En ymmärrä, miten minusta on tullut tällainen. Olen ollut jo yli kuusi vuotta ujo ja epävarma. Mikään elämän tilannekaan ei ole aiheuttanut sitä. Itseluottamukseni on alhaalla, jonka seurauksena minulle sattuu noloja tilanteita joka ikisessä paikassa. Ihan kuin en osaisi hallita aivojani. Ja ihmisten tuijottavien katseiden alla haluaisin olla näkymätön. Kaikista pahinta on, että he nauravat. Silloin tuntuu, kuin koko maailma näki kömmähdykseni.
Ja millaista on kaupassa pyöriminen? painajaista! katselen kaupan hyllyjä välinpitämättömän näköisenä, jotta ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota minuun. Kassatäti vilkaisee minua oudosti ja paniikissa siinä mietin, että näkeekö hermostuneisuuteni ulospäin tai miten käyttäytyisin jotta näyttäisin mahdollisimman normaalilta. Hymyilisinkö vai en. Annan rahat käsi täristen. Tietenkin muutama kolikko tipahtaa pöydälle ja tunnen itseni idiootiksi.
Käsitän ihmisten tuijotukset väärin ja jos huomaan että tuijotus on vain positiivista, vaivaannun. En ole sen arvoinen, että minua ja vaatteitani kehutaan. Ajattelen kehumisen jälkeen usein: "Suu kiinni nyt, enhän minä nyt niin hyvä ole, tai eihän minulla nyt niin hienoja vaatteita ole".
Minulla on aina ollut sellainen tunne, että aivoissani on jotain vikaa. Se tieto helpottaisi, ja ymmärtäisin paremmin itseäni.
Ja millaista on kaupassa pyöriminen? painajaista! katselen kaupan hyllyjä välinpitämättömän näköisenä, jotta ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota minuun. Kassatäti vilkaisee minua oudosti ja paniikissa siinä mietin, että näkeekö hermostuneisuuteni ulospäin tai miten käyttäytyisin jotta näyttäisin mahdollisimman normaalilta. Hymyilisinkö vai en. Annan rahat käsi täristen. Tietenkin muutama kolikko tipahtaa pöydälle ja tunnen itseni idiootiksi.
Käsitän ihmisten tuijotukset väärin ja jos huomaan että tuijotus on vain positiivista, vaivaannun. En ole sen arvoinen, että minua ja vaatteitani kehutaan. Ajattelen kehumisen jälkeen usein: "Suu kiinni nyt, enhän minä nyt niin hyvä ole, tai eihän minulla nyt niin hienoja vaatteita ole".
Minulla on aina ollut sellainen tunne, että aivoissani on jotain vikaa. Se tieto helpottaisi, ja ymmärtäisin paremmin itseäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla tuntuu "itsetunto" olevan todella hukassa!oletko minkä ikäinen?jos olet nuori niin tuo "epävarmuus"ja luulottelu, että kaikki tuijottaa,nauraa ym.ym.kuuluu tiettyyn ikään.Mutta jos elämäsi menee "sietämättömäksi"(ymmärsitkö mitä tarkoitan)tuon pelon,ja kuvitelmiesi kanssa hae apua!!tilaa aika vaikka miel.ter.toimistoon.Käyt siellä juttelemassa jonkun asiaan perehtyneen kanssa,ei ole häpeä pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee,(puhun kokemuksesta)sen jälkeen huomaat että kumpa oisin mennyt aikaisemmin,elämä on paljon helpompaa kun ei ole "sisällä"paha olo ja saa purettua itsestään ulos kaikki pelot...ymmärrän sinua!kirjoittelehan.
Olen 18-vuotias. Minusta vain tuntuu siltä, että mikään ei auta minua tämän ongelman poistamiseksi. Olet kyllä oikeassa siinä, että mielenterveystoimistossa käymisestä voisi olla suuri apu, mutta se on niin vierasta minulle. Olen niin ujo, etten uskalla käydä siellä!
Mutta kiitos paljon ujo?, ehkä joku päivä minä rohkaistun, otan itsestäni niskasta kiinni ja menen mielenterveystoimistoon juttusille.
Minä olen 25-vuotias ja ollut aina ujo ja rauhallinen.Ujous vaivaa elämää suuresti!Ihan tuttuja vaivoja,mitä luettelit.Kuvittelen kaupassa että kaikki tuijottaa.En enää uskalla käydä kaupassa yksin.Pelkään että olen punainen kun paloauto.Elämä ei ole helppoa.
Ihan samoja oireita, olen 20 wee. Nyt kuvaan on astunut paniikkikohtaukset... Tuntuu et taju lähtee ja jännittää ym. Pakko lähtä pois tilanteesta esim.kaupasta... Tää on ihan kauheeta!! Jännitän jo kauppaan mennessä niin että tietenkin saan sitten kohtauksen siellä... Kotona ja töissä harvemmin saan mut muualla kyllä. En ole saanut itseäni niskasta kiinni et menisin lekuriin. olen luullut että vika on korvien välissä tai joku sairaus... =/ Mut täältä olen lukenut etten olekaan yksin ongelman kanssa... Nyt kun saisin itseni lääkäriin ennenku pahenee tilanne...