pyydän. Keväällä sairastuin vakavasti ja enkä vieläkään tunne olevani entiselläni.Kipuja riittää ja ahdistusta.Unettomuutta ja pelkoja. Mieheni sairas myös. Riittääkö rakkaus? Kunhan jotenkin päivästä toiseen pääsisimme. Syntymässä säikähtänyt ilmeisesti olen. Sielunrauhaa ja tasapainoa ikäni etsinyt,vääristä paikoista kuitenkin. Voitko auttaa?
Apua
Tyyrintyttö
174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
en saa puhua sairauksista, mutta voihan sitä muuten jotakin kertoa.
kyllä teillä rakkautta on, sellaista arkista ja luottavaista ja huumoriakin löytyy.
pitäkää siitä hyvää huolta ja ruokkikaa sitä hellästi, kyllä kannattaa!
aina kun teet ruokaa voit vaikka ajatella, että sydämelläkin on nälkä.
tuohon sielunrauhaan ehdottaisin, että lukisit kahil gibranin "profeetan". siinä on kaunis ja monisävyinen kirja, minkä voi lukea rauhassa monta kertaa ja aina siitä löytää uutta ja hienoa.
mistäköhän sinä sitä sielunrauhaa olet etsiskellyt, mietin. ainakin sen löytää luonnosta, erityisesti metsästä ja hiljaisuudesta. itse pidän saunaa pyhänä paikkana, kunhan ei pidetä meteliä. kynttilä tuo myös rauhaa, katsele sen lepatusta ja keskity itseesi rauhassa. minusta tuntuu, että et vielä tunne itseäsi tarpeeksi syvältä. sinä pelkäät, vaikka olet jo noin paljon elämänkokemusta kerännyt ja pitkälle päässyt. ole armollisempi itsellesi, anna turhien asioiden levätä omassa pölyssään..
voi hyvin!
t. Keskiyö