Aila ja Vuokko sontaluukussa

Olisin katsonut ko. ohjelman netistä mutta "sontaluukku" on kai sabotoitu kun ei aukea.

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

itsestäsi todella pitää paikkaansa, kun lukee ivailevaa, vähättelevää, vääristelevää jopa korskeata viestiäsi koskien tuota Ylen ohjelmaa, jossa kirjan "Usko, toivo ja raskaus" kirjoittajat ovat haastateltavina.

Vuosikymmenten valheelliset ja omahurskaiset ihmisopit vl-lahkossa ovat tehneet tehtävänsä - potilas on kroonikko eli parantumaton.

Ylen toimttaja: LUE! kirjoitti:

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

Saat uskoa ihan mihin haluat, mutta ethän ota Jumalaa omien pinttymiesi takuumieheksi !

Et ole voinut omien uskomisiesi kautta tulla sellaiseen johtopäätökseen että lapsia pitää olal tupa ja vintti täynnä ennekuin ollaan lähellä Jumalaa, koska Raamatussa ei Jumala välitä meille minkäänlaista viestiä lasten määristä eikä niiden autuuttavuudesta taivastasolla.

eli saa itseään pettää, mutat ei se kovin mairittelevaa ole ulospäin.

eli ue nyt välillä sitä uskomisen oppikirjaakin kun lukuihmisiä olet jossain määrin.

saa lukea kirjoitti:

Saat uskoa ihan mihin haluat, mutta ethän ota Jumalaa omien pinttymiesi takuumieheksi !

Et ole voinut omien uskomisiesi kautta tulla sellaiseen johtopäätökseen että lapsia pitää olal tupa ja vintti täynnä ennekuin ollaan lähellä Jumalaa, koska Raamatussa ei Jumala välitä meille minkäänlaista viestiä lasten määristä eikä niiden autuuttavuudesta taivastasolla.

eli saa itseään pettää, mutat ei se kovin mairittelevaa ole ulospäin.

eli ue nyt välillä sitä uskomisen oppikirjaakin kun lukuihmisiä olet jossain määrin.

*Saat uskoa ihan mihin haluat, mutta ethän ota Jumalaa omien pinttymiesi takuumieheksi*


Sinutko tuon sekä henkisesti että fyysisesti kauniin eläväisen naisen pitäisi ottaa takuumieheksi?
Voi herra varjele, etten muuta sano.

Ihanan uskovaisen suurperheen äidin pitäisi ottaa esikuvaksi mielisairas painajainen.

Menkää hoitoon!!!!!! Tai syökää enemmän lääkkkeitä.

Ylen toimttaja: LUE! kirjoitti:

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

uskoasi todeksi ainoastaan alapään kautta?

Elätkö kirjoitti:

uskoasi todeksi ainoastaan alapään kautta?

En, alapääni on virtsan pylväs. Ikävää että kolmelläkymmenellä se pylväs sojottaa hörökorvien välistä. Siellä oleva tila kuuluisi olla oman aivotoiminnan käytössä.

Oma diagnoosisi kirjoitti:

itsestäsi todella pitää paikkaansa, kun lukee ivailevaa, vähättelevää, vääristelevää jopa korskeata viestiäsi koskien tuota Ylen ohjelmaa, jossa kirjan "Usko, toivo ja raskaus" kirjoittajat ovat haastateltavina.

Vuosikymmenten valheelliset ja omahurskaiset ihmisopit vl-lahkossa ovat tehneet tehtävänsä - potilas on kroonikko eli parantumaton.

Koen kiusaamisena tämän viestin ja Ilolan esiintymisen tiedotusvälineissä. Olen lähellä luhistumista tämän kiusaamisen takia. Apua ei enää saa kun on VL.

sivusta kommentti. kirjoitti:

*Saat uskoa ihan mihin haluat, mutta ethän ota Jumalaa omien pinttymiesi takuumieheksi*


Sinutko tuon sekä henkisesti että fyysisesti kauniin eläväisen naisen pitäisi ottaa takuumieheksi?
Voi herra varjele, etten muuta sano.

Ihanan uskovaisen suurperheen äidin pitäisi ottaa esikuvaksi mielisairas painajainen.

Menkää hoitoon!!!!!! Tai syökää enemmän lääkkkeitä.

Ihanan uskovaisen suurperheen äidin pitäisi ottaa esikuvaksi mielisairas painajainen.

"Aistin suomalaisen aamuvirkun syvän myötähäpeän huokauksen! Olen varma että 99% lestadiolaisista häpesi silmät päästä, kun heidän elämää puitiin tämän palstan väen
(30 aivopestyä tolloa) kirjoitetun kirjan perusteella.."
Onko lesd. elämä niin surkeaa tai pimeää , etä pitää hävetä silmät päästään ?

Ylen toimttaja: LUE! kirjoitti:

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

Nykyisin kansan keskuudessa ja usein myös medioissa käsite suurperhe on kyseessä, jos perheessä on 2 tai 3 lasta. Todellisuudessa eivät nämä nykynormin täyttävät pariskunnat tiedä SUURPERHEEN elämästä ja vaikeuksista yhtään mitään. Ise olen esikoislestadiolaisen perheen kasvatti, ja minun vanhemmat iloitsivat jokaisen lapsen syntymästä ja kiittivät Jumalaa tästä uudesta lahjasta. Vaikka lapsia meillekin tuli lähemmäs kymmenen, niin yksikään niistä ei tuntunut ylijäämälapselta; kaikki olivat todella tervetulleita. Äidillä oli tapana sanoa, että jos Taivaan Isä antaa meille lapsen, Hän siunaa sille myös leivän. Eikä meiltä koskaan mitään puuttunutkaan. Usko Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa saa vieläkin ihmeitä aikaan. Ei Herran käsivarsi ole lyhetty!

HUOMAA, että toinen ohjelmassa olleista on jo täällä rääkkymässä. en tarkoita Ailaa :)))))))))))))

1+16 kirjoitti:

HUOMAA, että toinen ohjelmassa olleista on jo täällä rääkkymässä. en tarkoita Ailaa :)))))))))))))

en ole vuokko

1+16 kirjoitti:

HUOMAA, että toinen ohjelmassa olleista on jo täällä rääkkymässä. en tarkoita Ailaa :)))))))))))))

millainen sontaluukku se teidän takapihaltanne löytyy - sehän on lemunnut jo vuosikymmenten ajan ja lemuaa edelleen:))

1+17 - vilkaisepa kirjoitti:

millainen sontaluukku se teidän takapihaltanne löytyy - sehän on lemunnut jo vuosikymmenten ajan ja lemuaa edelleen:))

Ei susta tuu eläjää, muistutat ruisrääkkää.

Katsoin YLE Areenasta Vuokko Ilolan ja Aila Ruohon haastattelun.
Eipä ihme, että lestat haukkuu Vuokko Ilolaa, hänhän on kerrassaan hieno nainen. Toivottavasti tällaisia naisia nousee lisää lestojen parista.
Missä ne lestaukot piileksii, kun ei näy julkisuudessa?

haastattelu oli harvinaisen rehellistä ja asiallista.

Oli uskomatonta kuultavaa, että jos vaimo haluaa erota väkivaltaisesta miehestään, niin ainut huoli, mikä vl-yhteisöllä sellaisessa tapauksessa on se, miten mies saa seksuaaliset tarpeensa täytettyä, jos hän jää yksin. Ei yhteisöä kiinnosta lasten kohtalo perheen isä ollessa väkivaltainen, vaan miehen seksuaalisten tarpeiden täyttäminen.

Millaisten sovinistien lahko tuo vl-lahko onkaan!

Ailan ja Vuokon kirjoitti:

haastattelu oli harvinaisen rehellistä ja asiallista.

Oli uskomatonta kuultavaa, että jos vaimo haluaa erota väkivaltaisesta miehestään, niin ainut huoli, mikä vl-yhteisöllä sellaisessa tapauksessa on se, miten mies saa seksuaaliset tarpeensa täytettyä, jos hän jää yksin. Ei yhteisöä kiinnosta lasten kohtalo perheen isä ollessa väkivaltainen, vaan miehen seksuaalisten tarpeiden täyttäminen.

Millaisten sovinistien lahko tuo vl-lahko onkaan!

Opetelkoot lestasonnit vetämään käteen, jos vaimo on ajettu siihen pisteeseen, että ero on ainut mahdollisuus.

Rohkeita naisia! kirjoitti:

Katsoin YLE Areenasta Vuokko Ilolan ja Aila Ruohon haastattelun.
Eipä ihme, että lestat haukkuu Vuokko Ilolaa, hänhän on kerrassaan hieno nainen. Toivottavasti tällaisia naisia nousee lisää lestojen parista.
Missä ne lestaukot piileksii, kun ei näy julkisuudessa?

"Missä ne lestaukot piileksii, kun ei näy julkisuudessa?"

Nehän on siellä vaimon selän takana "peitsi tanassa"

Ailan ja Vuokon kirjoitti:

haastattelu oli harvinaisen rehellistä ja asiallista.

Oli uskomatonta kuultavaa, että jos vaimo haluaa erota väkivaltaisesta miehestään, niin ainut huoli, mikä vl-yhteisöllä sellaisessa tapauksessa on se, miten mies saa seksuaaliset tarpeensa täytettyä, jos hän jää yksin. Ei yhteisöä kiinnosta lasten kohtalo perheen isä ollessa väkivaltainen, vaan miehen seksuaalisten tarpeiden täyttäminen.

Millaisten sovinistien lahko tuo vl-lahko onkaan!

Jos Aila ja Vuokko noin sanoivat, niin ovat kyllä valehtelijoita pahimmasta päästä.

Dbdjdjjdjdbdhvdjvjxv kirjoitti:

Jos Aila ja Vuokko noin sanoivat, niin ovat kyllä valehtelijoita pahimmasta päästä.

Ei Aila mitään valehdellut, vaan korosti että kirjassa on kärjistettyä tietoa. Sanoi että jos tehtäisiin sokko tutkimus niin tulos olisi hänen mielestä aivan toinen.


Vuokkoa ei kukaan kukaan enää ota vakavasti.

-se siitä. kirjoitti:

Ei Aila mitään valehdellut, vaan korosti että kirjassa on kärjistettyä tietoa. Sanoi että jos tehtäisiin sokko tutkimus niin tulos olisi hänen mielestä aivan toinen.


Vuokkoa ei kukaan kukaan enää ota vakavasti.

Kirjahan todistaa että on olemassa vaiheeseen jäänyt aivoton vl-porukka joilla ilmenee nuo kaikki ongelmat. Heitä on kuulemma n 100 henkeä ja heidän henkensä vastaa keskenään henkeen.

Ailan ja Vuokon kirjoitti:

haastattelu oli harvinaisen rehellistä ja asiallista.

Oli uskomatonta kuultavaa, että jos vaimo haluaa erota väkivaltaisesta miehestään, niin ainut huoli, mikä vl-yhteisöllä sellaisessa tapauksessa on se, miten mies saa seksuaaliset tarpeensa täytettyä, jos hän jää yksin. Ei yhteisöä kiinnosta lasten kohtalo perheen isä ollessa väkivaltainen, vaan miehen seksuaalisten tarpeiden täyttäminen.

Millaisten sovinistien lahko tuo vl-lahko onkaan!

Ailan ja Vuokon esiintyminen telkkarissa oli aitoa, rehellistä ja FIKSUA. Näistä naisista saadaan olla ihan ylpeitä. Sanavalmiita mutta eivät ylimielisiä himpun vertaa.

Ailan ja Vuokon kirjoitti:

haastattelu oli harvinaisen rehellistä ja asiallista.

Oli uskomatonta kuultavaa, että jos vaimo haluaa erota väkivaltaisesta miehestään, niin ainut huoli, mikä vl-yhteisöllä sellaisessa tapauksessa on se, miten mies saa seksuaaliset tarpeensa täytettyä, jos hän jää yksin. Ei yhteisöä kiinnosta lasten kohtalo perheen isä ollessa väkivaltainen, vaan miehen seksuaalisten tarpeiden täyttäminen.

Millaisten sovinistien lahko tuo vl-lahko onkaan!

Tämä kohta ei pidä paikkansa,.se on täyttä mielikuvitusta, tunnen sen verran vl-kenttää ovat mukames huolissaan, miten mies saa seksuaaliset tarpeensa täytettyä

KII-TOOOS! kirjoitti:

Ailan ja Vuokon esiintyminen telkkarissa oli aitoa, rehellistä ja FIKSUA. Näistä naisista saadaan olla ihan ylpeitä. Sanavalmiita mutta eivät ylimielisiä himpun vertaa.

Aila ja Vuokko olisivat hyviä BB-talossa

Rohkeita naisia! kirjoitti:

Katsoin YLE Areenasta Vuokko Ilolan ja Aila Ruohon haastattelun.
Eipä ihme, että lestat haukkuu Vuokko Ilolaa, hänhän on kerrassaan hieno nainen. Toivottavasti tällaisia naisia nousee lisää lestojen parista.
Missä ne lestaukot piileksii, kun ei näy julkisuudessa?

kokoontuneet rauhanyhdistykselle hätäkokoukseen, kun naiset vihdoinkin uskaltuivat kertomaan totuuksia siitä "ihanasta vl-uskonelämästä," joka orjuuttaa naisia synnyttämisen pakolla ja harhaisella opilla, että henkensä kaupalla lapsia synnyttävä vl-nainen ansaitsee taivaspaikan, mitä enemmän hän lapsia tähän maailmaan synnyttää.

Ihmisoppia ja harhaista sellaista - vanhojen ukkojen saneluja, ukkojen, jotka käyttävät näin valtaa vl-yhteisöissään. Sanelupolitiikka - ei mitään oikea ja rehellista uskoa - ulkokultaista kuitenkin.

Jaa kuka? Pitäskö tuntia?

Ei uskalla sanoa nimeä kun nää Vuokon tyyliset heti kirjoittelee salaisille palstoille asiasta jne.

Valhetellen ainakin toinen.

Varma asiasta kirjoitti:

Valhetellen ainakin toinen.

jotenkin yksinkertaisia ja naiveja, kun täällä jatkuvasti jankutetaan ja toistetaan sitä, että Vuokko valehtelee - tietenkin siksi häntä parjataan, koska hän on taustaltaan vanhoillislestadiolainen.

Ei haukku haavaa tee, mutta kertoo haukkujistaan kylläkin sen, ettei siellä korvien välissä ole mitään muuta tyhjyyttä ja pimeyttä täynnä.

Jotenkin sairasta porukka tykkänään - totuutta kun on vaikea sulattaa. Mieluummin halutaan uskoa Päivämiehen satuja onnellisista suurperheistä, mutta totuus siellä kulissien takana on kuitenkin aivan muuta.

Ovatko vl-ihmiset kirjoitti:

jotenkin yksinkertaisia ja naiveja, kun täällä jatkuvasti jankutetaan ja toistetaan sitä, että Vuokko valehtelee - tietenkin siksi häntä parjataan, koska hän on taustaltaan vanhoillislestadiolainen.

Ei haukku haavaa tee, mutta kertoo haukkujistaan kylläkin sen, ettei siellä korvien välissä ole mitään muuta tyhjyyttä ja pimeyttä täynnä.

Jotenkin sairasta porukka tykkänään - totuutta kun on vaikea sulattaa. Mieluummin halutaan uskoa Päivämiehen satuja onnellisista suurperheistä, mutta totuus siellä kulissien takana on kuitenkin aivan muuta.

Osittain puhui muunneltua totuutta ja vääristä asioita tämä Vuokko Ilola ja siitä saa hermostua ja pahoittaa mielensä.

Tässä totuus:


HS- mielipidekirjoitus
13.9.2014 01:09
17

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

Kertoi muunneltua totuutta osassa kohtaa. Radiossa oli pilkallisen oloinen.

etkö näe? kirjoitti:

Tässä totuus:


HS- mielipidekirjoitus
13.9.2014 01:09
17

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

eli Hennan oma "totuus" - Henna näyttäisi näyttäisi kuitenkin ehtineen opiskella ja hankkia itselleen akateemisen pätevyyden. Ehkä vakinainen virka mahdollisti myös jatkuvasti äitisylomalla olemisen, koska sijainen hoiti työt, kun Henna oli äitiys- ja/tai mahdollisesti myös hoitovapaalla yhteiskunnan kustantaessa sen.

Itse en usko tuohon vuodatukseen sanaakaan, eivät vl-naiset totuutta myönnä, vaan myötäilevät vl-liikkeen linjaa "onnellisesta suurperheestä."

Niin myös Henna Porvoosta!

etkö näe? kirjoitti:

Tässä totuus:


HS- mielipidekirjoitus
13.9.2014 01:09
17

Olen vanhoillislestadiolainen ja seurannut julkista keskustelua uskostani. Havahduin ruokakaupassa, kun puolituttu ihminen sanoitti huolensa, että olenko täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Huolenpito lähimmäisestä on hyväksi – mutta keskustelua käydään nyt lestadiolaisnaisten omaa tahtoa ja uskoa aliarvioiden.

Keskustelusta on hävinnyt suhteellisuudentaju. Ymmärrän toki teemoja väsymyksestä, ahdingosta ja vaikeista valinnoista. Kaikki nämä ovat asioita, joihin kuka tahansa äiti voi törmätä. Vaikeuksien käsittelemiseen tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ihmissuhteita. Vaikeissa eettisissä tilanteissa ei tarvita ylemmyyttä ja halveksuntaa, jotka välittyvät lääkäri Pirkko Kiviluodon mielipidekirjoituksesta (HS 9. 9.).

Olen käyttänyt täydessä ymmärryksessä Kiviluodon mainitsemia oikeuksia: valinnut itselleni rakkaan puolison, jättänyt käyttämättä ehkäisyä ja kiitollisuudella ottanut syntyvät lapset omakseni. Jokainen ihminen tarvitsee vakaumuksen kannalta vaikeassa eettisessä tilanteessa kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Valitsemisen vaikeutta ja vastuuta meistä kukaan ei pääse pakoon.

Äidinkin elämä on tärkeä ja suojelemisen arvoinen. Vaikeassa tilanteessa vanhoillislestadiolaiset naiset luottavat asiantuntijoiden viisauteen ja siihen, että he kunnioittavat arvomaailmaamme.

Olen tehnyt valintoja henkilökohtaisen uskon ohjaamana; en sattumalta tai ulkoa päin ohjattuna. Olen sitoutunut elinikäiseen avioliittoon ja ottanut lahjana vastaan seitsemän lasta. Terveenä tässä ei ole ollut mitään ylivoimaista, vaikka valinta on vaatinutkin työtä ja joustavuutta.

Suurperheen äitiys esitetään mediassa mahdottomana tehtävänä. Usein unohdetaan, miten luonnollinen osa elämää lapsen saaminen on.

Isyys on ollut myös puolisolleni arvokas tehtävä. Olemme tukeutuneet kaikissa avioliittomme vaiheissa toisiimme, rakastaneet ja sitoutuneet perheeseemme. Olen elänyt todeksi uskoani. Vastasyntynyt lapsi sylissäni olen kokenut olevani lähellä Jumalaa.

Vanhoillislestadiolaisilla on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla suomalaisilla. Oikeuksiin kuuluu vapaus päättää omasta perheestä ja vakaumuksesta. Velvollisuuksiin kuuluu hoitaa lapset hyvin ja rakastaen sekä kasvattaa uudesta sukupolvesta vastuuseen ja työhön kykenevä.

Olen sitoutunut tähän tehtävään ja toivon syvästi, että minulle annetaan elämisen ja uskomisen rauha.

Henna Oikarinen
äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, Porvoo

Yhden ihmisen totuus. Ei voi tätäkään yleistää kaikkia tai edes useimpia koskevaksi.

Yksi äiti onn vielä pienempi otanta kuin kirjan 30 ihmistä.

Heheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee :))))))))))))))))))))))

puuteria korvissa kirjoitti:

Heheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee :))))))))))))))))))))))

VL-sihteerikkö Hänninen tuomitsi kirkkonsa piispan helvettiin v. 2013.