Miten ihminen, joka jaksaa suoltaa sanoja sanojen perään niin palstalla kuin kai arjessa, voi osata rakastaa?
Ei mitenkään. Hän rakastaa itsensä tuottamiaan sanoja enemmän kuin toista.
Jos palstaan ei kyllästy, ei osaa rakastaa.
Oppinut olen. Ihmisestä, täälläkin.
Rakkaus on ihan muuta kuin sanan helinää. Sanat katoaa, teot ei.
Ei mitenkään. Hän rakastaa itsensä tuottamiaan sanoja enemmän kuin toista.
Jos palstaan ei kyllästy, ei osaa rakastaa.
Oppinut olen. Ihmisestä, täälläkin.
Rakkaus on ihan muuta kuin sanan helinää. Sanat katoaa, teot ei.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Riippuu tosiaan teoista.
Jos mykästä tykkää, mikä ettei.
Ei taida olla ainoa palsta tämä. Yksinpuhelua käydään muuallakin, mutta mitäs se meille kuuluu.
Kyllä noita monologeja saa päivittäin kuulla muutamia. Puhumattakaan mitä sammakoita itse suustaan päästää kun kuvittelee ettei kukaan kuule.
Ethän sä voi mennä palstan perusteella sanomaan kenestäkään ihmisestä, että tunnet hänet. Ihmistuntemuksesta ei voi puhua, jos tuntemus on palstan varassa.
itseni tuntien sanoisin, että myös ihminen, joka joskus kirjoittaa palstalle, voi osata rakastaa. Ei keskustelupalstalle kirjoittaminen rajaa sitä mitenkään pois.
Selvännäkijäkin pystyy lukemaan aika paljon.. fakta.
Palstalla viihtyvät ihmiset, jotka eivät uskalla tulla päivänvaloon tunteineen. Fakta tämäkin. Itse olen ikuinen oppilas..
Viihtyvät ja viihtyvät ;).
ikuinen oppilas minäkin, mutta kas olen tehnyt tunteeni hänelle tiettäviksi.
Sanoilla vai teoilla?
Sekä että. Sanoja olen siis puhunut ihan ääneenkin juuri hänelle itselleen.
Jos toiselle ei ole selvinnyt ihmisuhde tilanne voi olla vaikeaa tulla ja toisaalta onhan sitä aikoinaan suoraanki mainittu.
Muutuitko? Ihmisenä? Tunnetko nyt itsesi läpikotaisin?
En tietenkään tunne itseäni läpikotaisin... Kyllä se kuitenkin käynnisti tietynlaisen kasvuprosessinkin. Olen oikeastaan muuttunut todella paljon, jos mietin millainen olin ennen kuin olin ikinä tavannutkaan häntä, verrattuna siihen mitä olen nyt.
Minä valaistuin. Ymmärrän kaiken.
Aika kummallinen mielipide aloittajalla.
Luulisin että ihminen joka täällä pystyy kertomaan tunteistaa ja kaipauksestaan on välittävä ihminen.
Jos pyyteettömästi palstalla auttaa toisia tunteiden selvittämisessä.
Mikä siitä tekee negatiivisen asian?
Ei ne sanat katoa mihinkään kun haukkuu läheisensä kunnolla.
Ei niitä teioilla muuteta muuksi. Ihminen on kokonaisuus jota ei voi erottaa sanoiksi, kirjoitukseksi, tai teoiksi. Teot ovat osa kokonaisuutta, jos se ei kokonaisuus kelpaa, sitten kannattaa valita joku muu tie.
Joku muu omii ne, jotka on tarkoitettu toiselle. Onkos siinä mitään järkeä?
Itseään varten ne sanat on ja anonyymejä sitten, ei sille, joka on osallinen tunteisiin.
Kummallinen, eli ei tavanomainen. Mutta minusta pidetään tällaisena kuin olen. Minut muistetaan teoista, ei sanoista.
Joskus ne sanat menee silti oikeaan osoitteeseen.
Eiköhän jokainen ihminen muisteta teoistaan. Jotkut muistetaan tekojen lisäksi sanoista. Sanoilla on helppo ilahduttaa livemaailmassa(kin), tuolloin pitäisin sanoja myös tekoina.
En ymmärrä miksi anonyymi palstalla valitetaan tuosta "omimisesta"
Jos haluat osoittaa vistisi jollekkin tietylle henkilölle rekisteröi nimimerkki ja käy yksityskeskustelua yhden ihmisen kanssa.
Minut muistetaan kokonaisuutena. Ei mistään yksittäisestä osasta minua.
http://www.youtube.com/watch?v=6M97ZbyynRQ
No tosielämässä tiettyjen sanojen suusta päästäminen on niin hankalaa. Ajatus poukkoilee liikaa. Eihän sitä voi todella töksäyttää päin naamaa aivan pohjimmaisia ajatuksiaan. Jokainen pyrkii peittämään heikkouksiaan ja tuomaan esille vahvuuksia. Puhuessa esille tulee vain jonkin sortin jäävuoren huipun pala. Eihän sitä voi puhua aivan kaikkea mitä tulee mielee. Eihän siitä toinen ymmärrä puoliakaan. Täytyy tuntea ihminen TODELLA hyvin jos ymmärtää mikä on tientyn käytöksen syynä.
Se erottaa merkityksellisen ihmisen merkitysettömästä. Osaako hän keskittyä siihen toiseen sillä tavoin kuin tilanne vaatii.
Eihän toista voi oppia tuntemaan hyvin jos ei tutustu ja avaudu. Miksi pitäsi peitellä jotain omia ajatuksia tai tunteita? Silloin et luota toiseen.
Mitä voi olla jos ei luota toiseen? Tuskin sitä mitä ihminen tarvitsee ollakseen suhteessa toisen kanssa. Kun luottaa toiseen ei voi pudota koska luottaa että saa apua silloin kun tarvitsee.
Jotkut keräävät tottumuksesta ympärilleen vain tietynlaisia ihmisiä. Ovat tottuneet kai huonoon kohteluun ja alistamiseen. Todellisuudessa nuo ihmiset terrorisoivat todella rajusti ihmistä. Heidän oma tahto tukahdutetaan ja alistuvat marttyyreiksi. he kuolevat nimettöminä marttyyreinä.
Marttyyrit kuolevat.
Entäs jos onkin viisaampi kuin marttyyrit? Mitäs sitten? ;)
Kaikki kuolee aikanaan.... Vanhoista tavoista on vain niin hankala päästä eroon. Nyky menolla eräs on parin vuoden päästä katuojassa tai ruumiskirstussa. Kyllä elämä on kuluttavaa. Näyttää jo parikymppisenä viisikymppiseltä.
Joillakin ne sanat kumpuaa rakkaudesta...
Rakkauden tähren hatuttaa minkäs teet... se on elämää vain.