Onko kenelläkään muulla sellaista, että on vaikea mennä ihmisten ilmoille kotoa? Kun on aika lähteä ulos, iskee julmetunlainen väsymys ja lähteminen ovesta ulos on tosi vaikeaa. Aivan kuin koko keho yrittäisi saada minua pysymään "turvassa" eli kotona neljän seinän sisällä. Silmät alkaa painua umpeen ja haukotuttaa, ei ole jäsenissä voimaa. Kuuluuko masennukseen yleensäkin tällainen voimakas eristäytymisen tarve?
Ihmisten ilmoille menemisen vaikeus
en ole onnellinen
380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä pitäisi. En älyä niitä jotka kykenee menemään lenkille. Oon vähän päätelly että niillä on vähemmän kehittynyt mieli, jonka takia ne voi tuosta noin vaan huonossa olossa lliikkua ajattelematta huonoa oloa. Ne onkin yleensä niitä jotka kehittää kehoaan mielen sijasta.
Ihan arkipäivää tuo on minulle ainakin, saa joka kerta taistella itsensä kanssa että pääsee ovesta ulos.
Aina voi yrittää parantaa sosiaalisia taitoja ja sen myötä helpottuu ihmisten läsnä oleminenkin. Mutta jos ei kerta kaikkiaan pysty, niin aina voi yrittää löytää onnellisuuden yksinolemisessa. Itse päädyin siihen ja aloin erakoksi. On se kivaa olla yksinkin. Nauttia vaan rauhasta :)