikaa ulos sanovat ettei huvita. Perheemme ulkoilee yhdessä: hiihdämme ja luistelemme, käymme pulkkamäessä ja lapset ovat kovin riippuvaisia meistä vanhemmista vapaa-ajan vietossaan varsinkin kun en toivoisi heidän istuvan kaikkia päiviä sisällä vain pelaamassa flegmatisoivia pelejä. Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta?
Toinen asia on lapsen kouluhaluttomuus: kouluun kyllä mennään aina ilolla, muttei oppimisen tähden vaan kavereiden vuoksi. Patistan yhdeksän-vuotiastani lukemaan läksyjä joka päivä ja aina riidan kanssa. Olenkin miettinyt toiminko väärin kyseisessä asiassa. Olisiko parempi jättää poika rauhaan ja katsoa miten hän pärjää ilman patisteluja, mutta niin, että kertoo sen hänelle tyylin: en enää aio patistaa sinua läksyjen tekoon tms, mutta odotan sinun hoitavan kunnolla sinulle määrätyt tehtävät. Toivoisin kommentteja toisten 7-9-vuotiaiden lasten vanhemmilta.
Toinen asia on lapsen kouluhaluttomuus: kouluun kyllä mennään aina ilolla, muttei oppimisen tähden vaan kavereiden vuoksi. Patistan yhdeksän-vuotiastani lukemaan läksyjä joka päivä ja aina riidan kanssa. Olenkin miettinyt toiminko väärin kyseisessä asiassa. Olisiko parempi jättää poika rauhaan ja katsoa miten hän pärjää ilman patisteluja, mutta niin, että kertoo sen hänelle tyylin: en enää aio patistaa sinua läksyjen tekoon tms, mutta odotan sinun hoitavan kunnolla sinulle määrätyt tehtävät. Toivoisin kommentteja toisten 7-9-vuotiaiden lasten vanhemmilta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei...luín mielenkiinnolla tekstiäsi ja ajattelin heti vastata....meillä on pojilla pleikkari ja tietsikka...heillä on tiukat rajat että koulupäivinä ei pelata, että perjantaisin saa pelata, mutta sittenkin vain tietyn ajan, koska on oltava muutakin tekemistä,kun pelaamista. me asumme kans heidän koulusta n. 5 km pohjosemmassa ja he kulkevat koulukyydillä. Täällä on kaksi poikaa 9 ja 11 v jotka kyllä leikkivät poikiemme kanssa. Tossa vuoden vaihteessa ihmettelin miksi ette mee hakeen naapurin poikia ulos...tuli vastasu et me ollaan haettu niitä niin monta kertaa ettei huvita ja sitten jatkui vanha kunnon lautapelit.
Nyt kun koulut ovat alkaneet, niin nyt kaikki neljä poikaa leikkii sovussa ja kilpailee kuka ensin tehnyt läksyt ja hakemassa ulos pulkaamäkeen.
Täytyy vain ihmetellä että miksi ne muut naapurin lapset eivät tule hakemaan teidän poikia ulos....ovatko he saman ikäisiä....missä te asutte,,,onko pitkä matka naapuriin...
Niin ja on se hyvä että koko perhe tekee kivoja asioita, mutta lasten on osattava olla myös kavereiden kans ja ilman omia vanhempiaan. meillä 9 v poika on niin kiintynyt minuun etten saisi edes kauppaan lähteä etteikö hän haluaisi mukaan..mutta olen sanonut et nyt äiti menee yksin ja sillä sipuli. joskus hän jää parkuun, mutta joskus antaa pusun...tuotko jotain kivaa...sanon ettei aina tarvitsee olla mitään "kivaa" kun tulee kaupasta...en ole edes pienempänän tuonut mitään...eikä meidän lapset saa kaikkea periksi...:-)
saitkohan tästä jotain vinkkejä poimittua.
En usko että kannattaa surra poikien kaverittomuutta. Niitähän ilmeisesti on jos kerran koulussa viihdytään. Voihan sitä paitsi olla etteivät lähiseutunne pojat ole lapsienne mielestä mukavia. Ihmiset ovat erilaisia! Tietsikka/pleikkari pelien pelaamisen rajoittamista kannatan myös minä. Onko pojillanne mitään harrastuksia?
Meillä on 10-vuotias poika, joka on nuorimmainen. Kaksi vanhempaa lastamme on jo kotoa pois. Asumme maaseudulla, 10 km koulusta ja pojan koulukavereista. Hän on paljon yksin, liikaa minun mielestäni. Päivittäisiä kavereita hänellä ei ole ollenkaan, sukulaispoikien kanssa pari kertaa viikossa parisen tuntia, siinä kaverisuhteet. Mitä tehdä??
Kiitos Teille kannustavista vastauksista. Ehkä se sitten vain on niin, ettei kaikki lapset kaipaa kavereita.
Kysymyksiä tuli: Onko lapsillani haarrastuksia? kyllä niitä on ja näin koulu-aikana niihin meneekin aika suuri osa vapaa-ajasta.
Missä asumme? Asumme Helsingissä rivitaloyhtiössä, Lapsia on paljon lähiympäristössä. Koulukin on lähellä, mutta lapseni käyvät keskustassa koulua kielivalintojensa vuoksi.
Hakevatko kaverit heitä ulos: aina silloin tällöin, mutta poikani eivät kovinkaan usein ole halukkaita lähtemään, niin etteivät naapurin lapset ole kovinkaan halukkaita hakemaan. Kesällä viettävät enemmän aikaa ulkona ja saattavat pelata sählyä yms muiden poikien kanssa. Onneksi lapsillani on harrastuksia kodin ulkopuolella. Olin juuri eilen lasteni kanssa uimassa ja siellä he tapasivat koulukavereitaan. Oli mukava katsella kun ilo oli ylimmillään.
Kiitos, eiköhän me tästä porskuteta eteenpäin. Ja kun oikein asiaa pysähdyin ajattelemaan , niin taidan itsekin olla hieman omissa oloissani viihtyvää sorttia.