Miten yksinäisyys vaikuttaa ruuan laittoon vai vaikuttaako mitenkään?
Ruuan laitto
Muska 222
18237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Viitsimisen ja jaksamisen kanssa on vähän niin ja näin: Laatuvaatimukset ovat melko matalalla, kun sattuu olemaan vähään tyytyväinen, eikä ole kumppania (ja hyvin harvoin, jos koskaan, kavereitakaan), joiden tottumukset ja mieltymykset pitäisi huomioida. Motivaation puuttuessa tuntuu normaalikin kokkaus korostetun raskaalta, enkä kovin usein tahdo "löytää aikaa" sille, mikä vuorostaan saa huomaamaan, että on tosiaan yksin. Koska muutenhan se aika vaan olisi löydettävä.
Toisaalta silloin, kun innostuu laittamaan jotain - varsinkin, jos se sattuu linjalle luovaa kokeilua - aikaa kuluu mukavasti, ja tulle tosi hyvä mieli. Positiivisena puolena kokeellisuuteen on helppo keskittyä, koska ketään ei tarvi samalla miellyttää, eikä edes annoksen koolla ole väliä. Jos lopputulos on onnistunut, olisi se tosin kiva jakaa jonkun kanssa.
Hyvin kuvaat edellä minuakin:
"Motivaation puuttuessa tuntuu normaalikin kokkaus korostetun raskaalta, enkä kovin usein tahdo "löytää aikaa" sille,..."
Mikä siinä onkin, että tunti-kaksi menee, kun/jos tekee kunnolla ruokaa, paistelee, keittelee (vaikka perunat) ja sitten tiskaa, siivoaa jäljet - ja istuu alas syömään. Voiko tylsempää ajankäyttöä olla. Anteeksi, ollee väärinkin sanoa näin, kun nälkäisiä ihmisiä puolet maapallolla!
Mutta jokin tuossa yksinään itselleen ruuanlaitossa mättää, se vaan ei ihan kolahda. Itse en koskaan edes ole pitänyt ruuanlaitosta; teen sitä vain, jotta tulen ravituksi ja jotta mahdollisimman säästeliäästi pystyisin elämään.
Olen nyt työelämästä vapautettu, mutta työvuosinani oli helppoa, kun kaikkialla oli omat ruokasalinsa, jossa monipuolinen lounas. Kai siitäkin johtuu, että nyt 'vanhana' on jouduttu uuteen tilanteeseen padan ja kattilan ääreen. Olen huono keksimään, huono maustamaan.
Niin, mihin se aika tosiaan menee? Luulen, että enemmän tai vähemmän siihen, ettei yksin oikeasti pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Ehkä, jos rutiinilla osaisi touhuta, niin sitten sujuisi ilman erityisiä viivytyksiä. Tai jos viitsisi käyttää esim. tarpeeksi montaa leikkuulautaa tai tilapäisesti lautasta, että saisi kaikki kuulotettavat ainekset silpuksi kerralla, niin ei tarvisi hyppiä lieden ja sivupöydän välillä. Tiskiä vaan tulee sitten ihan liikaa ainaskin mun pienelle sielulleni.
Harrastusmaisempaan ruoanlaittoon - mistä tulee palkitumpi mieli - ei aina parikaan tuntia riitä, vaikkei edes tiskausta laskisi. Mutta ehkä se johtuu vaan siitä, että olen hidas. Onneksi yleensä onnistuu sentään tehdä useammaksi päiväksi kerralla.
Mihin aikasi sitten kuluu, jos kerran olet työelämästäkin vapautettu?
Ruoan laittamisessa menee aikaa tekipä sitä yksin tai useamman hengen voimin siis jos kunnolla tekee. Eri asia on siinä että millä tavalla tuo huvittaa. Usein itse tyytyy vähempään kun ei tarvitse miellyttää muita.
Mä syön pelkkiä eineksiä kun en viitsi kokata pelkästään itelleni. Siitä ois kauhee vaiva vaan. Näin en joudu ees tiskaan muuta kun veitsiä, kun käytän muuten kertakäyttökamaa.
Mutta, tuleeko elämä kalliiksi noin. Tarkoitan vieköhän valmiit ruuat ja kertakäyttöastiat kuitenkin aika paljon ylimääräistä per kk. ?
Joskus tulee kokattua isoja annoksia, joita sitten pakastaa, jotta voi syödä useampana päivänä .
Sama ongelma kuin ed. eli laatuvaatimukset laskee, kun ei ole juuri ketään
kenen kanssa jakaa ateria.
Mutta myös tuo on totta, että voi kokeilla erikoisempia ruokiakin ja käyttää esim. mausteita mielensä mukaan.
Syön joka päivä samat ruuat. Syön pelkästään sellaisia ruokia, joista kehoni oikeasti hyötyy. Eineksiä en ollenkaan. Minusta tämä on ihan hyvä systeemi ja jos haluan rikkoa rutiinia, niin käyn ravintolassa (erittäin harvoin). En ole mitenkään erityisemmin hyvän ruuan perään. Käytännöllisyys on tärkeämpää. Jotain 7 vuotta on mennyt samoilla ruuilla, kun aloitin kuntoilun ja muutokset ravinnossani.
Yllättävästi aluksi pahat jutut alkavat maistua hyvältä, kun niihin on tottunut. Esimerkiksi tomaattimehu ja raaka parsakaali olivat aluksi hirveitä, mutta nyt kiskon niitä oikein mielelläni. Samoin en pitänyt aromatisoimattomasta teestä yhtään, mutta nykyään aromatisoitu on pahemman makuinen vaihtoehto. Puhdasta mustaa teetä vaan ripauksella hunajaa, ahh.
"Syön joka päivä samat ruuat. Syön pelkästään sellaisia ruokia, joista kehoni oikeasti hyötyy."
Kerro, rutiinimies, että mitä siis syöt! Muutakin kuin tomaattimehua, parsakaalia, mustaa teetä ja hunajaa?
Onko päivän pääraaka-aineesi kala, kana, liha vai kenties soija? Kalaahan olisi saatava kahdesti viikossa, joten jos syöt joka päivä samat sapuskat, niin miten käy esim. juuri kalan kanssa?
Samaa mietin kuin 'kiinnostaa1'. Onko rutiinimiehellä jokin kiertävä ruokalista, niin ettei aina erikseen tarvi miettiä, jotta mitäs tänään? Ja onko ajateltu, miten eri päivät nivoutuvat yhteen, esim tähteiden suhteen.
Porkkanaa, maitorahkaa, papuja tomaattikastikkeessa, linssikeittoa, kaurahiutaleita, maustamatonta jogurttia, omenaa, kananmunia, kalaöljyä. Kaura on yllättävän terveellistä: http://www.lumoudukaurasta.fi/miksi-kauraa/hyvaeae-oloa
Pavut ja linssikeiton teen niin, että niistä molemmista riittää 4 päivää. Hedelmiä ja vihanneksia voisi syödä enemmän, mutta ne ovat aika kalliita ja olen työtön. Joskus myöhemmin sitten, jos olen töissä.
Joo, kuten edelläkin jo sanottu, kokkaus tuntuu raskaalta. Ei vain jaksa heilua keittiössä, kun esim. kesäaikana tekisi mieli olla ulkona ja ihmisten ilmoilla. Ei tee mieli mennä ollenkaan hikoilemaan keittiöön. Koko ruuanlaitto tuntuu vain väkinäiseltä pakkopullalta ja helpointa onkin iskeä vain joku einesloora uuniin. En siis jaksa valmistella salaatteja, tai tehdä mitään monimutkaisempaa, ja se kama jota kurkustani alas tungenkin, maistuukin pääsääntöisesti puulle. Terveellisyys ja monipuolisuus ovat aivan liian haastavia juttuja ruuanlaiton suhteen ja vieläpä hyvin rahaa vieviä. Haluan vain saada pötsin nopeasti täyteen, jotta pääsisi tekemään jotain mieluisampaa. Itse asiassa vituttaa jatkuva kaupassa lemppaaminen, kun ei enää oikein tiedä, mitä sieltä viitsisi mukaan ottaa. Mikään ei enää maistu, mutta kun ei jaksa/osaa kokata mitään maistuvampaakaan. Tuntuu, että elämä on vain pelkkää kaupan ja keittiön välillä juoksemista. Vähän väliä tuntuu olevan nälkä ja aina pitäisi olla täyttämässä jääkaappia. Ei jaksa, ja kaikki vaiva vain, että voisi pitää itseään hengissä, jotta voisi taas ravita itseään.
Musta on ainakin mukava kokkailla pelkästään itselleni. Nopeaa perussafkaa on ikävä tarjota muille ja sitten taas tuntuu, että muut ei osaa kunnolla arvostaa sitä vaivaa jonka näen hienomman ruuan eteen.
En kyllä ymmärrä miksi jotkut pitää ruuanlaittoa niin vaivalloisena. Kunnon ruuan saa vartissa pöytään ja kun tekee useamman annoksen kerralla, loput lämpenee mikrossa ihan yhtä nopeasti kuin kaupan valmisruuatkin. Ja jos nopsan perussafkan maku jää vajaaksi, sekaan vaan jotain kaupan valmista kastiketta ja se on siinä.
Ehkä ruoan laitto on jopa helpompaa omalla tavalla, kun ei tarvitse perheelle kokata ja ajatella esim. että saisivatko lapset nyt riittävän monipuolista ja vähäsuolaista ravintoa. Voin tehdä sellaista ruokaa, mistä itse pidän ja kukaan ei mangu, että onpa pahoja nämä herkkusienen palat pastassa tai porkkanat wokissa. Voin laittaa mausteitakin vaikka kuinka paljon ja rahaa ei mene ruokaan niin paljoa. Tosin välillä masentaa liikaa ja en edes itse jaksa sitä ruokaa laitta, onneksi tuossa on Subway lähellä :) Eikä tarvitse noudattaa mitään erikoisruokavalioitakaan, kun en sillai ole millekään kovin allerginen. Olisihan se kivaa, jos joskus joku tulisi kylään ja voisin leipoa jotain tai tehdä jonkun suolaisen piiraan. Sellainen vapaus on ruoanlaitossa, kun ei ole omia lapsia ja paljon kavereita, jotka tulisivat kylään.
Ei juuri jaksa kiinnostaa mitä ruokaa tekee tai miltä se näyttää kun omat laatuvaatimukset ovat niin alhaiset. Joskus syön suoraan kattilasta.
Minä en ainakaan ruokaa laittamalla aikaani ala kuluttamaan. Kun yksin elelee eikä vieraitakaan kutsu, niin vähällä pääsee. Kun on tietoa, niin terveellisen ravinnon saa melko vähällä vaivalla.
Syön päivittäin kalaa, joskus lihaa, kanaa, vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita, kasviksia, juureksia ja paljon marjoja. Kun vielä syö moniviljatuotteita ja rasvana on yleensä rypsiöljy. Kahvia juon paljon.
Aika vähillä ruuanlaittotaitoilla olen elänyt terveenä vuosia.
Joskus innostun laittamaan jotain perusruokaa ja teen sitä reilummin tai leivon kakun tai piirakan. Silloin sitä riittää otettavaksi mukaan, kun lähtee tervehtimään jotain yksinelävää sairasta ystävää.
Mulla yksinäisyys ei vaikuta ruuanlaittoon muuten kuin siten että kokkaan harvemmin, kun sama ruoka riittää pidempään. Teen melkein aina helppoja ja nopeita peruspöperöjä, mutta niinhän ne perheellisetkin yleensä. Kokkiohjelmista ja ruokablogeista saa ihan väärän käsityksen siitä miten normaalit ihmiset laittaa ruokaa! Tosi harva viitsii väkertää puolta tuntia enempää keittiössä arkiruuan takia, oli yksinäinen tai ei.