Katsokaapa tätä.
*
LUOSTARIIN LÄHTÖ
-KOHTAUKSIA ERÄÄSTÄ PULLIAISAVIOLIITOSTA
(Bergmannilainen alaotsikko)
Paikka: E:n kahvila Bulevardilla
Aika: 09.38, seesteinen ja raudanharmaa aamupäivä
Henkilöt:
-Olavi
-Mirjam
-Tarjoilijatar rouva Gnost
-liikemiehiä, eläkeläisiä, kantakaupungissa viihtyvää onnetonta ja mietteliästä väkeä (huolellisesti kammattuna)
MIRJAM: E:llä on muuten loistavia aamiaisia.
OLAVI: Totta.
MIRJAM: Näitä vois syödä useamman peräkkäin.
OLAVI: (vaikenee, murtaa haluttomasti voisarven)
MIRJAM: Miksi sä ryhdyt munkiksi?
OLAVI: Jaa-a.
MIRJAM: Siihen on tietysti monta syytä.
OLAVI: On. Monta on.
MIRJAM: Menisit vaikka armeijaan.
OLAVI: Se ei ole sama juttu.
MIRJAM: Voisit puolustaa Suomea. Sä voisit mennä rauhanturvaajaksi.
OLAVI: Rauhan sijaan turvaan mieluummin selustan.
MIRJAM: Arvaa mitä mä kuulin? Mä kuulin että sepalusta.
OLAVI: Jaa.
MIRJAM: Etkö sä muka ajatellu sepalusta kun sä sanoit noin?
OLAVI: Äh.
MIRJAM: Ei noin viisaat tietysti ajattele sellasia.
OLAVI: Mitä sellasia?
MIRJAM: Senkö takia sä menet luostariin? Sä olet kokenut jonku puhdistavan valaistumisen.
OLAVI: Tämä yhteiskunta on sairas. Ihmiset on sairaita. Se on syöpää. Se on ruttoa.
MIRJAM: Ai niinku Dacapomeronessa? Sähän inhoat tätä kaupunkia?
OLAVI: Minä rakastan tätä kaupunkia.
MIRJAM: Kun vaan sais neutronipommin.
OLAVI: Mikä ettei. Voisin kulkea kadulla hammasharja suussa ja säteillä ja laulaa Laulavia sadepisaroita.
MIRJAM: Niinku siinä mainoksessa!
OLAVI: Ei siinä oo pommeja.
MIRJAM: Niin no sehän on oikeesti musikaali. Tai ainaki musikaalielokuva.
OLAVI: Hauska sana. Elokuvamusikaali.
(Tarjoilijatar rouva Gnost kaataa kahvia)
MIRJAM: Mut mä kysyin siks et jos me molemmat vihataan tätä rupista kaupunkia, niin me voitas paeta maaseudulle.
OLAVI: Ai niinku vaikka Kirkkonummelle?
MIRJAM: No vaikka! Se ois just hyvä.
OLAVI: Ja voitais siellä kuluttaa aikaa ystävien parissa maalaistaloon sulkeutuneina ja syödä säilykkeitä.
MIRJAM: Niin! Ja grillata ja vetää bishee.
OLAVI: Säädytöntä elämää raikkaassa ilmanalassa.
MIRJAM: Naintia ja juopottelua.
OLAVI: Lopeta!
MIRJAM: Sä haluat eristäytyä elämästä!
OLAVI: Mä haluan elää.
MIRJAM: Sä oot kuollu pystyyn.
OLAVI: Te ootte mut tappanu. Tää kaupunki, elämä, mädät lehmuskujanteet, aamujakelu.
MIRJAM: Älä. Mene.
OLAVI: On pakko. Pakko pakottaa.
MIRJAM: Ola, mä ymmärrän. Sä et saa kadota.
OLAVI: Luostari kutsuu.
MIRJAM: Vaikka muut teki sulle mitä teki.
OLAVI: (viittaa laskun)
MIRJAM: Ola, mä rakastan sua.
OLAVI: Tulihan se sieltä.
MIRJAM: Jää.
OLAVI: Mä oon totaalisen kyllästyny rakkauteen. Sitä on tässä viime aikoina tainnu tulla nautittua ihan övereiksi asti.
MIRJAM: Kuohilas.
Olavi poistuu ovesta ja laittaa myssyn päähänsä.
*
LUOSTARIIN LÄHTÖ
-KOHTAUKSIA ERÄÄSTÄ PULLIAISAVIOLIITOSTA
(Bergmannilainen alaotsikko)
Paikka: E:n kahvila Bulevardilla
Aika: 09.38, seesteinen ja raudanharmaa aamupäivä
Henkilöt:
-Olavi
-Mirjam
-Tarjoilijatar rouva Gnost
-liikemiehiä, eläkeläisiä, kantakaupungissa viihtyvää onnetonta ja mietteliästä väkeä (huolellisesti kammattuna)
MIRJAM: E:llä on muuten loistavia aamiaisia.
OLAVI: Totta.
MIRJAM: Näitä vois syödä useamman peräkkäin.
OLAVI: (vaikenee, murtaa haluttomasti voisarven)
MIRJAM: Miksi sä ryhdyt munkiksi?
OLAVI: Jaa-a.
MIRJAM: Siihen on tietysti monta syytä.
OLAVI: On. Monta on.
MIRJAM: Menisit vaikka armeijaan.
OLAVI: Se ei ole sama juttu.
MIRJAM: Voisit puolustaa Suomea. Sä voisit mennä rauhanturvaajaksi.
OLAVI: Rauhan sijaan turvaan mieluummin selustan.
MIRJAM: Arvaa mitä mä kuulin? Mä kuulin että sepalusta.
OLAVI: Jaa.
MIRJAM: Etkö sä muka ajatellu sepalusta kun sä sanoit noin?
OLAVI: Äh.
MIRJAM: Ei noin viisaat tietysti ajattele sellasia.
OLAVI: Mitä sellasia?
MIRJAM: Senkö takia sä menet luostariin? Sä olet kokenut jonku puhdistavan valaistumisen.
OLAVI: Tämä yhteiskunta on sairas. Ihmiset on sairaita. Se on syöpää. Se on ruttoa.
MIRJAM: Ai niinku Dacapomeronessa? Sähän inhoat tätä kaupunkia?
OLAVI: Minä rakastan tätä kaupunkia.
MIRJAM: Kun vaan sais neutronipommin.
OLAVI: Mikä ettei. Voisin kulkea kadulla hammasharja suussa ja säteillä ja laulaa Laulavia sadepisaroita.
MIRJAM: Niinku siinä mainoksessa!
OLAVI: Ei siinä oo pommeja.
MIRJAM: Niin no sehän on oikeesti musikaali. Tai ainaki musikaalielokuva.
OLAVI: Hauska sana. Elokuvamusikaali.
(Tarjoilijatar rouva Gnost kaataa kahvia)
MIRJAM: Mut mä kysyin siks et jos me molemmat vihataan tätä rupista kaupunkia, niin me voitas paeta maaseudulle.
OLAVI: Ai niinku vaikka Kirkkonummelle?
MIRJAM: No vaikka! Se ois just hyvä.
OLAVI: Ja voitais siellä kuluttaa aikaa ystävien parissa maalaistaloon sulkeutuneina ja syödä säilykkeitä.
MIRJAM: Niin! Ja grillata ja vetää bishee.
OLAVI: Säädytöntä elämää raikkaassa ilmanalassa.
MIRJAM: Naintia ja juopottelua.
OLAVI: Lopeta!
MIRJAM: Sä haluat eristäytyä elämästä!
OLAVI: Mä haluan elää.
MIRJAM: Sä oot kuollu pystyyn.
OLAVI: Te ootte mut tappanu. Tää kaupunki, elämä, mädät lehmuskujanteet, aamujakelu.
MIRJAM: Älä. Mene.
OLAVI: On pakko. Pakko pakottaa.
MIRJAM: Ola, mä ymmärrän. Sä et saa kadota.
OLAVI: Luostari kutsuu.
MIRJAM: Vaikka muut teki sulle mitä teki.
OLAVI: (viittaa laskun)
MIRJAM: Ola, mä rakastan sua.
OLAVI: Tulihan se sieltä.
MIRJAM: Jää.
OLAVI: Mä oon totaalisen kyllästyny rakkauteen. Sitä on tässä viime aikoina tainnu tulla nautittua ihan övereiksi asti.
MIRJAM: Kuohilas.
Olavi poistuu ovesta ja laittaa myssyn päähänsä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eilen oli huono päivä, joka kulminoitui aamuöiseen uneen. Joku 'ämmä' (kuten taisin häntä unessa vihastuksissani nimittää) halusi kyseenalaistaa ihmisarvoni sillä perusteella, että olin järkyttyneenä huomaamattani kävellyt hänen golf-kenttänsä yli. Tämän tekstipätkän lukeminen tuon jälkeen oli piristävää ja... jollain tapaa lohdullista.
Enivei, loistavaa replikointia mielestäni, yhdistää mm. nasevuuden ja letkeyden. Realismin ja surrealismin välimaastossa keikutaan herkullisesti. Kaiken kaikkiaan mukava pikku pätkä, jossa on jonkinlaista omaa henkeäkin.
Kyllä ihmissuhteen pitäisi kestää se, jos toinen ei mene armeijaan, vaan luostariin. Eikä Kirkkonummellakaan voi piileksiä elämältä. Toivottavaa olisi myös, että toisella osapuolella olisi siinä vaiheessa jotain relevantimpaa sanottavaa kuin 'sepalus' tai 'kuohilas'.
-täällähän on joku kirjailijanalkukin!
Pidin tekstistä, tosin mielestäni dialogi toimii paremmin paperilla kuin elävällä näyttämöllä. Juonesta sai helposti kiinni.
Lisäisin aitoutta laittamalla E:n kahvilaan yhdet lastenvaunut ja kaksi 2-kymppistä meno-Anua. Korostaisi "vastavärinomaisesti" Olavin jaloa päätöstä.
Miksi muuten Olavi on niin vaitonainen? Miksi hänet tuodaan ikään kuin Mirjamin pönttöyden kautta esille? Kuka voi ehdottaa miehelle, joka haluaa luostariin että "mene armeijaan"? Se olisi sama, kuin jos ehdottaisi paaville kortsujen käyttöä.
BTW, luostari on väärä paikka paeta rakkautta.
:-)
Minulle tuosta tuli sellainen mielikuva, että Olavi ei pakene rakkautta, vaan ympärillään vellovaa turhuutta ja typeryyttä. Hän ei tunnu satutetulta, vaan vain kaikkeen kyllästyneeltä kyynikolta. Miksei hän olisi vaitonainen?
Pitäisi kai vielä mainita chapeaulle, että pikkukässärisi (sekä ehkä parin muun seikan) innostamana päädyin kirjastoon lueskelemaan käsikirjoitusopasta. Olisin lainannutkin, muttei ollut korttia mukana.