Mummoni kuoli jo 5 v sitten ja nyt perilliset ovat alkaneet kaivella vanhoja asioita...
Kysymys 1:
Mummoni oli elämänsä ajan oikeustoimikelpoinen. Kun hän sairastui, äitini alkoi mummon pyynnöstä hoitaa mummoa itseään ja kuljettaa asioille jne. Niinkuin oli aina tehnyt - jo vuosikymmeniä. Nyt osa sisaruksista väittää, että äitini olisi pitänyt kysyä muilta sisaruksilta mummon sairastuessa, että kuka alkaa hoitamaan äitiä vai palkataanko ihan ulkopuolinen hoitaja. Ovatko sisarukset oikeassa?
Kysymys 2:
Mummoni möi äidilleni pienen rantatontin jalasmökkeineen. Nyt sisarukset väittävät - 11 v kaupanteon jälkeen - että mummon olisi pitänyt kysyä muilta lapsilta, haluaisivatko he ostaa ko. tontin. Eikö oikeustoimikelpoinen ihminen saa myydä omaisuutta elinaikanaan, kelle haluaa?
Kysymys 3:
Yksi äitini veljistä sai perinnöksi mummolan, jossa vanhemmillani oli työvälineitä ja muuta tavaraa samoin kuin yhdellä tädeistäni, jolla oli tavaraa varastossa siellä.
Nyt enoni sanoi, että on sellainen laki, että sen jälkeen kun talo on siirtynyt hänen nimiinsä, muilla osakkailla on ollut 1 v 1 pv aikaa hakea kamppeensa pois tai ne jäävät enon omaisuudeksi. Onko tällainen laki olemassa?
Hermot menee tällaisten kysymysten äärellä. Itse tietää, että on oikeassa mutta koetapa vääntää joillekuille rautalangasta. En halua, että äitini sairastuu sen takia, että sisarukset pommittavat häntä tyhmillä väitteillä milloin mistäkin asiasta. Elämä on...;)) Suku saadaan mutta onneksi ystävät saadaan valita....
Kysymys 1:
Mummoni oli elämänsä ajan oikeustoimikelpoinen. Kun hän sairastui, äitini alkoi mummon pyynnöstä hoitaa mummoa itseään ja kuljettaa asioille jne. Niinkuin oli aina tehnyt - jo vuosikymmeniä. Nyt osa sisaruksista väittää, että äitini olisi pitänyt kysyä muilta sisaruksilta mummon sairastuessa, että kuka alkaa hoitamaan äitiä vai palkataanko ihan ulkopuolinen hoitaja. Ovatko sisarukset oikeassa?
Kysymys 2:
Mummoni möi äidilleni pienen rantatontin jalasmökkeineen. Nyt sisarukset väittävät - 11 v kaupanteon jälkeen - että mummon olisi pitänyt kysyä muilta lapsilta, haluaisivatko he ostaa ko. tontin. Eikö oikeustoimikelpoinen ihminen saa myydä omaisuutta elinaikanaan, kelle haluaa?
Kysymys 3:
Yksi äitini veljistä sai perinnöksi mummolan, jossa vanhemmillani oli työvälineitä ja muuta tavaraa samoin kuin yhdellä tädeistäni, jolla oli tavaraa varastossa siellä.
Nyt enoni sanoi, että on sellainen laki, että sen jälkeen kun talo on siirtynyt hänen nimiinsä, muilla osakkailla on ollut 1 v 1 pv aikaa hakea kamppeensa pois tai ne jäävät enon omaisuudeksi. Onko tällainen laki olemassa?
Hermot menee tällaisten kysymysten äärellä. Itse tietää, että on oikeassa mutta koetapa vääntää joillekuille rautalangasta. En halua, että äitini sairastuu sen takia, että sisarukset pommittavat häntä tyhmillä väitteillä milloin mistäkin asiasta. Elämä on...;)) Suku saadaan mutta onneksi ystävät saadaan valita....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymys 3: miksi vanhempasi eivät ole työkalujaan sieltä pois hakeneet? Sitä en tiedä mitä laki sanoo, mutta tyhmäähän se on jättää työkalunsa toisten nurkkiin.
Lakia en järin tarkasti tunne, mutta kysymykset 1 ja 2 ovat oikeustoimikelpoisen mummon ja äitisi kesken hoidettavia asioita. No, olisihan se ollut hyvä tapa kertoa sisaruksille, niin ehkä nyt olisi rauhallisempaa.Jos tuo jalasmökki on ollut kovin paljon alihintainen kaupanteon aikaiseen tasoon, niin kauppa voisi sisältää lahjaa, joka taas olisi perinnönjaossa huomioitavaa äidin ennakkoperintöä.
Kysymyksessä kolme taitaa eno nojata löytötavaran sääntöön, että löytäjä saa omistajatta jääneen, ainakin vähempiarvoisen, tavaran tuon ajan umpeuduttua. Eiköhän kapineet olisi pitänyt toimittaa tai ainakin ilmoittaa poliisin hoitamaan löytötavaraan. Veljen olisi pitänyt ainakin kehottaa vanhempiasi noutamaan kapineensa pois määräajassa ja epäilen saisiko tuonkaan jälkeen menetellä niiden kanssa kuin omiensa, vaan pitäisikö olla peräti oikeuden päätös. Se on eri asia, että vanhempiesi pitää todistella omistuksensa jos myös irtain on jaossa mennyt talon omistavalle veljelle. Mikäli näissä kaluissa onkin sellaista minkä vainaja on omistanut, mutta eläessään luvannut vanhemmillesi, niin toteuttamaton lahjanlupaus on yleensä pätemätön. Kannattaa sopia asia, koska eihän tuo vuoden varastointikaan aivan ilmaista ole.
Ei kai kyse mistään löytötavarasta ole, jos irtaimisto on kiineistössä tai tontilla vaan tällöin irtaimisto on lähtökohtaisesti sen omaisuutta joka omistaa alueen eli tässä tapauksessa työkalut ovat kuolinpesän omaisuutta.
Aloituksessa ei kerrota miten perunkirjoitus ja perinnönjako on tehty eli jos esim. mummola on jätetty sen perijälle irtaimistoineen ja nyt ei kukaan pysty todistamaan, kenen omaisuutta työkalut ovat, niin tämä voi ehkä muuttaa asian.
Kysymys kolme.
Jos eno kieltäytyy toisten omaisuutta luovuttamasta, hän syyllistyy kavallukseen, josta voi tehdä rikosilmoituksen. Omistajalla on velvollisuus hyvittää varastoinnista aiheutuneet kohtuulliset kustannukset enolle.
Kaikki nämä asiat ovat olleet hyvässä yhteisymmärryksessä aiemmin ja esim. kaupanteosta ja työkaluista ja muista ei ole ollut ennemmin kränää.
Eno on sanonut aiemmin, että tavarat saavat olla mummolassa, koska äidilläni oli siellä esim. kasvimaa, jota kävi hoitamassa ja piti talosta huolta veljen asuessa talvet muualla. Nyt on sitten huomattu tällasia asioita, kun pipo on alkanut kiristää päätä jostain syystä.
Nämä muut sisarukset asuivat joko Ruotsissa tai muualla eivätkä koskaan olleet kiinnostuneet siitä, miten äidillä menee ja että voisiko auttaa. Tässäkin pipon kiristymistä on huomattavissa: hyvä olla muka "avulias" nyt kun tietää, että mummo ei tartte enää apua suuntaan eikä toiseen. Olivat kyllä holhouksen alle laittamassa ja kieltämässä rahan nostot pankista jne. silloin aikoinaan. Mummo oli itkenyt äidilleni, että mitä hän tekee, jos ei saa rahaakaan pankista enää?
Tämä on näitä klassisisa tapauksia, että kun vanhus sairastuu tai dementoituu, niin hänen lapsensa alkavat luulla, että he voivat alkaa päättää vanhempansa puolesta asioita. Vaikka vanhus olisi dementoitunut, lapset eivät voi päättää yksin yhtään mistään. Lasten juridinen asema omaan vanhempaansa ei muutu yhtään mitenkään, vaikka vanhus asuisi vanhainkodissa suljetulla osastolla, olisi sairas, olisi dementoitunut tai olisi vaikka hullu lastensa mielestä. Vasta sitten vanhuksen valta omiin asioihinsa katoaa, kun hänet julistetaan vajaavaltaiseksi.
Kysymys 1:
Jos mummo oli elämänsä ajan oikeustoimikelpoinen ja hän teki suullisen sopimuksen äitisi kanssa, niin se ei muille kuulu eli äitisi ei tarvinnut kysyä muilta sisaruksilta, kuka alkaa hoitamaan.
Kysymys 2:
Oikeustoimikelpoinen ihminen, jolla EI OLE edunvalvojaa eikä hän ole tehnyt edes edunvalvontavaltuutusta, saa myydä omaisuutta elinaikanaan kelle haluaa.
Kysymys 2:
Työvälineet olivat siis vanhempiesi eikä mummosi. Arvaan että jos vanhempasi pystyvät todistamaan, että työkalut ovat heidän omaisuuttaan, niin ainakin tällöin työkalut on luovutettava vanhemmillesi.
"Ovatko sisarukset oikeassa?"
Eivät tietenkään ole.
"Eikö oikeustoimikelpoinen ihminen saa myydä omaisuutta elinaikanaan, kelle haluaa?"
Kyllä saa.