Kirjoitin 17.10 , nimimerkillä "ikävä", että hyvä ystäväni kuoli syöpään(37v).
Nyt tänään kuoli meidän perheen hyvä ystävä sydänkohtaukseen...Siis tämä on ihan kauheeta...Tulin illalla hänen vaimon kanssa sairaalasta.. ja sain hänet äsken nukkumaan unitabletttien avulla... itsekin olen ihan pihalla...ehkä täällä on hyvä purkaa tunteita...misekin on ihan lukossa... ei voi kommunikoida...NYYH
Nyt tänään kuoli meidän perheen hyvä ystävä sydänkohtaukseen...Siis tämä on ihan kauheeta...Tulin illalla hänen vaimon kanssa sairaalasta.. ja sain hänet äsken nukkumaan unitabletttien avulla... itsekin olen ihan pihalla...ehkä täällä on hyvä purkaa tunteita...misekin on ihan lukossa... ei voi kommunikoida...NYYH
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä olen ihan romuna.....mitä teen
Voi, sinua pientä. Sinulla ei taida nyt olla muuta mahdollisuutta, kuin olla romuna. Koska jotenkin sitä on oltava, tapahtui mitä tahansa, kun ei kerran voi lakata olemasta. Meillä ei ole täällä lohdutuksen sanoja. Emme kykene poistamaan hätäännystäsi. Voimme ainoastaan kuunnella sinua.
ajattelee miten muut ovat kestäneet, kun heillä on ollut vaikea sairaus ja heiltä on jäänyt pieniä lapsia. Odottaa kuolemaa, katsoa lapsia silmiin ja selittää heille, että on pakko jättää heidät tänne.
sitä on,vaikka kuinka tekisi mieli sanoa jotakin.
Puhu,kerro pahaa oloasi,kirjoita ,itke, jotakin kautta sitä "möykkyä" olisi yritettävä purkaa.
Viimeiseksi voisin sanoa,että" aika"poistaa tuskan,sitä vain ei jaksaisi odottaa,kun on niin paha olla.
Voimia Sinulle,
Avioero -90
Leskeys -96
Häätö -96
Konkurssi -99
Työttömyys -00
2.leskeys -00
Tuosta ikävästä "listasta" huolimatta
olen vielä elossa.
Jotenkin kai tätä surua sivuaa minunkin tilanteeni, johon pyytäisin apua ja etenkin miesten mielipiteitä: Olen 30 vuotta sairastanut tautia joka pahenee ja muuttuu kivuliaammaksi, mutta siihen ei kuole. Sama mies ollut kuvioissa koko ajan, lapset kaikki aikuisia. Ilman perhettä olisin tehnyt itsarin kipukohtausten aikana jo vuosia sitten. MUTTA: Miten vetäytyvän, etääntyvän ja puhumattoman miehen käy, jos vaimo lähtee sen viimeisen kerran? Ikinä ei sano rakastavansa minua, ja itse olen niin loppu etten jaksa häntä mihinkään rohkaista. Mitä tehdä? Kaikki lääketieteellinen apu on viimeistäkin spesialistia ja kuntoutusta myöten kohdallani jo käytetty. En jaksa yrittää muidenkaan eteen enempää.
Mä tiedän, että me kestämme, vaikka vain päivän kerrallaan. Ystäväni sai vähä aika sitten "uudet jalat" ja olin tosi onnellinnen kuultuani siitä..
joku sanoi minulle niin kauniisti, että "On tapana sanoa, että osan osaa suruusi. Vaikka sanojahan ne vain ovat. Ei toisen suruun voi ottaa osaa". Ja niinhän se onkin, että voimme vain kuunnella, olla läsnä jne., ehkä juuri se on sitä osaaottamista !