MIKSI meillä on niin kova paine, masennus ja itsemurha luvut. Yhden foorumin kommentti sai minut oivaltamaan mistä se kumpuaa: ''Luojan kiitos mulla ei ole tuollaisia luuserilapsia kuten aloittaja. Mulla on tervejärkisiä ja -päisiä nuoria aikuisia, jotka opiskelevat/käyvät töissä ja maksavat veroja, jotta tämä yhteiskunta säilyisi edes jotenkin hyvinvointiyhteiskuntana. Jos mulla olisi aloittajan kaltainen luuserikakara, en antaisi senttiäkään rahaa enkä auttaisi muutenkaan, ja toivoisin että kuolisi pian pois.''
Vanhemmat ja sukulaiset - heistä se alkaa ja heihin se päättyy valitettavasti. Tiedän ettei täysin voi syyttää kasvatusta vaan tullut huomatua omallakin kohdalla sen vanhemman tuen olevan välttämätön (jota ei siis ole). Jos jää täysin yksin ja on lapsesta asti ollut maahan potkittu niin voiko nousukasta odottaa, niinpä... Summa summarum paine on kova yhteiskunnassa ja se heijastuu osin kasvatuksessa pitäisi saada se tunnollinen veronmaksaja kasvatetua joka hoitaisi sitten vanhuksena sekä toisi valtiolle rahaa. Kaikista tähän ei ole ja ymmärrystä kaivataisiin lisää sekä tukea.
Tuo kommentti avasi silmäni jotka ennen äimistelivät nuoriakin lähtijöitä. Oma vanhempani jos noin sanoisi mun tilanteessa olisin murtunut ja olo olisi häpeällinen saataisin hiljaisuudessa tehdäkin sen viimeisen ratkaisun.
Ihmetelen kuitenkin miksei tueta enemmän ja anneta aikaa, meinaa ei ne aikuiskoulutukset tai opistot mihinkää katoa _aina_ ehtii opiskella uuden ammatin tai muuten vain oppia uutta (tavata uusia ihmisiä) ajan kanssa.
Vanhemmat ja sukulaiset - heistä se alkaa ja heihin se päättyy valitettavasti. Tiedän ettei täysin voi syyttää kasvatusta vaan tullut huomatua omallakin kohdalla sen vanhemman tuen olevan välttämätön (jota ei siis ole). Jos jää täysin yksin ja on lapsesta asti ollut maahan potkittu niin voiko nousukasta odottaa, niinpä... Summa summarum paine on kova yhteiskunnassa ja se heijastuu osin kasvatuksessa pitäisi saada se tunnollinen veronmaksaja kasvatetua joka hoitaisi sitten vanhuksena sekä toisi valtiolle rahaa. Kaikista tähän ei ole ja ymmärrystä kaivataisiin lisää sekä tukea.
Tuo kommentti avasi silmäni jotka ennen äimistelivät nuoriakin lähtijöitä. Oma vanhempani jos noin sanoisi mun tilanteessa olisin murtunut ja olo olisi häpeällinen saataisin hiljaisuudessa tehdäkin sen viimeisen ratkaisun.
Ihmetelen kuitenkin miksei tueta enemmän ja anneta aikaa, meinaa ei ne aikuiskoulutukset tai opistot mihinkää katoa _aina_ ehtii opiskella uuden ammatin tai muuten vain oppia uutta (tavata uusia ihmisiä) ajan kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä näin ainakin itsellä.
''Tee sitä, tee tätä, tee näin, koulutus..käläkälä''
Kun teet asioita, siitä seuraa: '' Voi v.ittu eihän susta ole mihkään.. ''
No, mitäs tästä pidemmänpäälle... Masennus.
--->
Epäonnistuminen ja pas.kamyrsky saavista päin naamaa.
Tätini päätti haukkua koko perheemme julkisesti ihmisten läsnäollessa. (y)
Pointtini on juuripa tuo ja ikävästi huomannut että se pahin sontalinko tulee lähipiiristä useimmiten... Sitten taivastellaan kun toinen on tehnyt sen viimeisen ratkaisun tai sairaslomalla. Miten se nyt tuolla tavoin -.-
Mulla on skitsofrenian esiaste joka kuitatiin äidin toimesta näin: huonosti kasvatettu ja pilalle lellitty, liikaa sait lapsena. Juuri tuotahan mä kaipasinkin syyksi... Lääkäri sanoi tähän ettei pidä paikkansa noin mustavalkoinen ajattelu vaan mielenterveys on paljon laajempi käsite vaan siihen voi vanhemmat vaikuttaa varhaisessa vaiheessa (halutessaan). Ymmärrän jos vanhempi itsekin on sairas niin sillon pitäisi tukea perhettä yksikönä eli tarjota apua siivoukseen ja ohjata avun pariin. Perheen rikkominen voi tässä tapauksessa vain pahentaa asioita jos vanhemmalle on muuten motivaatiota.
Pahoitelen jos heitän hiukan ohi aiheen ikävä tapa mulla. Pointtini on se että lähipiirinhän pitäisi olla se korva ja tukipilari eikä jeesustelija ''miten se nyt noin, miksei se toimi tai tee näin'' etc.
Samaa mieltä ja siksi juuri minustakin tuli sellainen, jota en olisi halunnut. Olen tehnyt virheitä paineiden vuoksi jotka ovat kyteneet sisällä niin alitajuisesti, että kun olet joutunut kuuntelemaan jeesustelua perheeltä ja lähipiiriltä, olet muutenkin henkisesti arka/loppuunpalanut ja terapian tarpeessa sisimmässään niin kiinnostaako sitten mennä terapiaan kuuntelemaan jeesustelua?
Don't think so.
Ihminen on kuluva luonnonvara ja elämä on bitch.
Joskus sitä miettii, että kyllä perheenkin tulee tietää että ihminen kuluu moisesta ja silti tätä tekee, joten ehkä he ovat tahallaan tehneet tuota... Kuinka lohdullinen ajatus?
Eikö edes heillä ollut enempää annettavaa kuin annettiin olettaa: Hyväksyntää, tukea ja kunnioitusta. EI. Koska hekin pettivät ja nauroivat päin naamaa. Siis oma isäni, ensiksi kertoo että: '' Sinusta ei koskaan ole mihinkään. '' Ja kaikki se perheväkivaltahistoria jnee, sitten hän käskee: '' Yrittämään edes käydä koulu. ''
Äitini vain mesoaa ja huutaa eikä näe itsessään yhtään mitään vikoja koska on sairas.
Onko millään väliä jos ihmiset eivät kunnioita toisiaan? -EI-
Itselläni on vaikeampaa koska äitini ei voi koskaan ymmärtää samalla tavalla asioita ja tulee jatkamaan samalla linjalla.
En ole muuttanut pois kotoa vieläkään koska olen niin arka ihmisenä salaa sisäisesti. Olen täysin hajalla ja olen kuin henkisesti paniikissa koonnut niitä yhteen ettei kukaan ehtisi ''varastaa'' niitä.
Ja ei, kaikki ei johdu lähiaikoina tapahtuneista asioista, vaan koko elämästäni josta saan vaieta lopun ikäni koska eihän siitä voi puhua, siinä on niin paljon muutakin että ihmiset leimaisivat perhettäni sekä minua. Se on epäsopivaa, mutta kuitenkin teeskennellään päivästä toiseen muuta.
Juuri heräsin, niin en oikein jaksa lukea, mutta näin se menee! Vanhempien kyvyssä kasvattaa, siitä riippuu kaikki! Tuleeko ihmisestä hyvä, vai paha ja kuinka hän oppii terveellisille tavoille, käymään koulua ja töissä.
Itsekin heräsin myöhään, nimittäin puoli tuntia sitten koska en saanut yöllä nukuttua.
Hienoa taas menettää päänsä kun äiti aukoo päätä ja sitten isä sanoo kaiken vian olevan minussa.
Ei kestä pää.
Sentään asun omillaan, vanhemmat on helppo hylätä kun pääsee täyteen ikään...
Mä oon alkanut sanomaan mun vanhemmille suoraan. Jos ne on ilkeitä, sanon niille, että tajuatko sä tapat mua tolla yhä enemmän, taas tuli yksi naula arkkuun. Sitten kerroin niille myös, etten ole koskaan tavannut niin negatiivisia ihmisiä kuin ne on. En siis anna enää paskan valua yhteen suuntaa, vaan annan takaisin. Pohjimmiltani en ole ilkeä ihminen, joten on ollut hyvin raskasta antaa heille takaisin, mutta se on vihdoin tuottanut tulosta. Heidän lähellä pystyy jo hengittämään ja minä olen päässyt hieman kauemmas "kuilusta".
Joskus kusipäille pitää täräyttää samalla mitalla takaisin ennen kuin ne tajuaa ja inhimillistyy. Musta sivistyneitä ihmisiä ei tarvitse täräytellä, vaan ne ymmärtää elämää laajemmin. Se vaan on surullinen fakta, että meidän suomalaisella kansalla on vielä paljon opittavaa elämästä, ennen kuin tämä suorastaan saatanallinen kierre saadaan katkaistua. Joillakin fiksuilla aina silmät matkan varrella aukenee ja sontaa ei raahata seuraavalle sukupolvelle, mutta vielä on paljon sokeita suorittajia joukossa...