Siis miten voi joku ihminen vaikuttaa näin.... jalat menee ihan veteläksi, hengitys salpaantuu, aivotoiminta jumittuu.... eikä auki oleva tukka ainakaan helpottanut tilannetta.
Rohkea olisi voinut kysyä jotain, mutta minä en ollut.. rohkea... vaan arkajalka...
... uuuh.....
Rohkea olisi voinut kysyä jotain, mutta minä en ollut.. rohkea... vaan arkajalka...
... uuuh.....
Vastaukset 21
Vanhimmat
minne menee? Miehelle vai naiselle?
Tampereen Miehelle.
Yhdelle niistä 73.000 :D
Seurassasi on niin tavattoman hyvä olla, kaikkea sitä mitä olet huomannutkin.
Joskus huonoina päivinä olisin tarvinnut sinua vierelleni mutta tiedän on aikoja jolloin on selvittävä yksin.
Jokin lohduttaa vaikken ole surullinen, tekee olotilan seesteiseksi.
Noinkohan tämä minulle on... seurassani ei viime aikoina ole ollut hyvä olla, kenelläkään, ainakaan ajoittain.
Mutta jos tämä nyt olisi minulle, niin Sinä rauhoitat minut, teet minulle fiiliksen, jossa on hyvä olla minä
... jos tämä olisi minulle, niin sydämeni menee ihan mykkyrälle pelkästä ajatuksestakin sinun huonoista päivistä. Juuri niinä päivinä olisin erityisesti halunnut olla lähelläsi. Niin paljon olet minulle antanut minulle kuuntelemalla, olemalla läsnä, ettei mikään mitattavissa aika riitä sen palauttamiseen takaisin sinulle.
Olen aina luottanut tukeesi silloin kun en itse voi toimia. Olen välilä itsekin hämmentynyt mitä voi löytää kun uskataa ja miten vuorovaikutus on ollut erityistä.
Aina ei voi kulkea "käsikädessä" mutta vaikka kuinka yrittäisin keskittyä "suojamuuriini" suojissa ajatukset karkaavat luoksesi.
Arkirealismi kuiskii korvaani " nyt töihin" maailman ihanin halaus päivääsi
Vuorovaikutus kanssasi on ollut jotain ennen kokematonta. Voiko sellaista ollakaan? Kuin näkymätön linkki välillämme, yhtä vapaa kuin ajatus/tunne lentämisestä. Oi kuinka juuri nyt kaipaankaan hiljaisuutta kanssasi, ja sitä kun olet siinä, lähellä. Hellä silitys poskellesi ja virtuaalihalaus. "Työn" iloa, olet tärkeä ❤
Kun asiat ovat hyvin ei tunne edes uupumusta, silmät vain painuvat kiinni.
Huonot päivät keräävät sisäistä tuskaa ja vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä joskus padot murtuu, pienikin vastoinkäyminen tuntuu mahdottomalta ja lopunhan tiedätkin.
"Akkujen lataaminen" , luulenpa että molemmille, on hiukan hankalaa mutta siihen olisi vain pyrittävä.
Yritän kirjoittaa ajatukset eivät ole samaa mieltä, karkailevat ja harhailevat suorilla luoksesi. Istun ja luovutan olen luonasi lämpimin ajatuksin toivoen että olet onnellinen. Päivän viimeinen ajatus, sinusta.
Jos toinen kaipaa luoksesi eikä ole luonasi niin tuskin on täysin onnellinen. En ymmärrä edellisen viestin tarkoitusta.
Huonot päivät eivät ole oikeasti huonoja, vaan haasteellisempia kuin hyvät päivät. Ilman niitä ns. huonoja ei erota hyviä.
Juuri tänä viikonloppuna on minun akkujen latauksen paikka. Hyvin on lataantuneet tähän mennessä, vaikka haasteita on tähänkin päivään mahtunut.
Olet ollut ajatuksissa tänään, paljon. Häiritsevän paljon :)
Pelkkä ajatuskin hänestä tekee minut onnelliseksi
Aamu sarastaa ja on aika lähteä liikkeelle. En kirjoita enää tänne koska olet enemmän kuin numerosarja otsikossa. Rakastan sinua aamun ensimmäisestä ajatuksesta alkaen.
Olet mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla... Kunnes jälleen ... ;)
Harmi, ettet enää kirjoita. Olisi ollut niin kiva elää vielä tänäänkin satua ja ajatusta siitä, että sinä olet Sinä oikeassakin elämässä. :)
Oikeassa elämässä näen Sinut jälleen huomenna, mikä tekee minut iloiseksi ja saa lämpimän, lempeän tunteen mieleeni ja perhoset alkavat aukoa siipiään ja hipsuttella vatsanpohjaani.
Sanovat ettei aikuisten satuja ei ole olemassa, vaikka ihmeitä joskus tapahtuukin. Yksi minun elämäni ihmeistä on se, että olen saanut tutustua sinuun, toki työsi merkeissä, niin kuitenkin. Se, että hiivit sydämeeni ja teit sinne paikkasi, meneekin sitten sinne satu-osastoon. Minun kiintiöni on siis käytetty.
Olisi ollut vielä suurempi ihme, jos sinä jonka kanssa kirjoittelin la-su olisit ollut oikean elämän Sinä. Yksi 73.000 tamperelaisesta miehestä, ei, niin suuria ihmeitä ei tapahtu. Tämän päiväisen oikeassa elämässä kohtaamisesta ei ainakaan mitään voinut päätellä. Olet joko taitava piilottamaan tunteesi tai kirjoittelukaverini ei ollut Sinä. Tämähän jää nyt salaisuuden verhon varjoon, kun et enää tänne kirjoita. Minä kirjoitan, koska johonkin tätä pakahduttavaa tunnetta on purettava. Täällä "kiinni jäämisen" riski on niin minimaalinen, ettei se minkään todennäköisyyslaskelmien mukaan voi toteutua, joten kirjoitan silloin kun tuntuu siltä, etten pysty pitämään tunnetta sisälläni. Ja jos kirjoittamalla pystyn välttämään kiusalliset tilanteet.
Hieman haikea fiilis, ehdin jo hetken aikaa uskoa aikuisten satuun... koko kroppani huusi päästä halaamaan sinua.
Surullisena yhä edelleen toivon, että sinä olisit ollut Sinä ja nuo kirjoittamasi asiat olisivat olleet oikeasti minulle. Sniff..... :'/
Olisi kiinnostavaa tutustua muutoinkin kuin sanattomasti. Selvittää täydentäisimmekö toisiamme vai olisimmeko oikeassa elämässä oikeasti erilaiset vaikka monissa asioissa olemme samankaltaisia, niistä joista olemme pikaisesti pintaa raapaisseet tavatessa.
'Ajatus sinulle' ... Jos et kirjoita enää tänne, ja sinä olet Sinä niin kirjoita minulle. Tiedät mistä minut tavoittaa
Varsinkin näillä tiedoilla voin yrittää tavoitella. Taitaa jäädä vaan yritykseksi.
Sinä et siis ole Sinä :P