Traumat ja sosiaaliset tilanteet

Moi!
Avaudun nyt vaikka tänne näin. En oo ihan varma mikä mulla on, pienestä pitäen mulle on huudettu jos en oo osannu jotain,ym. Kavereita on nykyään mutta ne luottokaverit tuli kuvioihin kunnolla vasta yläasteen lopussa. Mulla ei oo ikinä ollut kovin korkea itsetunto ja vaikka nykyään koitankin ottaa asioita huumorilla, meen aina ihan kavereidenkin kanssa lukkoon jos en keksi sanottavaa,

En usko että tää ihan perus sosiallista fobiaa on, pystysin varmaan keltä vaan kysymään että miten menee. ONGELMA on siinä, että jos keskusteluun tulee hiljanen hetki tai en keksi, mitä sanoa, tulee semmonen olo etten saa henkeä, mieli salpautuu ihan täysin ja iskee paniikki. Voiko tää olla joku traumaperäinen stressihäiriö? Pahimmillaan jos ihastun johonkin, tulee niin hirvee olo että meinaa alkaa itkettää vaikka olen jo aikuinen ihminen ja järki sanoo ettei se mua syö. Ja voiko noi stressihäiriöt siis syödä kaiken sosiaalisen innostuksen?

Ja jos on niin miten tätä kannattaisi hoitaa ja onko tästä kuinka todennäköistä parantua
089
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


goapsdghosdahgosiadh kirjoitti:

Moi!
Avaudun nyt vaikka tänne näin. En oo ihan varma mikä mulla on, pienestä pitäen mulle on huudettu jos en oo osannu jotain,ym. Kavereita on nykyään mutta ne luottokaverit tuli kuvioihin kunnolla vasta yläasteen lopussa. Mulla ei oo ikinä ollut kovin korkea itsetunto ja vaikka nykyään koitankin ottaa asioita huumorilla, meen aina ihan kavereidenkin kanssa lukkoon jos en keksi sanottavaa,

En usko että tää ihan perus sosiallista fobiaa on, pystysin varmaan keltä vaan kysymään että miten menee. ONGELMA on siinä, että jos keskusteluun tulee hiljanen hetki tai en keksi, mitä sanoa, tulee semmonen olo etten saa henkeä, mieli salpautuu ihan täysin ja iskee paniikki. Voiko tää olla joku traumaperäinen stressihäiriö? Pahimmillaan jos ihastun johonkin, tulee niin hirvee olo että meinaa alkaa itkettää vaikka olen jo aikuinen ihminen ja järki sanoo ettei se mua syö. Ja voiko noi stressihäiriöt siis syödä kaiken sosiaalisen innostuksen?

Ja jos on niin miten tätä kannattaisi hoitaa ja onko tästä kuinka todennäköistä parantua

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu