Tämän palstan ensimmäinen viestittäjä kesäkuussa on esittänyt tuon otsikkokysymyksen ja siihen ei ole ollut vastaajaa.
Mitä sanoisitte tästä?
Omaisen kuoleman jälkeen ilmeni tämän vainajan omaisilleen ottama ja määräämä henkivakuutus ja sijoitusvakuutus. Vakuutusyhtiö maksoi vakuutuksen vainajan sisaruksille kuten sukuselvityksestä ja perukirjasta ilmeni.
Sitten kaksi vuotta vainajan kuoleman jälkeen tuomioistuin "julisti" vainajalle perillisen 53-vuotiaan lapsen. Tämä uusvanha lapsi huomasi viisi vuotta vainajan kuolemasta, että hän voisikin hakea vakuutuskorvaukset itselleen tuomion kautta. Ei ole ottanut yhteyttä vakuutsyhtiöön. KO tuomitsi vakuutukset palutettavaksi veroineen (29 %) ja korkoineen tälle uusvanhalle. Vainajalla ei ollut lasta, eikä voinut edes siittää lasta.
20.000 euron vakuutussumma on ollut oikeudenkäyntikuluineen lähes kolminkertainen. Maksajia on eläkeläisiä kaikki yli 70-vuotiaita ja pienellä eläkkeellä olevia. Rahat oli käytetty, joten mistä he vakuutuskorvauksen palauttavat.
Ulosottoon vain ja maksamaan vuosissa 85 vuotta, jolloin vakuutuskorvaus olisi maksettu ja korkoja ei ole huomioitu. Pitäisi elää vähintään 150 vuotiaaksi, jotta velat olisi maksettu.
Onko kyse itseaiheutetusta velasta tai yleensä velasta. Voiko ihminen ylensä elää niin, että hänen tulee varoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan joskus viiden vuoden päästä.
Tuliko virhe, ettei ulosottoon joutunut käynyt ennustajaeukon luona - olisiko syytä nyt jokaisen mennä ennustajalle kyselemään ettei vain joutuisi ilman omaa syytään velalliseksi.
Mitä sanoisitte tästä?
Omaisen kuoleman jälkeen ilmeni tämän vainajan omaisilleen ottama ja määräämä henkivakuutus ja sijoitusvakuutus. Vakuutusyhtiö maksoi vakuutuksen vainajan sisaruksille kuten sukuselvityksestä ja perukirjasta ilmeni.
Sitten kaksi vuotta vainajan kuoleman jälkeen tuomioistuin "julisti" vainajalle perillisen 53-vuotiaan lapsen. Tämä uusvanha lapsi huomasi viisi vuotta vainajan kuolemasta, että hän voisikin hakea vakuutuskorvaukset itselleen tuomion kautta. Ei ole ottanut yhteyttä vakuutsyhtiöön. KO tuomitsi vakuutukset palutettavaksi veroineen (29 %) ja korkoineen tälle uusvanhalle. Vainajalla ei ollut lasta, eikä voinut edes siittää lasta.
20.000 euron vakuutussumma on ollut oikeudenkäyntikuluineen lähes kolminkertainen. Maksajia on eläkeläisiä kaikki yli 70-vuotiaita ja pienellä eläkkeellä olevia. Rahat oli käytetty, joten mistä he vakuutuskorvauksen palauttavat.
Ulosottoon vain ja maksamaan vuosissa 85 vuotta, jolloin vakuutuskorvaus olisi maksettu ja korkoja ei ole huomioitu. Pitäisi elää vähintään 150 vuotiaaksi, jotta velat olisi maksettu.
Onko kyse itseaiheutetusta velasta tai yleensä velasta. Voiko ihminen ylensä elää niin, että hänen tulee varoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan joskus viiden vuoden päästä.
Tuliko virhe, ettei ulosottoon joutunut käynyt ennustajaeukon luona - olisiko syytä nyt jokaisen mennä ennustajalle kyselemään ettei vain joutuisi ilman omaa syytään velalliseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
todella huonoa tuuriakin mutta jos lain edessä on tilanne tuollaiseksi katsottu niin sillepä on sitten paha tehdä mitään.
Tuo nyt kuuluu jo sarjassamme uskomattomiin tilastotapauksiin eli eipä noita nyt kovin usein putkahtele. Ainut kommentti jonka voi sanoa, on kohta "kaikki oli käytetty eikä voinut palauttaa". Siihen voi sanoa että tulevaisuuteen voi tietysti aina varautua mahdollisuuksien mukaan säästelemällä sukanvarteen. Mihinkään kristallipalloon nyt ei tietysti voi katsella mutta jos hiukkasen on jemmassa niin aina tulevaisuus pykälän helpompi tuli eteen mitä sitten tuli.
Mutta tosiaan jo niin huonoa tuuriakin jo että eihän tuollaiseen kukaan osaa varautua. Itsekin vakuutusrahoja saaneena joskus en kyllä ihan heti olisi osannut sen takia pistellä sivuun jos jostain ilmestyisi uusi perillinen vielä mukaan...:)
Jokaisen pitäisi lukea tämä viesti, jotta tiedostaisi mihin voi joutua vielä vanhoilla päivillään.
Ei ole auttanut elämänkokemus ja tieto puuttuu varmaan järkiään suomalaisilta. Mitä kauheksia tässä vähiten korruptoituneessa maassa voikaan tapahtua.
Voimia tarvitsette jaksamiseen!
Mieheni kuoleman jälkeen ilmaantui yksi lapsi lisää. Yhdestä lapsesta olin tietoinen mutta tästä toisesta en. Onneksi ei ollut mitään perittävää ja velkoja nämä "ylimääräiset" lapset eivät huolineet.
Ahneen ahneus sai paskaisen lopun!