http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/jatkuva_riitely/
Mietin kuumeisesti tässä tilannetta, kuinka jutella uusperheen lapsen kanssa hänen asiastaan, juuri esimurrosikään tuleva poika lapsi..
Hän ei uskalla jutella asioistaan juuri kummankaan vanhempansa kanssa, sillä nämä "räjähtävät" kaikesta.
Kumpikin heistä on uussuhteessa, ja ikävä vain että kummankaan uussuhde ei välitä näistä lapsista.
On kuin lapsen vanhemmat näkisivät vain oman elämänsä ja viettävät itse uussuhteensa kanssa menevää elämää.
Lapsen asioita ei kuunnella, kaikki teilataan heti huutamalla ja kumpikin odottaa että toinen hoitaa asiat lapsen kanssa ja kumpikaan ei sitä tee.
Lapsi näkee toisilla lapsilla yhtä sun toista, ei hän ymmärrä sitä että kaikki maksaa, minusta olisi vanhempien asia keskustella rauhallisesti lapsen kanssa ja sopia edes jonkinlaisista suunnitelmista, sillä nyt ainakin tämä lapsi unohtuu ja ennen kaikkea se että lapselta tavallaan kielletään ihan kaikki.
Lapsi vetoaa niihin, jotka kuuntelevat, mutta meillä ei ole oikeutta eikä lupaa eikä mahdollisuuttakaan täyttää lapsen toiveita, nyt tarvittaisiin lapsen isän ja äidin kanssa hyvin rakentavaa yhteistyötä ja keskustelua, mutta heidän eronsa jälkeen mikään sellainen ei ole ollut mahdollista.
Nuo lapsen vanhemmat ovat vielä monen vuoden jälkeenkin jotenkin niin täysin ymmärtämättömiä lapsiaan kohtaan, vain se oma hilluminen tuolla maailmalla uuden suhteen kanssa ja omat ja kalliit harrastukset ovat heidän elämää.
Lapset ovat nyt jo monen vuoden ajan olleet kavereiden kotona melkein päivät kokonansa, iltaisin tulevat nukkumaan kotiin.
Laitoin tuon vinkin, jota olen itse yrittänyt lukea, jotta pystyisin jotenkin lapsia ymmärtämään tilanteessaan, olen todella neuvoton ja miettinyt moneen, moneen kertaan onko näin monessakin uusperheessä tilanne.
Eivät nämäkään vanhemmat anna itse piirukaan periksi, että näin olisi. Mielestään hoitavat lapsia hyvin, eivät he näe ja koe, että tarvitsisi lastakin kuunnella ja keskustella, he vain jyräävät kaiken alleen.
Ulospäin moni kuvittelee perheen voivan kaikin puolin hyvin, onhan hienoutta, kehutaan noilla omilla matkoilla, mutta lapset ovat silloin toisella vanhemmalla tai muualle laitettu hoitoon, en tiedä kenen luona ovat milloinkin olleet, mutta alkuun olivat lähes ainakin vieraan ihmisen kodissa, juuri ja juuri tunsivat tätä.
Ero on ollut todella vaikea, sillä kaikkiin katkaistiin välit, vaatimuksia taisivat esittää aika paljon nuo uussuhteet, jotka olivat jo taustalla, toisella ilmeisesti jo vuosia ja toinen etsi liukuman päästä eroon petturista.
Toinen vanhemmista asuu satojen kilometrien päässä, tosin tapaa lapsiaan, mutta ei osaa olla heidän kanssaan, lapset turhautuvat, kun ei ole mitään tekemistä ja kaverit ovat kaukana, tämän uusi suhde ei hyväksy vähääkään lapsia, joten tapaaminen on sanoisin, että korvessa.
Mietin kuumeisesti tässä tilannetta, kuinka jutella uusperheen lapsen kanssa hänen asiastaan, juuri esimurrosikään tuleva poika lapsi..
Hän ei uskalla jutella asioistaan juuri kummankaan vanhempansa kanssa, sillä nämä "räjähtävät" kaikesta.
Kumpikin heistä on uussuhteessa, ja ikävä vain että kummankaan uussuhde ei välitä näistä lapsista.
On kuin lapsen vanhemmat näkisivät vain oman elämänsä ja viettävät itse uussuhteensa kanssa menevää elämää.
Lapsen asioita ei kuunnella, kaikki teilataan heti huutamalla ja kumpikin odottaa että toinen hoitaa asiat lapsen kanssa ja kumpikaan ei sitä tee.
Lapsi näkee toisilla lapsilla yhtä sun toista, ei hän ymmärrä sitä että kaikki maksaa, minusta olisi vanhempien asia keskustella rauhallisesti lapsen kanssa ja sopia edes jonkinlaisista suunnitelmista, sillä nyt ainakin tämä lapsi unohtuu ja ennen kaikkea se että lapselta tavallaan kielletään ihan kaikki.
Lapsi vetoaa niihin, jotka kuuntelevat, mutta meillä ei ole oikeutta eikä lupaa eikä mahdollisuuttakaan täyttää lapsen toiveita, nyt tarvittaisiin lapsen isän ja äidin kanssa hyvin rakentavaa yhteistyötä ja keskustelua, mutta heidän eronsa jälkeen mikään sellainen ei ole ollut mahdollista.
Nuo lapsen vanhemmat ovat vielä monen vuoden jälkeenkin jotenkin niin täysin ymmärtämättömiä lapsiaan kohtaan, vain se oma hilluminen tuolla maailmalla uuden suhteen kanssa ja omat ja kalliit harrastukset ovat heidän elämää.
Lapset ovat nyt jo monen vuoden ajan olleet kavereiden kotona melkein päivät kokonansa, iltaisin tulevat nukkumaan kotiin.
Laitoin tuon vinkin, jota olen itse yrittänyt lukea, jotta pystyisin jotenkin lapsia ymmärtämään tilanteessaan, olen todella neuvoton ja miettinyt moneen, moneen kertaan onko näin monessakin uusperheessä tilanne.
Eivät nämäkään vanhemmat anna itse piirukaan periksi, että näin olisi. Mielestään hoitavat lapsia hyvin, eivät he näe ja koe, että tarvitsisi lastakin kuunnella ja keskustella, he vain jyräävät kaiken alleen.
Ulospäin moni kuvittelee perheen voivan kaikin puolin hyvin, onhan hienoutta, kehutaan noilla omilla matkoilla, mutta lapset ovat silloin toisella vanhemmalla tai muualle laitettu hoitoon, en tiedä kenen luona ovat milloinkin olleet, mutta alkuun olivat lähes ainakin vieraan ihmisen kodissa, juuri ja juuri tunsivat tätä.
Ero on ollut todella vaikea, sillä kaikkiin katkaistiin välit, vaatimuksia taisivat esittää aika paljon nuo uussuhteet, jotka olivat jo taustalla, toisella ilmeisesti jo vuosia ja toinen etsi liukuman päästä eroon petturista.
Toinen vanhemmista asuu satojen kilometrien päässä, tosin tapaa lapsiaan, mutta ei osaa olla heidän kanssaan, lapset turhautuvat, kun ei ole mitään tekemistä ja kaverit ovat kaukana, tämän uusi suhde ei hyväksy vähääkään lapsia, joten tapaaminen on sanoisin, että korvessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jospa ilmottaisit sellaiselle ihmisille joka hoitaa lasten asioita. Ei tarvitse kenenkään tietää kuka olet. Vaitiolo. Kyllä he tulevat katsomaan miten lapset voivat.
Kerrot oman näkemyksesi ja että olet vuosia seurannut. Jos vanhemmat ei kuuntele sinua, niin josko ne kuuntelisi ammattilaisia.
Tuskin nuo ongelmat vain ja ainoastaan uusperheissä esiintyvät. kyllä niitä ongelmia löytyy ihan tavan perheissäkin.
On kiire hankkia omaisuutta. Kiire harrastamaan. Kiire sinne ja tänne. Lapsia heitellään sinne ja tänne, kunhan vain jonnekkin hoitoon saadaan.
Eiköhän se ole ihmisistä kiinni millainen vanhempi oot. Olitpa sitten uudessa tai vanhassa perheessä. Jos ei välitetä, niin ei sitten välitetä.
Ei voi yleistää.
No uusperheissä asia korostuu, sillä eihän se toinen aikuinen ole lapsen biologinen vanhempi, useimmiten kilpailee vielä suosiosta eli kakaran tasolla tämä uusihmekin.
Toki välinpitämättömyyttä ja lasten tavallaan "heitteille " jättämistä on ydinperheissäkin, lapsia ei kuunnella tai oteta huomioon millään tavalla ja sehän kertoo aikuisen kypsymättömyydestä vastata omista teoistaan, sillä lapsen hän on siittänyt, mutta lapsi on vielä itsekin, monet ovat sitä läpi elämän.
Ja näitä juuri uusperheen "ihanat ja rakastavat seksin harrastajat" ovat, heille ne lapset siellä ovat este kaikkeen.
No ihanko keksit itse. Abroboo.
Olen ihan sivullisena kuule hakenut yksinhuoltajan lasta päiväkodilta kun äiti kerinnyt. Oli kaljoilla uuden miehen kanssa. Tai uuden ja uuden. Niitä miehiä oli monia.
Hävetti hakea sitä poikaa sieltä kun kaikki muut lapset oli lähteneet koteihinsa ja poikarukka nökötti siellä. Päiväkodin opet katselivat vähän äkeästi, mutta syytön kai minä siihen olin.
Seuraavan kerran kun pojan äiti soitti minulle että voisitkoa hakea lapsen tarhasta , kieltäydyin ja sanoin että hae poikasi itse. En voi, enkä halua hakea lastasi tarhasta sillä eiköhän kohta lastensuojeluvo. puutu asiaan.
Muutenkin sain olla poikaa hoitamassa äidin kapakkareissujen ajan ja sieltä tultiin aamuyöllä, muistamatta kenties pojan olemassaoloa lainkaan.
Poika leikki mielikuvituskaverin kanssa leikkejä ja ne olivat hänelle todellisia. Et saa mennä siitä ja siitä kun astut mun kaverini päälle esm. hän sanoi.
En enää alkanut hoitaa poikaa kapakka, enkä muidenkaan reissujen ajan.
Sitä en tiedä miten tälle peheelle on käynyt. Muutin paikkakuntaa.
Se välinpitämättömyys pojasta oli surkeaa katseltavaa.
En sano että suurinkaan osa yksin tai kaksinhuoltajista ovat näin välinpitämättömiä, varmasti hoitavat lapsensa hyvin. Mutta näitä on.
Turha tässä on uusioiden niskaan kaikkee kaataa. Meitä on moneen junaan lähtijää. Ja vielä kun moni äiti ei anna lapsensa isää tavata niin silti syyllistetään ja tämä on taivahan tosi.
Äiti ja Isä ovat vastuussa lapsistaan se kai lienee itsestään selvää mutta jos tapellaan jonninjoutavista asioista eikä huomata lapsen kärsivän niin joutaisivat molemmat muutamaksi viikoksi koulutukseen miten lasten kanssa tulee toimia jos eivät muuten osaa.
Miten sun omien lasten ongelmat? Nehän korostuu aina kun tulee uhka lähelle. He kiusaavat varmasti vieraita lapsia mutta eihän se haittaa eihän, nehän on sinun lapset, muissa on ne ongelmat. Piste.
Aloitus provo!
Kuka oikeesti jaksaa jauhaa joka päivä miehen lsten ongelmista ärsyttääkseen miehen ex vaimoja ja lapsia? En ymmärrä miksi plet noin provosoitunut? Etsi töitä tai harrastus, saat muuta ajateltavaa kuin kirjoittaa netissä toisten lasten asioista. Kerro omistasisi ensin.
Niinpä näyttää olevan PROVOA PUKKAA TAAS: PUHuITKO IHAN ITSESTÄSI.
Oliskohan niin että ko. vahemmista, että molemmat ovat sellaisia jotka vähät välittävät lapsosistaan. Status on tärkein ja lapsista viis. Kuvittelevat että lapset kehittyy ja kasvavat itsekseen. Kunhan vaan ruokaa ja vaatteita antaa ja hoitajat hoitaa. Itse vahemmat eivät taida olla aikuisen tasolla.
Harmi sinänsä että kumpikaan isä tai äiti eivät välitä. Olisi edes jompikumpi heistä.
Anna sinä edes tuo auttavan puhelimen numero sille pojalle jos uskallat sekaantua. ja ei muuta kuin ammattilaiset kehiin ennenkuin on myöhäistä.
Nyt lopettakaa sanomasta että provoilua, tämä on totuutta erolasten elämästä.
He ovat todella huonossa asemassa.
Näitä ylilukeneita ja täysin kaiken alleen tallaavia vanhempia on ja paljon, sitä omaa onnea etsitään ja koskaan ei tunnu löytyvän, mutta lapset unohtuvat.
Ilmeisesti kova koulun käynti on jättänyt keskenkasvuisiksi, ei ole nuoruutta elettu porukassa nuorten kanssa ja tätä kautta olisi vältytty liian aikaiselta parisuhteelta ja lapsien laittamiselta. Nyt sitten kärsivät lapset, kun nämä etsivät sitä mikä ei enää löydy.
Minkäs teet. On niitä onnellisia eronneiden perheiden lapsia.
Äiti ja isä ja heidän uusikot, siis molempien ,eivät riitele ja hauku toisiaan. Elämä ottaa ja antaa myös.
Lapset kuuluvat molempiin perheisiiin ja tulevat toimeen keskenään.
Kuvittelet. Jospa kyselit ilman sarvia ja hampaita asioita ihan itseltään lapsiltasi, mitä onnea he tuntevat uusperheessä.
Kysy samoin, mitä he haluaisivat.
Toivottavasti uskaltavat sanoa ihan sydämensä pohjasta saakka kaikki ulos, ilman pelkoa että taasen huudetaan ja moititaan.
Jos sinä olet huutanut ja uhkaillut lapsiasi ei voi mitään. Omasta kokemuksestasi kai kirjoitat kun näyt tietävän. Älä syyllistä muita kun et toisten asioista tiedä pukkaaja mitään.
Sinä et ymmärrä mitä tuo aloittaja tarkoitti. Etkö osaa suomen kieltä vai mikä siinä on että sinulle ei mene jakeluun ???????
Eikös siinä toisessa uusioperheessä ollut lapsen oma äitikin. Haukutko sinä jo äidinkin ?
Aloitus täys porvo, joku kieroon kasvanut teini taas tai sitten jälkeenjäänyt aikuinen. Ei normaalit ihmiset satuja keksi toisten lapsista.
Juupa pukkaa.Sinulta. Pukkaa itsesi sinne missä ei aurinko paista.
Tuo aloittajan kirjoitus oli huolestuneen aikuisen kirjoitus lapsista, joilla on paha olla.
Sinunko mielestäsi se on provoilua. Onneksi on joku joka edes huolestuu jos omat vanhemmat eivät välitä tai huomaa lasta. Vielä kuitenkin on aikuisia jotka välittää.