Auttakaas epätietoista

Itse olin raskaana vuosi sitten. Esikoista odotin. En osaa tietenkään sulle vastausta antaa mitä tuo kohdallasi tarkoittaa.. mutta itselläni pahoinvointi ym ei loppunut vielä noin varhain, vaan joskus vkolla 12-13. Ja phv väheni ja loppui pikkuhiljaa, ei ihan kerralla. Oletko käynyt vielä ultrassa?

Mulla oli viikoista 4 alkaen etovaa oloa ja vatsassa vihlaisuja, väsymystä, finnejä naama täynnä, hajuherkkyyttä, rintojen arkuutta ja kaiken lisäksi maha ihan sekaisin.

Oireet katosivat (paitsi finnit :) ) viikko ennen ekaa neuvolaa eli noin viikoilla 7 ja kerroin huolestani neuvola tädille. Raskaustesti näytti tuolloin neuvolassakin ihan plussaa ja minun piti vain odottaa viikolle 12 ultraa, ellen sitten olisi maksanut yksityiselle varhaisultrasta.

Loppuun asti täysin oireeton raskaus ja nyt esikois tyttäreni nukkuu yöuniaan ja täyttää kohta 2 v.

Älä huolestu vielä. Yritä olla stressaamatta ja elää nyt päivä kerrallaan.

Alkuraskauden viikot ja kuukaudet voivat kyllä olla sietämättömän pitkiä. Mikään oireiden määrä, muutos tai oireettomuus ei suoraan kerro, jatkuuko raskaus hyvin. Ainoa varma huono merkki on vuoto, mutta toisaalta alkuraskaudessa voi olla vuotojakin ja kaikki voi silti olla hyvin. Ei auta kuin odottaa, niin raastavaa kuin se voi ollakin. Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle ap odotteluun!

Ystävien kanssa olemme joskus jutelleetkin, että siitä se vanhemmuus oikeastaan alkaakin - ensin murehtii, onko siellä vatsassa ketään, sitten murehditaan miten sikiö voi, sitten meneekö synnytys hyvin, sitten jo pian että kolhiiko taapero itseään, kiusataanko lasta koulussa, pääseekö opiskelemaan… Lapsen hyvinvoinnista kantaa aina huolta.

Sinikka-pappi

Käy ultrassa, yksityisellä. Ei tarvitse miettiä.