Sinulla on oikeus omiin tunteisiin. Jos avioliitto rakoilee, etkä koe tulleesi siinä ymmärretyksi, niin sinulla on oikeus hakea sitä avioliiton ulkopuolelta. Kirkko ainoana instituutiona määrittelee ja hallitsee sitä moraalia, mitä sinun ymmärtämätön puolisosi tukee. Sinä olet se, joka haluaa ja osaa rakastaa ja sinulla on oikeus toteuttaa Jumalan tahtoa: elä rakkadesta ja ole rakkaus. Sinun puolisosi ei saa määrätä sinua elämään ja ajattelemaan niinkuin itse ajattelee. Sinä saat ja sinulla on oikeus olla sitä mitä olet. Älä epäile itseäsi. Jumalan edessä olet aina rakas ja kun myönnät tekeväsi tätä rakkauden nimessä, teet oikein Jumalan silmissä. Jumala ei ole instituutio, Jumala on lempeä ja hän ei rankaise. Ihminen on se, joka rankaisee.
Hyvää sunnuntaita.
Minun Jumalani on rakkaus. Se on minun uskontoni. En voi sietää kirkkoa.
Ei muuta tänne.
Ei toi minun puolisoni ymmärrä... erottava se on.
Hyvää sunnuntaita.
Minun Jumalani on rakkaus. Se on minun uskontoni. En voi sietää kirkkoa.
Ei muuta tänne.
Ei toi minun puolisoni ymmärrä... erottava se on.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://youtu.be/awvqIi427_A
Tämä sopii tähän, mutta asiasta voi olla toista mieltä.
Totta, rakkaus ei koskaan satuta. Se välimaasto satuttaa, olenko moraalinen vai tunteva ihminen? Mieluummin moraaliton ja tunteva ihminen, minut saa vaikka kivittää, kuljen rakkauden tietä.
Jos puolisoltaan ei saa enää välittämistä ja rakkautta siitä huolimatta että on huomauttanut hänelle asiasta korjatakseen tilannetta ja itse yrittänyt antaa hänelle välittämistä ja rakkautta tuloksetta, niin silloin ei kai ole muuta keinoa kuin erota. Olen paljolti samaa mieltä kuin aloittaja.
elät sitä suhteen tunnepuolta ja rakastumista täällä, kuvittelet ihastuksesi kirjoitukset juuri itsellesi sopivaksi, poimit ne täältä tekstin joukosta jne.
Et tiedä tarinaani..etkä tule koskaan tietämäänkään. Viisas ihminen on mieluummin hiljaa kuin sanoo sanoja paljastaakseen oman tyhmyytenstä. Niin, joskus vaan kannattaa lukea, eikä paljastaa itsestään naurettavia asioita. Edes anonyyminä.
Jos puoliso ei rakasta, ainoa oikea teko on päästää hänet vapaaksi ja antaa hänen olla sen todellisen rakkautensa kanssa. Sama tottakai pätee muihinkin yksipuolisiin rakastumisiin. On silkkaa itsekkyyttä väkisin roikkua jossain joka ei tunne samoin. Rakkauden kanssa sellasella ei ole mitään tekemistä.
Mikä neuvoksi jos puoliso rakastaa ja osittaa myös sen kaikin tavoin, itse mietit kuitenkin kokoajan toista, vaikka sinäkin omalla tavallasi rakastat puolisoasi.
Onko muita näitä.
Olen ollut jo kauan samaa mieltä, että ihmiset ne toisiaan täällä tuomitsee, Jumala on suuri Rakkaus, rakastaa kaikkia luomiaan sellaisina kuin on heidät luonut. Myös hirviöitä, jokta täällä tekeet toisille mitä julmimpia asioita, niitäkin Jumala rakastaa- valitettavasti...luulen kuitenkin, että tuolla puolen näille julmille hirviöille tulee eteen kaikki se mitä ovat toisille tehneet.
Jumala rakastaa kaikkia. Eniten niitä, jotka tekevät virheitä. Ihmisen virheitä.
Nyt yksi biisi ja aurinkoista sunnuntaita. Taidan vielä joku päivä laittaa selfien ja kirjoitan pahvinpalaseen: rakastan toista.
http://youtu.be/nCkpzqqog4k
Itse uskon Jumalan rakkauteen, mutta uskon myös, että huono suhde ei ole rakkautta. Rakkauden päättyminen kahden ihmisen välillä ei estä Jumalan rakkautta.
Joku kirjoitti asioiden kertomattomuutta anonyyminäkään. Ihmiselle tekee hyvää purkaa ajatuksiaan, vaikka anonyymisti. Kunhan sitä ei tee toista loukkaamalla ja liikaa yksityiskohtia kertomalla. Ja oikeassa elämässä yksinkertainen mitä kuuluu kysymys kertoo sen, että toisen hyvinvointi oikeasti kiinnostaa sinua. Sain itse aikoja sitten mieltä pysäyttävän ja kauniin viesti mieheltä, enkä oikeasti uskonut alkuun miesten edes osaavan kirjoittaa sellaisia. Tunnekuohuissa ymmärsin väärin, mutta myöhemmin sai kovasti pohtimaan.
Aloittaja, et ole kertonut puolisollesi rehellisesti että haluat muitakin. Puolisosi saattaisi ymmärtää,tai saisi ainakin itse päätää haluaako jakaa sinut muiden kanssa.
Rehellisyys, se on rakkautta.