Onkohan ketään muita yksinhuoltajia jotka eivät ole eronneet miehestä sillä mielellä että nyt vaan kaikki mahdolliset elarit nyhjäistään ja miehestä viis? Jotenkin vaan näillä palstoilla saa sellaisen kuvan kun melkein joka keskustelussa tulee ilmi että "kyllähän sen nyt on omista lapsista maksettava jne," mutta onko kukaan ajatellut kuinka raju ja ehkä epäoikeudenmukainen on etävanhemman elatusvelvollisuus joissakin tilanteissa. Itse en ole elatusvelvollinen mutta olen joutunut pohtimaan näitä asioita eronneena ja elatusmaksuista sovittaessa kun luonnollisesti jos etäisä tuntee että hänet ajetaan taloudelliseen ahdinkoon niin ei se ainakaan paranna hänen ja minun ja hänen ja lasten välejä ja muutenkin olen mielestäni aika oikeudenmukainen ihminen tai ainakin haluaisin olla.
Olen itse pienituloinen lähivanhempi ja toisin sanoen ilman niitä minimielareita en pärjäisi ollenkaan. Onhan kyseessä kuitenkin suuret summat varsinkin jos lapsia on usemapi (esim. kolmen lapsen kohdalta minimielarit on jo 460€/kk) Joudun siis hakemaan elareita Kelalta jos isä ei pysty niitä maksamaan jotta itse pärjäisin edes jotenkuten. Minullehan on sama mistä ne loppujen lopuksi tulee kunhan saan elätettyä lapseni. Tietenkin jos isällä olisi hyvät tulot odottaisin ja soisin että hän maksaisi enemmänkin kun nuo minimielarit enkä tietenkään hyväksy tai ymmärrä sellaista että jos isällä on tuloja ja maksuvaraa kunnolla niin niitä elareita ei sitten makseta vapaaehtoisesti.
Mutta se mistä haluan kirjoittaa on se että mielestäni elatusvelvolliselle lasketaan aivan rankalla kädellä elatustuet. Kyllä Kela voisi tulla enemmän vastaan myös elatusvelvollista ajatellen. Nythän on niin että Kela anteeksiantaa elatustuet jos elatusvelvollisen bruttotulot ovat alle 1070€/kk ja huom! kyseessä on todellakin bruttotulot, ei netto eli henkilö joka tienaa vaikka himpun verran yli tuon rajan, sanotaan vaikka 1200€kk brutto, ei saa maksuvapautusta vaan hänen oletetaan Kelan normien mukaan sitten maksavan ainakin minimielarit jotka siis ovat esim. kolmesta lapsesta 460€/kk.
No katsotaanpa paljon tämä etäisä sitten tienaa: eli 1200 bruttona on n. 900€ nettona käteen verojen jälkeen, siitä etäisä maksaa vuokraa vaikka 500€ tai omaa asuntoa. (monen asumiskulut varmaan enemmänkin pääkaupunkiseudulla) Käteen jää 400€, tuosta pitäisi sitten vielä maksaa elarit 460€? Taitaa mennä miinukselle. Onko tuossa Kelan rajassa mitään kohtuullisuutta tai järkeä kun kenelläkään ei ole realistisesti mahdollisuutta maksaa elareita edes 1200 tai 1500€ bruttotuloista kun niistä bruttotuloista miinustetaan verot ja pitää maksaa vielä asuminen ja henkilölle pitäisi jo sosiaalitoimiston tt tuen mukaan jäädä n. 500€ elämiseen ja sekin riitää vain tosi niukkaan elämiseen. No se siitä Kelan rajasta joka on aivan järjetön.
Lisäksi tietääkseni on vielä niin että vaikka isän tulot olisi alle tuon 1170€ brutto niin isä saa vapautuksen vain Kelan elatustuesta eli jos vanhemmilla on ollut sopimus aikaisemmin jossa elatusmaksu on suurempi kun tuo Kelan elatustuki niin isälle kertyy velkaa koko ajan sen ylimenevän osan. Onko reilua? Siis henkilölle ei ole mitään realistista mahdollisuutta maksaa penniäkään mutta velkaa kertyy vain koko ajan?
Olen itse pienituloinen lähivanhempi ja toisin sanoen ilman niitä minimielareita en pärjäisi ollenkaan. Onhan kyseessä kuitenkin suuret summat varsinkin jos lapsia on usemapi (esim. kolmen lapsen kohdalta minimielarit on jo 460€/kk) Joudun siis hakemaan elareita Kelalta jos isä ei pysty niitä maksamaan jotta itse pärjäisin edes jotenkuten. Minullehan on sama mistä ne loppujen lopuksi tulee kunhan saan elätettyä lapseni. Tietenkin jos isällä olisi hyvät tulot odottaisin ja soisin että hän maksaisi enemmänkin kun nuo minimielarit enkä tietenkään hyväksy tai ymmärrä sellaista että jos isällä on tuloja ja maksuvaraa kunnolla niin niitä elareita ei sitten makseta vapaaehtoisesti.
Mutta se mistä haluan kirjoittaa on se että mielestäni elatusvelvolliselle lasketaan aivan rankalla kädellä elatustuet. Kyllä Kela voisi tulla enemmän vastaan myös elatusvelvollista ajatellen. Nythän on niin että Kela anteeksiantaa elatustuet jos elatusvelvollisen bruttotulot ovat alle 1070€/kk ja huom! kyseessä on todellakin bruttotulot, ei netto eli henkilö joka tienaa vaikka himpun verran yli tuon rajan, sanotaan vaikka 1200€kk brutto, ei saa maksuvapautusta vaan hänen oletetaan Kelan normien mukaan sitten maksavan ainakin minimielarit jotka siis ovat esim. kolmesta lapsesta 460€/kk.
No katsotaanpa paljon tämä etäisä sitten tienaa: eli 1200 bruttona on n. 900€ nettona käteen verojen jälkeen, siitä etäisä maksaa vuokraa vaikka 500€ tai omaa asuntoa. (monen asumiskulut varmaan enemmänkin pääkaupunkiseudulla) Käteen jää 400€, tuosta pitäisi sitten vielä maksaa elarit 460€? Taitaa mennä miinukselle. Onko tuossa Kelan rajassa mitään kohtuullisuutta tai järkeä kun kenelläkään ei ole realistisesti mahdollisuutta maksaa elareita edes 1200 tai 1500€ bruttotuloista kun niistä bruttotuloista miinustetaan verot ja pitää maksaa vielä asuminen ja henkilölle pitäisi jo sosiaalitoimiston tt tuen mukaan jäädä n. 500€ elämiseen ja sekin riitää vain tosi niukkaan elämiseen. No se siitä Kelan rajasta joka on aivan järjetön.
Lisäksi tietääkseni on vielä niin että vaikka isän tulot olisi alle tuon 1170€ brutto niin isä saa vapautuksen vain Kelan elatustuesta eli jos vanhemmilla on ollut sopimus aikaisemmin jossa elatusmaksu on suurempi kun tuo Kelan elatustuki niin isälle kertyy velkaa koko ajan sen ylimenevän osan. Onko reilua? Siis henkilölle ei ole mitään realistista mahdollisuutta maksaa penniäkään mutta velkaa kertyy vain koko ajan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
huomioidaan, että toinenkin vanhempi tulee toimeen vielä itsekin. Eli kaikki kohtuulliset elämisen menot huomioidaan kummaltakin osapuolelta. Isä voi saada myös osittain vapautuksen elareista, eli ei tarvitse itse maksaa koko summaa, vaan kela maksaa osan.
Miksi ihmiset sitten tekevät lapsia, jos ei ole varaa elättää niitä. Ei ole yhteiskunnan vastuu elättää toisten lapsia. Muissa maissa ei edes ole mitään kelan järjestelmää, joka maksaisi jotakin elatusapua, tai muita tukiaisia.
No kyllä kai ihmisten tilanteet muuttuvat. Se isä on voinut olla lasten "tekoaikaan" ihan keskituloinen mutta työttömyyden takia tai sen takia että ei saa tällä hetkellä muuta kun osa-aikaista huonosti palkattua työtä kyvytön elatukseen. Olipas tyhmä kysymys että miksi niitä lapsia tehdään jos ei ole varaa elättää. Katsos kun kaikilla ei mene onnen lahjat tasan mitä tulee työttömyyden tai palkkatyön tai palkansuuruuden suhteen!
No mä en alunperinkään ole ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa,mutta tuttua on tuo, ettei ole varaa elatusmaksuihin. Isä on siis jäänyt työttömäksi, kun alan satyöllisyys on huonoa täällä päin Suomea. Sillehän ei mahda mitään, paitsi kouluttautumalla uudestaan.
Meillä isyyttä ei ole ollenkaan selvitetty, kun isällä on varaa korkeintaan laillisten lastensa elatukseen, muttei minun lapseeni missään tapauksessa. Meille siis tulee minimielarit Kelalta, joka on minusta ok.
Miksi tein lapsen jota ei ole varaa elättää, no olin raskaana enkä halunnut tehdä aborttia. Mun alani työllisyys on kuitenkin hyvä, eli parannusta odotettavissa 1-2 vuoden sisällä.
MIksi ette ole isyyttä selvittäneet?
Eihän sillä isyydentunnustuksella ole merkitystä,jos isällä ei ole rahaa niin lapsi saa elatustukea Kelalta.
Mutta ilman isyydentunnusta ei lapsella ole virallisesti isää lainkaan???
Mulla painoi isän mielipide. Hänellä on lapsia ennestään ja pelkäsi menettävänsä niiden huoltajuuden, jos ex saa tietää että hänellä on uusi lapsi. Mitä se nyt haittaa, jos ei virallisesti ole isää? Äiti saa päättää kaikki lapsen päivähoito- ja kouluasiat jne. Elarit tulee Kelalta, ei tarvii niistä väitellä kenenkään kanssa.
Aina yhden lapsen kanssa pärjää, jos ei elareita tule ex-puolisolta, mutta mitä sitten kun lapsia on useampi! Moni yhden lapsen vanhempi brassailee riippumattomuudellaan, mutta jos lapsia on kaksi kolme tai neljä.
Riippumaton on silloinkin, mutta köyhä ja minun tapauksessa sidottu kotiini :( Toinen meni ja perusti paremman perheen toisen kanssa. Aloitti sen jo yhdessä ollessamme. Minun lapsia ei halunnut tunnustaa, mutta toisen kanssa meni naimisiin. Ei ota lapsia, koska vaadin, että kaikki lapset pitää ottaa sinne. Hän haluaa valikoida, vaikka kaikki ovat satavarmasti hänen.
Riippumattomuudestani olen onnellinen. Kun mies jatkoi vain tapaamistemppuilua (perui viime hetkellä, keksi esteitä) muutin itä-Suomeen sukuni lähelle. Olen vaihtanut puhelinnumeron (eipä hän kyllä yrittänytkään soittaa).
Olin hölmö, kun suostuin saamaan lapsia tuollaiselle miehelle. Hän oli hurmaava, mutta sisältä kuin pikkulapsi, huoleton ja boheemi. Sitten hän ei halunnut tunnustaa lasta, sen olisi pitänyt jo kertoa, ettei mies ollut tosissaan, vaikka olimme olleet yhdessä useamman vuoden. "Eihän me koskaan erota, joten ei meidän tarvitse tuollaista miettiä". Saimme vielä kaksoset ja silloin paljastui monia asioita, kuten se, ettei toinen kaksosista ole terve (se jota isä ei halua luokseen), ja että mies oli pettänyt minua puolitutun naisen kanssa viitisen kuukautta. Aika pian se nainen tuli raskaaksi...
Luulen, että hän halusi erota koska koki löytäneensä jotain parempaa. Jonkun jonka kanssa voi leikkiä, että kaikki on aina mukavaa trallallalaa, eikä tarvitse tuntea vastuuta tai keskustella aikuisista asioista, kuten lasten kasvatuksesta, ruokavaliosta tai rahojen riittämisestä.
No olen loppujen lopuksi tyytyväinen hänen ratkaisuunsa. Minun mielestä ei ole oikein, että kaksi kelpaa, mutta yksi ei :(