Tulen aika helpolla raskaaksi. Olen ollut todistettavasti jo seitsämän kertaa. Minun siis pitäisi olla suurperheen äiti, mutta ainut "lapseni" on 11-vuotias tiibetinspanieli.
Eka raskaus eteni 25:lle viikolle jolloin varmistu, ettei oo elinmahdollisuuksia kun lapsivesi puuttui kokonaan. Sikiön kromosomit normaalit eikä vikaa missään. Kaikenlaista on tutkittu useaan otteeseen, mut ei oo selvinny mitään. Edellisin raskaus kesällä.Ei edennut kovin pitkälle. Kävin eilen tyksissä, jossa
katottiin myös kohtu ultralla. Sieltä löytyi jotain ylimääräistä, jota nyt aletaan selvittää. Raskaustesti negatiivinen. Onneksi, koska muuten se sijaitsisi väärässä paikassa. Läääkäri mainitsi eilen ekan kerran adoption mahdollisuuden. Onko kellään tietoa miten nopeasti adoptio Suomessa etenee tai miten hankalaa kansainvälinen adoptio on? Mainittiin myös luovutetut siittiöt tai munasoluhoidot. Täytyy miettiä et jaksammeko enää lähteä yrittää omaa, vai tuliskohan adoptio henkisestikkin jo helpommaksi. Ei jaksais enää tätä...
Eka raskaus eteni 25:lle viikolle jolloin varmistu, ettei oo elinmahdollisuuksia kun lapsivesi puuttui kokonaan. Sikiön kromosomit normaalit eikä vikaa missään. Kaikenlaista on tutkittu useaan otteeseen, mut ei oo selvinny mitään. Edellisin raskaus kesällä.Ei edennut kovin pitkälle. Kävin eilen tyksissä, jossa
katottiin myös kohtu ultralla. Sieltä löytyi jotain ylimääräistä, jota nyt aletaan selvittää. Raskaustesti negatiivinen. Onneksi, koska muuten se sijaitsisi väärässä paikassa. Läääkäri mainitsi eilen ekan kerran adoption mahdollisuuden. Onko kellään tietoa miten nopeasti adoptio Suomessa etenee tai miten hankalaa kansainvälinen adoptio on? Mainittiin myös luovutetut siittiöt tai munasoluhoidot. Täytyy miettiä et jaksammeko enää lähteä yrittää omaa, vai tuliskohan adoptio henkisestikkin jo helpommaksi. Ei jaksais enää tätä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
... toi alkaa olemaan jo henkisesti niin raskasta läpikäytävää että kannattaa miettiä haluutko tehä itelles noin. Mä oon ollu raskaana kaks kertaa ja mulla on jo tunne että kolmatta kertaa en enään jaksa...
Adoptio on todella pitkä ja rankka urakka mutta palkitseehan se loppujenlopuksi.
Kriteereistä sen verran että pariskunnan tulee olla ollut naimisissa 5 vuotta ja kummallakin tietysti vakkarityöt ja tulot hyvät.
Itsellä ei ole kokemusta mutta ystävät ovat adoptoineet pojan kuubasta..
Katsohan adoptio-linkistä jos aihe kiinnostaa.
Onnea ja jaksamista!!:)
Täh?! Ei kai nyt sentään tarvi olla vakkarityötä? Ei meillä kummallakaan ole, eikä ole juolahtanut edes mieleen, että se olisi este. Voi kamalaa, enkö siis saa edes adoptiolasta?!
Adoptiovanhemmilla pitää olla vakaa elämäntilanne ja vakituiset tulot, joka tarkoittaa tietysti samalla vakituista työpaikkaa.
Adoptiolasta ei voi valtion mukaan elättää työttömyyskorvauksilla...
Kyllä, vakituinen työ on oltava. yleensä tulojen pitäisi olla korkeammat kuin kaupan kassalla (työnä milestäni sekin tärkeä)
Koti ja perhehistoria tutkitaan tarkkaan myöskin.
Päteekö tämä vakkarityövaatimus myös esim. venäjältä adoptointiin? Olen adoptiossa vasta ajatusasteella, mutta omia lapsia en taida koskaan saada. Venäjältä saavat mielestäni adoptoida myös yksinäiset ihmiset(en oo ihan varma), joten riittääkö et toisella on vakkarityö?
Mielestäni adoptiotoimistot eivät laita maita "pareemmuusjärjestykseen" että täältä saa adoptoida ne joilla on paljon rahaa, ja täältä ne joilla on vähemmän rahaa.. eiköhän noihin päde ihan samat ehdot...