Ikävä kuollutta kissaa.

egyptiläinenkirous kirjoitti:

Hän syntyi juhannuksena 2001 devon rex -rotuiselle mustalle pienen pienelle nartulle jolla oli käkkärä silkkinen turkki, mustat karvattomat lepakon korvat ja tiukkaa teki sen penikoida kun isäkissa oli devonrex/itämainenlyhytkarva. Viimeisen pennun jouduin vetämään ahtaasta pinteestään, sillä se oli jo kuollut. Narttukissa huusi tuskissaan kuoleman (sisään kuolleen sikiön) poistuessa kuin ja upotti suhteetoman pitkän ja terävän kulmahampaansa syvälle peukaloon, ihan luuhun asti. Tästä vithuuntuneenä päätin herättää kuolleen pennun henkiin. Ensimmäisinä päivinä löysin sen jatkuvasti hiekkalaatikkoon haudattuna mutta pakotin nartun imettämään kolmen ehdan pentunsa mukana. Näytti pahalta kun se oli poikasena niin onneton ruipelo ressukka mutta luonnetta piisasi ja sen kutsumanimi oli Atakki. Pennut eivät olleet omaisuuttani ja kun ostaja ilmaantui olin täysin p.a. mutta olihan minulla ylimääräinen hevonen, vaihdoin sen siihen ja kaikki oli tyytyväisiä. Tästä kissasta tuli pirinarkkari. Se ei ollut minun vikani vaan se itse teki sitä salaa ihmisten katseilta ja sitä jatkui vuosia. Aina niitä pieniä kokkareita lentelee peileiltä ja puntareista ja kissan sisuskalut sitten pettivät hiljattain. Viimeisen päivän se tuijotti kuvajaistansa vesiastiasta ja minun oli sydän karrella vietävä se viimeisellhuumeannokselleen. Atakki oli täysin voipunut mutta silti jaksoi tehdä jotain täysin odottamatonta viimeisellä automatkallaan. Se nimittäin ojentautui katsomaan ulos matkan taittumista ja laski pitkän kirkkaan vesisuihkun sisuksistaan arvaatko kenen etumukselle? Suoraan erään onnettoman Anakondan joka yht'aikasesti menetti omaisuutensa ( Raikkautensa)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä