Lihomisen pelkoa, ahdistusta..

..kirjoitan tänne, koska tuntuu,että on pakko purkaa tunteita jonnekin. Olen 18 vuotias tyttö ja on alkanut tuntumaan, että kaikki ei taida olla kohdallaan. Jo noin vuoden ajan olen huomannut tarkkailevani syömisiäni ja painoani ja nykyään ajattelen niitä koko ajan. Välillä painoni laskikin jonkun verran ja olin siinä alipainon rajoilla, mutta sitten painoni nousi 2 kiloa ja sehän tuntu nyt minusta "katastrofilta". Mietin ruokaaja liikkumisiani koko ajan ja suunnittelen syömisiäni.Lenkkeilen useita kertoja päivässä ja liikun muutenkin paljon. Välillä taas saan kammottavia ahmimiskohtauksia, joita on vaikea lopettaa ja niiden jälkeen tulee aivan kamala olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tunnen olevani lihava, vaikka toisaalta tiedän, etten ole lihava. Omassa päässäni vaan ajattelen, että yksi pulla voi lihottaa minua 10 kiloa. Viime kesänä aloin tuntea myös oloni masentuneeksi ja ettei elämässä ole mitään mielekkyyttä. Kaikki on vaan ruokaa ja ruokaa ja sen miettimistä ja lihomisen pelkoa. Olen alkanut viillelläkin itseäni, vaikka tiedän ettei niin tulisi tehdä. Mielialani heittelevät todella nopeasti ja itken päivittäin eri syistä. Olen myös kärttyinen ja äkäinen usein. Lukiossa alkoivat kirjoitukset, mitkä stressaavat kamalasti, mikäei paranna muutenkin pahaa oloani. Tunnen olevani voimaton ja kykenemätön mihinkään ja uskon, etten onnistu kirjoituksissa lainkaan ja että mokaan kaiken. En tiedä oikeastana miksi tänne kirjoitin ja tuskin kukaan edes lukee tätä ja jos lukee, saan luultavasti paskaa niskaani. Aivan sama. Minun pitäisi kai hakea apua ja kaikkea, mutta en jotenkin halua. Uskon ettei siitä kuitenkaan olisi mitään hyötyä ja olen jotenkin tottunut sekopäisee ajatusmaailmaani. En edes tiedä mikä minua vaivaa. Syömishäiriö, masennus, hulluus? Mikä lie. Täytyy vaan jatkaa taistelua ja yrittää löytää ilon aiheita ja yrittää päästä ongelmista eroon. ei kai siinä muukaan auta.