Luostariin lähtö

Katsokaapa tätä.

*



LUOSTARIIN LÄHTÖ

-KOHTAUKSIA ERÄÄSTÄ PULLIAISAVIOLIITOSTA
(Bergmannilainen alaotsikko)


Paikka: E:n kahvila Bulevardilla
Aika: 09.38, seesteinen ja raudanharmaa aamupäivä
Henkilöt:
-Olavi
-Mirjam
-Tarjoilijatar rouva Gnost
-liikemiehiä, eläkeläisiä, kantakaupungissa viihtyvää onnetonta ja mietteliästä väkeä (huolellisesti kammattuna)


MIRJAM: E:llä on muuten loistavia aamiaisia.
OLAVI: Totta.
MIRJAM: Näitä vois syödä useamman peräkkäin.
OLAVI: (vaikenee, murtaa haluttomasti voisarven)

MIRJAM: Miksi sä ryhdyt munkiksi?
OLAVI: Jaa-a.
MIRJAM: Siihen on tietysti monta syytä.
OLAVI: On. Monta on.
MIRJAM: Menisit vaikka armeijaan.
OLAVI: Se ei ole sama juttu.
MIRJAM: Voisit puolustaa Suomea. Sä voisit mennä rauhanturvaajaksi.
OLAVI: Rauhan sijaan turvaan mieluummin selustan.
MIRJAM: Arvaa mitä mä kuulin? Mä kuulin että sepalusta.
OLAVI: Jaa.
MIRJAM: Etkö sä muka ajatellu sepalusta kun sä sanoit noin?
OLAVI: Äh.

MIRJAM: Ei noin viisaat tietysti ajattele sellasia.
OLAVI: Mitä sellasia?
MIRJAM: Senkö takia sä menet luostariin? Sä olet kokenut jonku puhdistavan valaistumisen.
OLAVI: Tämä yhteiskunta on sairas. Ihmiset on sairaita. Se on syöpää. Se on ruttoa.
MIRJAM: Ai niinku Dacapomeronessa? Sähän inhoat tätä kaupunkia?
OLAVI: Minä rakastan tätä kaupunkia.
MIRJAM: Kun vaan sais neutronipommin.
OLAVI: Mikä ettei. Voisin kulkea kadulla hammasharja suussa ja säteillä ja laulaa Laulavia sadepisaroita.
MIRJAM: Niinku siinä mainoksessa!
OLAVI: Ei siinä oo pommeja.
MIRJAM: Niin no sehän on oikeesti musikaali. Tai ainaki musikaalielokuva.
OLAVI: Hauska sana. Elokuvamusikaali.

(Tarjoilijatar rouva Gnost kaataa kahvia)

MIRJAM: Mut mä kysyin siks et jos me molemmat vihataan tätä rupista kaupunkia, niin me voitas paeta maaseudulle.
OLAVI: Ai niinku vaikka Kirkkonummelle?
MIRJAM: No vaikka! Se ois just hyvä.
OLAVI: Ja voitais siellä kuluttaa aikaa ystävien parissa maalaistaloon sulkeutuneina ja syödä säilykkeitä.
MIRJAM: Niin! Ja grillata ja vetää bishee.
OLAVI: Säädytöntä elämää raikkaassa ilmanalassa.
MIRJAM: Naintia ja juopottelua.

OLAVI: Lopeta!
MIRJAM: Sä haluat eristäytyä elämästä!
OLAVI: Mä haluan elää.
MIRJAM: Sä oot kuollu pystyyn.
OLAVI: Te ootte mut tappanu. Tää kaupunki, elämä, mädät lehmuskujanteet, aamujakelu.
MIRJAM: Älä. Mene.
OLAVI: On pakko. Pakko pakottaa.
MIRJAM: Ola, mä ymmärrän. Sä et saa kadota.
OLAVI: Luostari kutsuu.
MIRJAM: Vaikka muut teki sulle mitä teki.
OLAVI: (viittaa laskun)
MIRJAM: Ola, mä rakastan sua.
OLAVI: Tulihan se sieltä.
MIRJAM: Jää.
OLAVI: Mä oon totaalisen kyllästyny rakkauteen. Sitä on tässä viime aikoina tainnu tulla nautittua ihan övereiksi asti.
MIRJAM: Kuohilas.

Olavi poistuu ovesta ja laittaa myssyn päähänsä.