Nyt on maailmankirjat sekaisin. 15 vuoden tauon jälkeen exäni otti yhteyttä ja vastasin hänelle. Kirjeenvaihto alkoi ja nyt en saa häntä mielestäni enää. En ikinä uskonut, että edes kuulisin hänestä koskaan, koska aikoinaan jätin hänet ja loukkasin häntä syvästi. Hän on antanut anteeksi ja halusi kuulla kuulumisiani. Mitä on tekeillä?! Kaikki muistot hänestä, niin hyvät kuin huonot, tunkevat pintaan ja häiritsevät jo keskittymistäni. Öisinkin herään, kun näen hänestä villejä unia.
Mikä voi olla naimisissa olevan miehen motiivi lähteä kysymään exän kuulumisia, kun aikaa on kulunut noin paljon ja loppukin oli aikoinaan erittäin huono? Voisiko joku miespuolinen valottaa miehen sielunelämää sen verran.
Elämä hänen kanssaan oli vaikeaa, mutta myös hyviä muistoja riittää... Meillä oli ihanaakin välillä ja se seksi... Voi veljet mikä fiilis tulee, kun vaan muistaakin sitä!!! Ja nyt pitäisi sitten laittaa jäitä hattuun ja unohtaa koko tyyppi, vaikka juuri sain hänet takaisin elämääni. Tässä on vaan aika paljon puolisoita, lapsia, sukuja yms. mukana kuvioissa. Ei mulla olisi varaa ihastua vieraaseen, mutta kun ei ole vieras, prkle! On se ihana, hassu, hellä, fiksu, suloinen poika, jonka kuvaa ei nyt sitten saa mielestään...
Help me, voimat menee, en tahdo rakastua (taidan jo vähän olla rakastunut)...
Mikä voi olla naimisissa olevan miehen motiivi lähteä kysymään exän kuulumisia, kun aikaa on kulunut noin paljon ja loppukin oli aikoinaan erittäin huono? Voisiko joku miespuolinen valottaa miehen sielunelämää sen verran.
Elämä hänen kanssaan oli vaikeaa, mutta myös hyviä muistoja riittää... Meillä oli ihanaakin välillä ja se seksi... Voi veljet mikä fiilis tulee, kun vaan muistaakin sitä!!! Ja nyt pitäisi sitten laittaa jäitä hattuun ja unohtaa koko tyyppi, vaikka juuri sain hänet takaisin elämääni. Tässä on vaan aika paljon puolisoita, lapsia, sukuja yms. mukana kuvioissa. Ei mulla olisi varaa ihastua vieraaseen, mutta kun ei ole vieras, prkle! On se ihana, hassu, hellä, fiksu, suloinen poika, jonka kuvaa ei nyt sitten saa mielestään...
Help me, voimat menee, en tahdo rakastua (taidan jo vähän olla rakastunut)...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisin esittää arvauksen, ehkä hantä on vain vaivannut se miten erositte, eikä halua kantaa sellaista sisällään.
Anteeksianto on joskus todella kova sana, se pitää vain antaa jollekin eikä jättää ilmaan roikkumaan.
Totta puhut, heti ensiksi pyysin häneltä anteeksi ja hän vakuutti antaneensa jo kauan sitten. Se puhdisti minun mieltäni, olen katunut syvästi silloisia tekojani, sillä satutin häntä pahasti.
Ehkä tästä syntyisi nyt edes se kaunis ystävyys, mitä silloin jäin kaipaamaan. Ongelma on vaan tosiaan se, että muistan nyt kaiken hyvän niin selvästi. Minulla oli silloin paljon sellaista, mikä nyt puuttuu. Pitänee kai vain keskittyä hankkimaan puuttuvaa oman kodin seinien sisällä.
Elämä jatkuu...
te ootte kohta sängyssä