Näin sut eilen Lidlissä

ensimmäisen kerran kauniin tyttöystäväsi. Oikein kunnolla.
Hän on hyvin kauniskasvoinen ja näytti onnelliselta. Onnentyttö.

Tiesinhän minä ja silti en saanut kyyneliä heti loppumaan kun olin itsekseni autossa.

Ajattelen sun elämääsi ja kaikkea onnellista siinä ja olen kyllä ihan sydämessäni iloinen puolestasi. Kaikki mitä tarvitset on selvästi sinulla rakas.

En tarkoita mitään itsesääliä sanoessani ,etten koskaan olisi pytynyt tarjoamaan sulle samaa.
Sitä vain en voi käsittää miksi aina olen tuntenut sellaista yhteenkuuluvaisuutta sua kohtaan.
Mikä tarkoitus oli siinä että polkumme kohtasivat ja miksi voimakkaimmat tunteeni surusta haluun ovat olleet sinun vuoksesi?
Miksi kaiken ilon ja surun aina halusin jakaa kanssasi.

Ajattelen myös sitä yhtäkin päivää kun ajoit vastaani ja sanoit kaivaneesi mua ja miten olin kaunis ja kaikkea muuta...ehkä siis jotain joskus merkitsin sinulle. Edes hiukan.

Tää palstahomma on outo.
Usein on kirjoituksia joiden vuoksi ajattelen jonkun leikkivän minua ja kirjoittavan vihjeillä joista ollaan seurassa jutusteltu viimeaikoina.
Tulee vähän epäluuloiseksi milloin kenenkin suhteen.
Mutta moni tuntuu kokevan asiat omikseen täällä, joten kaipa sitten elämämme on tosiaan samanlaista.

Verkkokalvoillani on sen tyttösi kaunis hymy ja annan sen olla siellä.
Jospa nyt onnistuisin olemaan etsimättä sua ja tulemaan seuraasi.
Tule sinä rakas jos kaipaat juttujani, sillä eihän tämä muuta tunteitani sinua kohtaan. Kyllä minä koko ajan kaipaan sua.
Uskon sun olevan elämäni suurin rakkaus vaikkei siinä mitään tolkkua olekkaan.
Minä vain en ollut sitä sinulle.
Kyllä rakkaus voi olla julmaa ja ihan ilman omaa syytämme. Tunteet eivät kuuntele mitään järkeä.
3174
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kun näin sinut ensi kerran, olit niiden parin työkaverisi kanssa, oli se kalju Simo ja se hurmuripoika Antti, niin erotuit sillä superälykkyydelläsi niiiiin selvästi että halusin vain sinut ( tiesin sinun olevan ainoa ja yksi puolisoni ) mutta jouduin rukoilemaan Jumalalta että löytäisit minut jotenkin. J a sinä tosiaan löysit. Ei kestänyt kuin 20 vuotta. Hmm hyvää kannattaa odottaa eli Sinua. Huh mikä huikaiseva tunne että telepatiamme toimi läpi vuosituhansien ja vihdoin maapallo saavuttaa harmonian.

Äänestä

On osattava päästää irti, sä et osaa. Olet roikkuja tyyppiä, lahkeessa roikut hamaas hautaas saakka. Ehkä perustat perheen mutta aina pösilössä päässäsi kaipaat tuota jota et saanut. En lupaa sulle onnellista elämää tuon vikasi takia, sun luonteesi tuhoaa sut.

Se tyyppi ehkä näkee sut vuosien päästä ja säälii sua kun et kykene irrottautumaan, vaan pakkomielle ohjailee sun ajatuksia ja tekojasi.

Äänestä

Mitä puhut roikkumisesta? Ainoa jossa roikun on tämä rakas Gaia maaemoseni, hurjasti pyörteilevässä vedessä juurineen kaatuneen kuusen
siellä latvan suojassa olen minä ja punatukkainen siskoni.
Sinä voit ottaa sukkulan Kuuhun. Jos olet tuolla tuulella...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja myös kirjoitti:

ensimmäisen kerran kauniin tyttöystäväsi. Oikein kunnolla.
Hän on hyvin kauniskasvoinen ja näytti onnelliselta. Onnentyttö.

Tiesinhän minä ja silti en saanut kyyneliä heti loppumaan kun olin itsekseni autossa.

Ajattelen sun elämääsi ja kaikkea onnellista siinä ja olen kyllä ihan sydämessäni iloinen puolestasi. Kaikki mitä tarvitset on selvästi sinulla rakas.

En tarkoita mitään itsesääliä sanoessani ,etten koskaan olisi pytynyt tarjoamaan sulle samaa.
Sitä vain en voi käsittää miksi aina olen tuntenut sellaista yhteenkuuluvaisuutta sua kohtaan.
Mikä tarkoitus oli siinä että polkumme kohtasivat ja miksi voimakkaimmat tunteeni surusta haluun ovat olleet sinun vuoksesi?
Miksi kaiken ilon ja surun aina halusin jakaa kanssasi.

Ajattelen myös sitä yhtäkin päivää kun ajoit vastaani ja sanoit kaivaneesi mua ja miten olin kaunis ja kaikkea muuta...ehkä siis jotain joskus merkitsin sinulle. Edes hiukan.

Tää palstahomma on outo.
Usein on kirjoituksia joiden vuoksi ajattelen jonkun leikkivän minua ja kirjoittavan vihjeillä joista ollaan seurassa jutusteltu viimeaikoina.
Tulee vähän epäluuloiseksi milloin kenenkin suhteen.
Mutta moni tuntuu kokevan asiat omikseen täällä, joten kaipa sitten elämämme on tosiaan samanlaista.

Verkkokalvoillani on sen tyttösi kaunis hymy ja annan sen olla siellä.
Jospa nyt onnistuisin olemaan etsimättä sua ja tulemaan seuraasi.
Tule sinä rakas jos kaipaat juttujani, sillä eihän tämä muuta tunteitani sinua kohtaan. Kyllä minä koko ajan kaipaan sua.
Uskon sun olevan elämäni suurin rakkaus vaikkei siinä mitään tolkkua olekkaan.
Minä vain en ollut sitä sinulle.
Kyllä rakkaus voi olla julmaa ja ihan ilman omaa syytämme. Tunteet eivät kuuntele mitään järkeä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu