Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Hetken hiljaisuudessa...

    Yön musta tähdetön taivas vielä yläpuolella,
    sateen jälkeinen märkä asfaltti alla,
    ympärillä meidän maailma
    taakka harteilla ja tulevaisuus takataskussa

    Hetken hiljaisuus ennen auringonnousua
    rannalle kuuluva tuulenhenkäys puiden latvoissa,
    puolukanvarren rapsahdus ja rapina kuusenlatvassa

    Pimeys väistyy päivän edestä
    mutta aurinko ei heijastu enää viileän veteen
    enkä halua riisua edes kenkää jalasta

    Lopulta pienet vesipisarat aloittavat
    laskeutumisensa rikkoakseen veden kauniin peilin
    sateen tehdessä tyhjäksi toiveen lämmöstä ja auringonpaisteesta

    Alistuneena luonnon omiin oikkuihin
    jatkan vähitellen matkaa kohti
    pimeitä öitä, jäätävää talvea ja mustanpuhuvaa asfalttia
    3156
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Pidin erityisesti tästä:
    Hetken hiljaisuus ennen auringonnousua
    rannalle kuuluva tuulenhenkäys puiden latvoissa,
    puolukanvarren rapsahdus ja rapina kuusenlatvassa

    Äänestä

    Se kertoo, että runossa on sitä jotain. Ainakin minulle...

    Äänestä

    • Taistelukentän luotisateessa
      ympäröitynä ihmisraunioilla
      ihmisen mitättömyys on todellisuutta
      ja hetkessä kaikki saattaa olla ohi

      Kranaatinheittimien tulenlieskojen
      sinkoillessa taivaankaarella
      ystävien hävitessä elämänsä taistelun
      suuruudenhulluus katoaa

      Kaiken inhimillisyyden kadottua
      tulevaisuudella ole enää väriä
      on vain olemassa pieni toive siitä
      että sitä on vielä jäljellä

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    .... kirjoitti:

    Yön musta tähdetön taivas vielä yläpuolella,
    sateen jälkeinen märkä asfaltti alla,
    ympärillä meidän maailma
    taakka harteilla ja tulevaisuus takataskussa

    Hetken hiljaisuus ennen auringonnousua
    rannalle kuuluva tuulenhenkäys puiden latvoissa,
    puolukanvarren rapsahdus ja rapina kuusenlatvassa

    Pimeys väistyy päivän edestä
    mutta aurinko ei heijastu enää viileän veteen
    enkä halua riisua edes kenkää jalasta

    Lopulta pienet vesipisarat aloittavat
    laskeutumisensa rikkoakseen veden kauniin peilin
    sateen tehdessä tyhjäksi toiveen lämmöstä ja auringonpaisteesta

    Alistuneena luonnon omiin oikkuihin
    jatkan vähitellen matkaa kohti
    pimeitä öitä, jäätävää talvea ja mustanpuhuvaa asfalttia

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu