Raamatun mukaan näin pitää olla, että uskoa ei voi järjellä käsittää ja se on ihmisten silmissä hulluutta.
Ko luonnehdinta kuitenkin koskee kristinuskoa itseään sen olennaisilta osiltaan:
On täysi mysteerio ja järjellä käsittämätön asia että puuseppä Joosefin poika olisikin ollut Jumalan poika. Ja vaikkakin tämä mies tapetaan rikoksista epäiltynä, hän onkin tosiasiassa viaton, jopa täysin absoluuttisen synnitön.
Ja hän herääkin muutaman päivän päästä henkiin.
Ja että tällä tapahtumasarjalla sovitettiin kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit Jeesuksen isän edessä.
TÄMÄ on se hulluus, ja uskoa vaaditaan näin hullulta kuulostavan asian uskomiseen, eikä sitä kukaan voikaan uskoa itsestään, vaan Jumalan täytyy avata usko ihmiselle.
Sensijaan lestadiolaiset käyttävät tätä "uskon pitääkin olla hulluus" omien itsetehtyjen pikkupikkuriikkisten sääntökokoelmien kritiikin vaimentamiseen.
Pikkupikkusäädöksillä ei ole varsinaisten uskon asioiden kanssa oikeastaan mitään sen kummempaa tekemistä. Toki ne suojelevat synniltä, mutta ovat jo tänä päivänä jääneet pahasti kelkasta siinäkin tarkoituksessaan.
Eli soveltuivat 50 vuotta sitten synniltä suojaamiseen mutta eipä juuri enää tänä päivänä.
On siis hölmöä suojella hullua sääntökokoelmaa argumentoiden että uskon pitääkin olla hullua. Tämä asia ei siis oikeuta ketään heittäytymään hölmöksi.
Ko luonnehdinta kuitenkin koskee kristinuskoa itseään sen olennaisilta osiltaan:
On täysi mysteerio ja järjellä käsittämätön asia että puuseppä Joosefin poika olisikin ollut Jumalan poika. Ja vaikkakin tämä mies tapetaan rikoksista epäiltynä, hän onkin tosiasiassa viaton, jopa täysin absoluuttisen synnitön.
Ja hän herääkin muutaman päivän päästä henkiin.
Ja että tällä tapahtumasarjalla sovitettiin kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit Jeesuksen isän edessä.
TÄMÄ on se hulluus, ja uskoa vaaditaan näin hullulta kuulostavan asian uskomiseen, eikä sitä kukaan voikaan uskoa itsestään, vaan Jumalan täytyy avata usko ihmiselle.
Sensijaan lestadiolaiset käyttävät tätä "uskon pitääkin olla hulluus" omien itsetehtyjen pikkupikkuriikkisten sääntökokoelmien kritiikin vaimentamiseen.
Pikkupikkusäädöksillä ei ole varsinaisten uskon asioiden kanssa oikeastaan mitään sen kummempaa tekemistä. Toki ne suojelevat synniltä, mutta ovat jo tänä päivänä jääneet pahasti kelkasta siinäkin tarkoituksessaan.
Eli soveltuivat 50 vuotta sitten synniltä suojaamiseen mutta eipä juuri enää tänä päivänä.
On siis hölmöä suojella hullua sääntökokoelmaa argumentoiden että uskon pitääkin olla hullua. Tämä asia ei siis oikeuta ketään heittäytymään hölmöksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt. Hulluus on uskoa, että Jumala tappoi Poikansa ristillä ihmisten syntien sovitukseksi, ja sitten herätti Hänet kuolleista kolmantena päivänä. Jotkut palstalaiset parjaavat ihmisviisautta saatanallisena ikään kuin sen vastakohta, ihmistyhmyys, olisi jumallallista ja autaaksi tekevää. Katolinen kirkko yritti aikoinaan kuolettaa ihmisviisautta, joka keksi, että maapallo onkin pyöreä ja kiertää aurinkoa. Maakeskeisen maailmankuvan kieltäjät olivat itsensä saatanan kätyreitä, jotka piti julistaa kirkonkiroukseen. Tässä tapauksessa totuus ei palannut tulessakaan, vaan vähitellen kirkon oli muutettava teologiaansa paremmin ihmisviisauden tuloksia vastaavaksi. Nykyään ei enää tarvitse henkensä kaupalla luottaa esimerkiksi luonnontieteiden tuloksiin, mutta edelleen jotkut ovat lyömässä paholaisen lapsen leimaa viisaiden otsaan, vaikka huippufyysikoissakin on tunnustautuvia kristittyjä.
On mitä suurin viisaus.
Sellaista vielä tähdennän, ettei hulluus tarkoita samaa kuin tyhmyys. Ihmisviisauskin voi poikia hyvää hedelmää. Ilman sitä istuisimme kenties savutuvan nokisessa nurkassa pyörittelemässä kohmettuneilla sormillamme kuivettunutta pettuleivänkyrsää, josta nakertelisimme rikkinäisillä hampaillamme hitusia kalvavaa nälkäämme karkottamaan. Muuten, 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella maatalouden uudistaminen tahtoi tökkiä siihen, että vanhoilliset talonpojat pitivät syntinä istuttaa heinää alun perin viljalle tarkoitettuun peltoon, vaikka sen avulla olisi saatu karjanlantaa viljelmien lannoitukseen. Kun tuo asenne saatiin viimein murrettua, viljantuotanto alkoi kasvaa huimasti. Samalla talonpojat saivat karjatuotteita markkinoille ja sitä kautta leveämpää leipää ja sen päälle särvintä. Aina ei ole siunaukseksi pitäytyä jääräpäisesti vanhoissa tavoissa ja uskomuksissa. Ihmisviisaus on myös synnyttänyt teollisuutta ja kaikkea aineellista hyvää. Ilman sitä emme tässä näpyttelisi lämpimissä tiloissa tietokoneitamme ja viisastelisi uskonasioista.
Rikokesta syytettynä, vaan syytettynä tekaistuin syytöksin.
Niinkuin monelle käy tänä aikanakin.voi niitä vain jotka Jumalattomana joutuvat tämän syytöksen eteen ja tuomareutten käsiin.
Monelle, mutta usko ei voi koskaan olla HULLUUTTA.
Tuo hulluus juttu... Mistähän siihen on saatu kipinä..Ei siitä enempää, painotan juttuni ennemminkin sääntöihin...
Nöyränä ja arkana alhaalta päin lähestyn ja kerron sellaisen totuuden, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole nyt eikä ole koskaan ennenkään ollut minkäänlaisia edes pikkupikkusäädöksiä tms. sääntöjä. Eli kukaan ei ole koskaan toiminut mitään sääntöjä vastaan, koska sellaisia ei ole. Ihmisellä, joka on sydämestään uskomassa on omatunto, joka kyllä huomauttaa (aiheuttamalla pahan ja syntisen olon), jos on tehnyt jotain väärää. Ja tämän pahan olon saa pois uskomalla synnit ja epäilykset anteeksi pyytämällä evankeliumia joltakin kanssasisarelta tai -veljeltä. Omatunto kirkastuu ja jälleen tulee hyvä olo ja mieli ja elämää voi jatkaa. Jumala siis omantunnon kautta herättää synnintunnon sydämestään uskovalle ja Häneltä saa pyytää ja rukoilla voimia, jotta jaksaisi omista tuntemuksistaan puhua. Minä koen, että on suurta Jumalan rakkautta, että saan olla uskomassa ja että minulla on uskovaisia ystäviä, joiden kanssa voin puhua kaikki mieltäni painavat asiat ja pyytää monessa epäonnistunenna evankeliumia köyhälle sydämelleni.
Lisäksi haluan kertoa tällaisena sivumainintana uskovaisten esimerkillisyydestä (esim. puhetyylissä, juttujen laadussa ja elämäntavoissa)asian, niinkuin eräs veli nuortenillassa Kokkolassa venetsialaisten aikaa mainitsi, että "kaikki uskovaiset ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät ole uskovaisia". Tämä siksi, että monet itsensä uskovaiseksi sanovat elävät synnillistä elämää ja ovat teoillaan kieltäneet uskonsa. He haluaisivat olla edelleen uskomassa, mutta eivät sitä tekojensa tähden ole. Omatunto on paatunut ja synnintunto sydämeltä kadonnut.
Toivon, että ymmärrätte, hyvät kanssakäyjät, vajavaisesta tekstistäni edes jonkinverran ja saatte vastauksia kysymyksiinne ja muutenkin jotain irti. :)
Niin ja vielä, tervetuloa seuroihin ja nuoret etenkin nuorteniltoihin, sillä niissä sitä vapaata keskustelua ja mahdollisuus tuoda ajatuksiaan laajemmin julki on enemmän aina alustuksen aiheesta riippuen ja riippumatta! Ü
juu
tarkoitin säädöksillä näitä pikkupikkupykäliä joiden mukaan on väärin meikata, käyttää alkoholia, tanssia, hankkia telkkari, ynnä muuta pientä sälää.
Nämähän sitten eivät ole Raamatun neuvoja vaan ihmisten tekemiä sääntöjä noin 50-100 vuoden takaa, eikä muuten yhtään sen kauempaa.
vielä lisäyksenä että :
Nämä synnin välttämisssäädökset ovat munkin mielestä ihan ok mutta vois kai nekin olla järkevät ja ajan tasalla.
Eli jotain hölmöä vanhanaikaista sääntöä ei saa puolustaa argumentilla että uskon pitääkin olla järjelle käsittämätöntä. Ja kaikkein hulluinta on alkaa väittämään että sääntöjä ei saa muuttaa koska eihän "Jumalan sana muutu". - ko säännöthän kun eivät ole jumalansanassa edes mainittuja.
Menee lahjakkasti puurot ja vellit sekaisin. Säädökset eivät ole mikään uskon asia, vaan kulloisenkin aikakauden ja kulttuurin mukaan muotoutuneita pelisääntöjä.
Hyviä sellaiset sinänsä ovat olemassa.
>>>Nöyränä ja arkana alhaalta päin lähestyn ja kerron sellaisen totuuden, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole nyt eikä ole koskaan ennenkään ollut minkäänlaisia edes pikkupikkusäädöksiä tms. sääntöjä. Eli kukaan ei ole koskaan toiminut mitään sääntöjä vastaan, koska sellaisia ei ole.