KYYNIKOLLE

Joku on ymmärtänyt jotain, oikein järkevä kommentti.

T: Ei tosiaankaan tieniäiti

Jes. Hatunnosto sinulle!

Mä oon lukemastani tulkinnut, että tämä palsta toimii enemmänkin jälkihoitona; sitten kun on housuissa, niin kohtalotovereista saa lohtua tilanteessa, joka varmasti on pelottava teinille, kun se voi olla sitä vielä 10 vuotta vanhemmallekin. Täällä kun jaetaan ihanaisia kokemuksia ja kimpassa unohdetaan ikävät realiteetit, niin onhan se selvä, että ahdistus helpottaa ja pelko hälvenee. Vasta-argumentoinnin heppoisuudesta vaan niin ikävän selvästi näkee, kuinka keskeneräisesti niinkin suuri asia kuin lapsen syntyminen on valmisteltu. Hyvä huomata, että järkeviäkin nuoria on, vaikka ei kait 21-vuotiasta enää teiniksi voi sanoa.. no offence ;-)

Olen minäkin tuon asian sisäistänyt, mutta vasta kaksi lasta tehtyäni. Ei kukaan (kuten vanhemmat, opettajat, opot, kouluterveydenhoitaja, kaverit, sukulaiset tms) asioista kanssani vakavasti puhunut kun olin teini, itse olen saanut asiat oppia kantapään kautta!!

Minua ei kasvatettu tekemään työtä, tavoittelemaan taloudellista riippumattomuutta, fiksua miestä, hyvää koulutusta tai ylipäänsä mitään muutakaan elämässäni.
Äitini päinvastoin katkaisi välinsä minuun kun ilmoitin että laitan lapseni päivähoitoon että voisin itse parantaa perheemme asemaa yhteiskunnassa kouluttautumalla ja menemällä työhön...

Nyt vihdoin jouluna valmistun ammattiin, sain töitä ja alan elättää itseni ja lapseni. Teen tällä hetkellä itseasiassa vielä kolmea työtä, opiskelen, hoidan lapset ja yritän kasvattaa heidät. Joskus itken kun olen ollut niin vastuuton että epävarmaan tilanteeseen heidät typeryyksissäni ja ymmärtämättömyyttäni "tein". Muutaman vuoden päästä olisin ehkä ollut taloudellisesti ja henkisesti valmiimpi heidät vastaanottamaan. Heillä olisi ollut isompi koti rauhallisemmalla paikalla, hiukan vähemmän tulevaisuudesta huolissaan oleva ja kypsempi äiti... En siis ole rakastanut lapsiani tarpeeksi kun heille tällaisen köyhän vuokrataloelämän järjestin...he olisivat ansainneet paljon parempaa, mutta kun en sitä silloin nuorempana TAJUNNUT, YMMÄRTÄNYT, KÄSITTÄNYT!!!!!

Haluan ja teen kaikkeni että lapseni oppisivat sen mikä minulta jäi ajoissa oppimatta... Opetan heille että elämässä pitää olla tavoitteita ja että niiden toteutumiseksi on tehtävä työtä. Minun elämäni meni solmuun koska en esim. tajunnut valita oikean laista miestä. Valitsin köyhän ja sairastavan miehen joka ei voi tehdä työtä. Tein lapset liian nuorena, taidottomana, juurettomana, identiteetittömänä, kouluttamattomana, varattomana.

Aivan varmasti tiedän NYT mitä kaikkea pitää sisällään elämisen taito ja vastuu. NYT vain on liian myöhäistä. Ukkoa ei voi enää vaihtaa saati lapsia peruuttaa. Tehty mikä tehty. Jos voisi aikaa siirtää taaksepäin, tekisin asiat nykykokemukseni perusteella toisin. Mutta kun ei voi, on vain tehtävä parhaansa vaikkei se riitäkään.

Täytyy kyllä sanoa, että Kyynikko on kaikessa kyynisyydessään ollut ihan oikeassakin. Aina toisinaan :D

Yleistykset ovat hauskoja, mutta niihin ei kannata silti vetää kaikkia mukaan. Huonoja äitejä jne. jne. on kaikissa ikäryhmissä. Tiedän, että periaatteessa teininä on järjetöntä ryhtyä äidiksi, kun elämänkokemusta ei juurikaan ole, rahallinen tilanne on yleensä epävakaa ja niin edelleen. Joskus äitiys ei ole ollut vahinko eikä suunniteltu, niin kuin minun tapauksessani, mutta olen sen ilolla ottanut vastaan. :) Tiedän, että Kyynikolla on tähän sanottavansa - sano ihmeessä. Vaikka jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään, mielestäni lapsi on niin suuri asia, että siihen on ulkopuolisillakin jonkinlainen oikeus puuttua. Uusi elämä. Minun sisälläni kasvaa uusi elämä! Se on uskomatonta. Ihan käsittämättömän suuri asia.

Hyviä joulunodotuksia kaikille jo näin ajoissa :)