Törkeä takapajula!

Ahvenanmaa olisi turvallinen paikka jonne voisin mennä pakoon ajojahtia. Joku vastasi minun entisen blogin kyselyyn kerran että hän pelkää minun vahingoittavan hänen poliittista asemaa ja toivoo minun muuttavan tämän vaalipiirin ulkopuolelle. Koska pyrin kaikin keinoin sopuun ja rauhaan, niin olen nyt alkanut suunnitella muuttoa mahdollisimman kauas koska minä en halua sotaa vaan rauhaa ja haluan sekä Suomeen että maailmaan rauhan enkä pidä sotimisesta.

Mietin sitä, että lähden pakolaiseksi ja jos tämä leviää laajempaankin tietoon, että Pohjois-Karjalasta on lähtenyt pakolainen Ahvenanmaalle tai Ruotsiin, niin silloin ei pääse YKSIKÄÄN kansanedustajaehdokas Pohjois-Karjalasta eduskuntaan yhtään mistään puolueesta, ei oikealta eikä vasemmalta, jää myös Pekka Ravilta eduskuntapaikka saamatta, samoin Merja Mäkisalo-Ropposelta ja Riitta Mylleriltä ja kaikilta muiltakin ja Pohjois-Karjala kokonaisuudessaan saa saman maineen kuin Somalia tai joku muu kehitysmaa ja tätä maakuntaa pilkataan ja huudellaan vaan että UGABUGABÖÖ ja irvistellään jos ihmiset joiden täällä tiedetään asuvan, liikkuvat jossain muualla. Otan selville miten hakea TURVAPAIKKAA pakolaisena täältä muualle. Jos se tapahtuu niin kyllä kansainvälinen lehdistö hyvin pian kiinnostuu asiasta.

Aion erityisen ahkerasti harjoitella Ruotsin kieltä. Aion kerrata sitä ettei se unohdu, aluksi jollakin kansalaisopiston ruotsinkielen kurssilla joka vastaa tasoani ja sitten sen jälkeen myös nettilukiossa jota parhaillaan käyn, otan ruotsin kielen kursseja ja kun ne on käyty niin avoimessa yliopistossa käyn myös sen kaikki ruotsin kurssit ja etenen siinä niin, että tavoitteena on oppia osaamaan ruotsia yhtä hyvin kuin suomea ja tavoitteena on opiskella kaksikieliseksi siinä siten että osaisin tulevaisuudessa kaiken sen minkä sanon suomeksi, sanoa myös ruotsiksi ja pohtia ruotsiksi yhtä monimutkaisia asioita kuin suomeksikin. Tämä on tärkeää sen kannalta kun tulen tarvitsemaan tulevaisuudessa myös ruotsia jos pääsen vaikka Ahvenanmaalle tai Ruotsiin, Vaasaan, Pietarsaareen, Närpiöön tai Tammisaareen. Meren rannalla olisi ihanaa asua ja minua ahdistaa tämä paikallinen Pohjois-Karjalainen synkkyys ja se kun ihmiset täällä ovat niin kovia ja karskeja, juroja ihmisiä. Se loukkaa ja ahdistaa minua. Kaipaan pehmeämpien, lempeämpien ja eri tavalla toimivien ihmisten luokse. Tuntuu kuin täällä olisi piru valloillaan ainakin joskus ja kuin piru täällä ruumiillistuisi ihmiseen. etenkin eräs oikeusavustaja/lakimies oli hirveä ukko ja siellä kuulustelussa minua ällötti ja ruokahalu edelleen menee kun ajattelen sitä äijää. Toinen hirviö on Matti Pitkänen. Minä niin odotin ennen heidän tapaamistaan että kanssani asioisi hieno ihminen ja kissanpaskat, sain hirveät juntturat kanssani asioimaan, niin hirveät juntit että Uuno Turhapurokin olisi niihin verrattuna kuninkaallisen arvossa ihan sellaisenaan jos oikeasti olemassa olisi.Täällä on ihmeellisen synkkiä ja ärmäköitä tyyppejä ja minua ahdistaa. Mutta länsirannikolla ja ruotsissa on iloisia, kilttejä ja kohteliaita ihmisiä ja asiat hoidetaan kunnioittavasti ja suvaitsevaisesti ja kunnioitetaan ja puolustetaan jokaisen, myös minun ihmisarvoani. Etenkin Ruotsissa ja Ahvenanmaalla Aspergerin syndrooma ymmärretään vammaksi ihan yhtä lailla kuin täällä päin vaikka Downin syndrooma. Olen lukenut ja kuullut siitä, että kuinka siellä on hyvät tukitoimet ja kuntoutusta ja siellä myös otetaan huomioon erilaisuus eikä yksiselitteisesti koeteta kieltää eikä rangaista vaan kieltojen ja rangaistusten sijasta koetetaan myönteisemmillä keinoilla muokata käytöstä. Siellä on myös sellaiset lempeä menetelmät jotka eivät aiheuta minussa turvattomuutta eikä pelkoa. Siellä on Asperger-henkilöilläkin oikeus saada tukihenkilö, ihan lakisääteinen oikeus ja valtio järjestää sellaisen. Jos asperger-henkilö siellä apua tarvitsee niin hän saa apua, mutta ei menetä itsemääräämisoikeuttaan. Täällä jos joku apua saa niin ei ole takeita säilyykö itsemääräämisoikeus kun tuntuu että täällä minut on koetettu alistaa ja jyrätä. Siellä ei olla umpimielisiä vaan siellä keskustellaan asioista enemmän kuin täällä ja siellä kulttuuriin kuuluu keskustelu ja neuvottelu. Lieksalaiset, nurmeslaiset ja ilomantsilaiset sekä pikkupaikkakuntien rahvaanomaiset ja halvaksittavat juntit ovat pilanneet tämän maakunnan.Ruotsissa, Ahvenanmaalla ja länsirannikolla keskustellaan ja neuvotellaan ennen kuin viedään yhtään mitään asiaa eteenpäin. Siellä huomioidaan erilaisuus, ei syytellä, ei moitita eikä rangaista vaan ymmärretään aspergerin olevan lievä vamma ja koetetaan sopuisin ja ystävällisen keinoin selvittää tilannetta ja usein pohditaan, mistä as-henkilön käytös johtuu, onko as-ihmisellä kenties turvaton olo ja pelkoja kun se käyttäytyy noin ja mitä asian eteen voidaan tehdä ja miten auttaa, olisiko nyt paikallaan tukihenkilö tai joku kuntoutus vai mistä apua? ja kun apua annetaan niin ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA kunnioitetaan. Siellä on myös tasa-arvoinen ja tasavertainen kohtelu. Siellä ei ehtona normaalille elämälle ole se, että osaa käyttäytyä normaalisti, vaan siellä ymmärretään ja hyväksytään erilaisuus ja tiedetään että jo hyväksyntä sinällään ja hyvä kohtelu auttaa siihen että osaan käyttäytyä paremmin. Siellä ei pyritä kieltämällä eikä komentelulla eikä rikosilmoitusten avulla kitkemään pois erilaista käytöstä vaan siellä ammattilaisten kanssa yhdessä mietitään mikä jotakin henkilöä voisi auttaa. Lieksasta ja nurmeksesta lähtöisin olevat ihmiset ovat sitä vastoin juntteja jotka eivät ajattele asioita loppuun saakka.

Pyydän, että otatte tästä yhteyttä JOKAISEN pk:n kunnan valtuustoon sekä maakuntavaltuustoon ja omiin ehdokkaisiinne kysyen, että mitä tämmöinen outo touhu meinaa ja muualla Suomessa on asiat noitten mainitsemieni asioiden suhteen hyvin ja nyton aika pk:ssakin kohentaa noitten asioitten tasoa vihdoin ja viimein.

Linkki:

https://www.google.fi/#q=aspergerin syndrooma

Itsekin olen ajatellut Ruotsiin muuttoa, mutta vähän eri syystä.
Tuo itänaapuri on alkanut pullistella siinä määrin, että on vain ajan kysymys, milloin tulee rajan yli.