Olen 42v mies ja sen verran valuvikoja on että eläkkeellä. Lääkäritkään ei ihan varmoja mutta akselilla masennus ja jotain... Kavereita saa ja myös nykyään menettää helposti. Ystäviä on yksi ja uskon pysyvyyteen. Kaveri on siinä mielessä vaikea asia että on aika vaikea ymmärtää meidän ongelmia oikeasti. Ns ymmärtäjiä riittää mutta ymmärrys ei. Em. ongelmiin kun lisätään unihäiriöt niin normaali elämä on entistä hankalampaa. Omalla tavallani nautin yksinäisyydestä ja myös tarvitsen sitä. Enkä todellakaan halua vaivata ketään huonoina hetkinäni.
"kaverit" on kuitenkin aika "Äijä" voittoisia. Ja haluaisin myös nais kavereita. En halua sotkea ketään omaan helvettiini eli en etsi itselleni puolisoa tai hoitajaa. Jotenkin vaan tuntuu että mies/nais kaveruus on ylipäätään mahdotonta. Siis ilman seksiä. Netistä löysin termin aseksuaalisuus. Eli ei kiinnosta. ihme sekin.
kiinnostaa muttei...eli?
"kaverit" on kuitenkin aika "Äijä" voittoisia. Ja haluaisin myös nais kavereita. En halua sotkea ketään omaan helvettiini eli en etsi itselleni puolisoa tai hoitajaa. Jotenkin vaan tuntuu että mies/nais kaveruus on ylipäätään mahdotonta. Siis ilman seksiä. Netistä löysin termin aseksuaalisuus. Eli ei kiinnosta. ihme sekin.
kiinnostaa muttei...eli?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaveruus jutut on vaikeita. Minulla on parisuhde ja en saa pitää yhteyttä mitenkään yhteenkään mieheen. Kohtasin mukavan miehen jonka kanssa juttu luisti. Kovia kokenut hänkin elämässä ja tunnistin samoja piirteitä hänessä kuin itsessäni. Pahoitin mieleni kun mieheni kielsi yhteydenpidon tähän mieheen. Hän ei tajua kuinka vaikeaa eläkkeellä olevan "nuoren" hullun naisen on löytää ystäviä jotka hyväksyy sellaisena kuin on kaikkine virheineen. Ihan kuin kaiken pitäisi aina liittyä seksiin. Kyllä se mies ja minä ollaan juoksut juostu villissä nuoruudessa ja ikäeroakin meillä on reippaasti. Minulla on vain kaksi ystävää olisi ollut kiva saada kolmaskin.