Mua alkoi kyllästyttämään, kun mies raskausaikana ei muusta puhunutkaan kuin varpajaisista. Alkoi ihan oikeasti tuntumaan, että mulla (jos vauvallakaan) ei ole enää mitään väliä! Kun mies sitten heti kohta synnytyksen jälkeen piti kamalaa kiirettä varpajisiin (itse olin "teho"hoidettavana koska verta oli mennyt liikaa), niin annoin miehelle uuden asunnon avaimet käteen, käskin painumaan varpajaisiin ja juhlimaan niitä vaikka lopun elämäänsä uudessa kämpässään.
Siellä se kai juhlii vieläkin... ja toivottavasti nauttii kovasti. Minulla on uusi mies, joka arvostaa ihan oikeasti.
Siellä se kai juhlii vieläkin... ja toivottavasti nauttii kovasti. Minulla on uusi mies, joka arvostaa ihan oikeasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sait minut hyvälle tuulelle! =)
Ihan totta ei ollut. Kai meillä kummallakin on nyt asiat hyvin. Miehellä tärkein, eli juhliminen ja minulla oikea perhe ja kunnollinen parisuhde, jossa mies ei ole heti laittamassa minua sivuun suurena hetkenä.
Olit ilmeisesti katsonut uuden miehen ja asunnon jo valmiiksi, vähän niinkuin "varmuuden vuoksi"?
Muuten, annatko isän tavata lastaan? Entä, kiskotko häneltä elatusmaksuja?
Tavata tietenkin saa, jos nyt sen vertaa sattuu kiinnostamaan.
Mitään maksuja tai muita en ole "kiskonut". Pitäkööt rahansa ja tarjotkoon niillä vaikka kavereilleen kierroksia baarissa. Me pärjätään kyllä.
ehkä me miehet olemme hakeneet varpajaisista
jotain lapsen syntymää juhlistavaa asiaa,miehet kun ei osaa/voi tietää tunnetta mitä naisella on.
Ei meillä miehillä ole samoja tapoja kertoa lapsen
odotuksesta/syntymästä kuin naisilla,ehkä tämä
varpajaisten juhlistaminen on se meidän tapa kertoa asiasta mitä odotamme kuin lapsi joulua.
Ainakin itse olin järjestämässä varpajaisia melkein päivittäin lasten syntymään asti,eipä siinä ollut syntymän jälkeen miehellä paljon tekemistä.
Olin tietenkin vaimon ja lasten kanssa osastolla
ja vaimo ei ollut tietenkään raskaan synnytyksen
rasittamana mukana kaikessa mitä puhuin.Kyllä minä sairaalasta soittelin kavereille että kohta on varpajaiset mutta asiat tärkeysjärjestykseen.
Siihen en osaa vastata että teitkö oikean ratkaisun laittaessasi miehen kiertoon,omalta osaltani oisin hajonnut täysin.Uskoisin kyllä että jokainen isäksi tuleva arvostaa vaimoa ja tulevaa lasta ei siinä voi olla mitään tärkeämpää
asiaa tai tekemistä,sitä kokemusta ei unohda ikinä
minkä kokee syntymän hetkellä ja päivistä siitä eteenpäin ja varpajaiset kestää vain hetken.Hauskaa syksyä kaikille tuleville vanhemmille ja meille jo vanhempina oleville.
on sulla pienestä kiinni hommat,yhdestä illasta tai max viikonlopusta laitoit tulevan isän ulos
lapsen elämästä,aika nopeasti toimittu.Eihän vaan
sulla ollut raskausaikana mitään oikkuja mistä
miehesi olisi voinut antaa sulle avaimet käteen.
Voi olla että olen käsittänyt väärin mutta tuliko uusi
isä elämään heti kun vanha oli painanut oven kiinni??Ei tosin selvinnut mulle sekään että miten miehesi oli ottanut sinut huomioon raskausaikana,oliko päivät pitkät puhunut vaan varpajaisista eikä ollut puhunut sinulle myös
vauvasta,käsittääkseni normaali järjellä varustettu tuleva isä on todella kiinnostunut vauvasta,vaimosta ja tulevaisuudesta.
Ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin varpajaisista. Tai ainakaan mitään muuta ei puhunut. Kova hoppu oli heti sairaalasta. Ihmettelen että yleensä tuli paikalle, eikä lähtenyt heti juhlimaan, kun minä vasta menin synnyttämään. Sekin tosin kävi hänellä mielessä...
Luulisi että kaikella on jokin tarkoitus. Ehkä silloisella kumppanillasi ( lapsen isällä ) ei ollut mahdollisuutta olla oma itsensä parisuhteessa esim "pääsi" liian vähän olemaan itsekseen jne. Varpajaiset saattoivat pyöriä siksi mielessä epätavallisen paljon. Me naiset olemme kyllä tunnustettakoon aika hyviä alistajia ja pompottajia huomaamattamme. Oma mieheni saa minut katsomaan peiliin ja aina se kuva jonka nään ei olekaan miellyttävä...! Hyviä jatkoja ja onnea uudesta tasapainoisesta elämästä.
Mies meni kyllä ennen lapsen syntymääkin. Joka päivä johonkin.. kavereille, harrastuksiin, baariin jne.
Onhan päivänselvää ettei sellainen mies välitä vaimonsa tunteista pätkääkään. Itse herra halusi mennä ja aina oli nainen kotona "odottamassa". Kunnes kyllästyin.