Millai mä voisin unohtaa mun ihastuksen,koska se seurustelee ni haluisin unohtaa sen mut en vaa jotenki pysty,mitä teen?
Unohtaminen...
Mulla on pulma
7414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yrität vaa unohtaa...eti joku toine ihana vapaa ja ....no joo....joku jätkä...:) kyl niit löytyy...:)
Ite oon ihastunu naimisissa ja lapsia tyyppiin. En kyllä ikinä vois kuvitellakaan tekeväni asialle mitään mut ei se vaan mee ohikaan. Pari kuukautta jo haikaillu. Mut kyllä se ajan kaa ohi menee. Tai jos ei mee niin sit täytyy vaan haikailla :)
Anna ajan kulua. Helpommin sanottu kuin tehty joo. Yritä vaan ajatella "jos hän ei näe mussa mitään, nii miks mä muka hänessä" tyyliin tai vielä parempaa, et ajattele ollenkaan. Hetken päästä kun ihastus laimentunu, niin kohtaat uuden ihastuksen ja entinen on historiaa :) Ja jokatapauksessa; jos ei vastakaikua tule niin pakostakin se joskus lakkaa, joten sitä odotellessa.
Niin no, mä oon kohta ollu vuoden ihastunu yhteen tyttöön, enkä pysty unohtaan sitä, aina kotona mietin että nyt en oo enään kiinnostunu siitä, niin sitten kun sen näkee koulussa niin heti haluaiski sen.. Olen sitä pitkään jo mietiskelly keinoa unohtaa, mutta sitä vaan ei tunnu olevan, enkä muuten oo ees ihastunu kehenkään muuhunkaan sen jälkeen, se on vain täydellinen ihminen jota en koskaan voi saada, joten mielummin oon yksin, kuin jonkun muun kuin sen kanssa.
eli unohtaminen on todella vaikeaa...
tiedän, koska olin itse kaksi vuotta ihastunut
yhteen jätkään!
tuli mieleeni, että tunnetteko te näitä henkilöitä
luonteelta? siis oletteko vain ihastuneet ulkonäköön ja siihen luonteeseen minkä kuvan saatte hänestä esim.koulun käytävillä tai kaupungilla kuljeskelusta?
itse en nimittäin tuntenut kyseistä jätkää tämän
paremmin, ja olin aina ajatellut, että "hänhän on aivan ihana, tädellinen ja..." plaa plaa...
todellisuudessa ei ollutkaan aivan näin.
tietysti hän oli hauska ja kiva, muttei sitten kuitenkaan aivan mitä ajattelin...ja kaikenlisäksi
hän ei tuntunut huomioivan läsnäoloani ollenkaan...
en tiedä, jotenkin sain VIHDOINKIN päästettyä
tästä irti. se oli vaikeaa, mutta lopulta onnistuin. eikä tästä ole pitkäkään aika,
korkeintaan kuukausi, mutta nyt olen 99.5% varma
etten enää ihastu häneen!
en tiedä, jotenkin siinä sitten lopulta onnistuin...
tästä ei nyt varmasti ollut juurikaan apua,
mutta kerroinpahan nyt vain oman kokemukseni...
pärjäilkää, älkääkä juuttuko kiinni toiseen,
vaikka se onkin joskus aivan helvetin vaikeaa!
Juu, kyllä tiedän sen tytön luonteen, enkä ole vain ihastunut ulkokuoreen, koska muuten en olisi juuttunut häneen näinkin pitkäksi aikaa, mutta minkäs teet kun ei voi unohtaa niin ei.
Mulla on sama ongelma. Sain ainakin itseni uskoteltua, että poika johon ihastuin tuntee hyvin lämpimästi minua kohtaan, mutta en voinut asialle mitään tehdä, kun poika seurustelee ja on seurustellut tyttöystävänsä kanssa jo 2 vuotta. Olisi ollut tosi väärin mennä siihen väliin. Välillä jo luulin, että en mä enää siihen ole ihastunut, mutta aina se tunne tulee takaisin. Poika on vielä tällä hetkellä mun kaveri ja yritän nauttia siitä. Mä oon vaan ajatellu asiaa siltä kantilta, että jos meidän on tarkoitus olla yhdessä, niin asia järjestyy jotenkin. Enkä kestäisi ajatusta, että poika nyt jättäsi tyttöystävänsä monen vuoden seurustelun jälkeen mun takiani ja sit mä tajuisinkin kuinka hölmö poika on. Siinä menisi vain kaikki sekasin ja niin pieleen. Parempi vain yrittää niellä tilanne ja uskoa siihen, että saatte vielä mahdollisuuden joskus, jos niin on tarkoituskin. Paras olisi tietysti ihastua johonkin uuteen poikaan, mutta aina sekään ei tepsi. Itse olen ihastunu tuon pojan jälkeen moneenkin, mutta varattu poika vie aina voiton. Voimia! :)