Ortoreksia?

Ortoreksia on tosi pirullinen, ja johtaa usein vakavaan alipainoon. Vaikea neuvoa, muuta kuin, että tolkutat itsellesi, että herkuttelu kuuluu normaaliin ja *terveelliseen* syömiseen. Voit koettaa hitaasti karsia sääntöjä ja pakkomielteitä syömisen suhteen, ja koettaa huonosta omastatunnosta huolimatta syödä vaikka pari kertaa viikossa jälkiruokaa. Tämä voi kuulostaa oudolta, koska aina hoetaan säännöllisten ja terveellisten ruokailutapojen merkitystä, mutta kannattaa opetella hieman vapaammaksi syömisaikojen suhteen, samoin ruuan suhteen. Sun olisi hyvä käydä myöskin ravitsemusterapeutin vastaanotolla.

Mulla on diagnosoitu anoreksia vuosia sitten, mutta se taisi olla enemmänkin ortoreksiaa (silloin ei vielä moisesta tiedetty). Laihduin sairaalakuntoon asti, ja olinkin osastolla pariin otteeseen. Sit oli vaan pakko tehdä jotain, koska painoin pahimmillani 40 kiloa. Pakotin vaan itseni syömään enemmän ja epäterveellisiäkin asioita.

Itselläni meni kyllä sitten myöhemmin överiksi ja sairastuin bulimiaan. Monet menevätkin tervehtymisvaiheessa "aidan yli toiselle puolelle", ja siksi ajattelin varoittaa tuostakin mahdollisuudesta.

Eli parasta lääkettä olisi varmastikin se, ettet ajattelisi niin paljoa syömistä ja painoa, hankkisit uusia kavereita ja harrastuksia, ja ennen kaikkea, oppisit pitämään itsestäsi painosta huolimatta.

Herkkujen ahmiminen ei ole normaalia syömistä sekään, ja sairaalassa usein siitä tulee tapa, kun haluaa äkkiä pihalle. Niin se mulle kävi. Olin onneton ja söin itseni pois sieltä, mutta siitä tuli eräänlainen selviytymismekanismi. Kun tuli paha mieli, se jotenkin yhdistyi syömiseen ja siitä tulevaan "lohtuun". Säännölliset ja semi-terveelliset ruokailutottumukset ja samalla ns. rento ote ruokailuun olisivat kai ideaali. Siis ei mitään flavonoidien laskemisia ja kuitupitoisuuksien mittaamisia ;)

Toivottavasti tästä oli apua :) Mä olen kokenut "kaikki mahdolliset" syömishäiriöt...