Elämä eletty?

Hei, olen huolissani siskontytöstä. Asiaan ois pitänyt puuttua jo tietty vuosia sitten. 18 v tyttö asuu yksin, on flegmaattinen, epäsiisti, ei huolta huomisesta, ei hae opiskelemaan ei töitä, nukkuu iltapäivään, eikä herää puhelimen ja ovikellon soittoon. Ruokailu on sitä ja tätä, seura on huonoa, ei puhu asioistaan, ei mitään tulevaisuudensuunnitelmia, vain tämä hetki. Ajautuu outoihin ihmissuhteisiin ajattelemattomuuttaan ja joutuu selkkauksiin kun on totaalisen impulsiivinen. Pelkään että huumekierre ei ole kaukana, rahaa ei kyllä ole. Ajattelin ottaa yhteyttä sosiaaliohjaajaan tms. ja kysyä neuvoa, tytön äiti asuu kauempana ja soittelee huolissaan meille lähellä oleville sukulaisille jos ei tyttö vastaa, että menkää katsomaan. 72v äitini on pahassa välikädessä kun asuu lähellä, joutuu juoksemaan tämän tästä katsomaan ollaanko siellä hengissä, ja nyt on yhden selkkauksen vuoksi itse joutunut myös vainon kohteeksi. Ei kivaa. Jos tytöltä kysyy asioita se vaan myöntelee ja sanoo joo joo tai vastaavasti kieltää=valehtelee. Tiedän että tytön äiti ei tykkää että sosiaali-ihmiset puuttuu asiaan, mutta en näe itse muuta ratkaisua. Eri asia on saako tytön menemään kenenkään puheille, melko varmasti ei. Onkohan kellään hyviä neuvoja?